Miksi arki on näin tylsää?

.. Ainakin joskus ja tää viikko on ollut oikein tylsyyden multihuipentuma. Päivät vilisee silmissä, eivätkä erotu toisistaan millään tapaa. Ihan mukavaa välillä relata ja ottaa löysemmin, mutta kyllä tää viides tekemättömyys- päivä alkaa maistumaan puurolta, ihan tosissaan! Tähän on tultava muutos ja heti huomenna uimisesta lähtien.

On tällä viikolla sentään jotain hyvääkin tapahtunut, mm. Jossen vakinaistaminen, Nooan seisomisharjoitukset ilman tukea, omat päätökset työttömyyden ja kotihoidontuen välillä sekä yksi suuri salaisuus. Mitä omiin vatvomisiini tulee, olen miettinyt ilmoittaudunko työttömäksi ennen uutta äitiyslomaa ja saan tuplasti enemmän rahaa kuin notkuisin kotihoidontuella surkealla rahalla ja tulin tosiaan siihen tulokseen, että ilmoittaudun työttömäksi. Riskihän siinä on, että joku haluaa minut töihin, mutta jotenkin uskallan epäillä sitä, koska eihän aikaa tosiaan ole kuin se reilu kuukausi, ja toisaalta miksen menisi hetkeksi töihin jos tilaisuutta tarjotaan ja pistäisi Noukkaa hoitoon, eihän sekään ongelma ole? Olen yrittänyt googletella järkiratkaisuja sekä vinkkejä, mutta täyttä selvyyttä en ole saanut siihen, pitääkö minun olla samaan aikaan kotihoidontuella sekä työttömyysrahalla, kertokaa te viisaat!?

Ja ei muuten kauan nokka tuhise kun tää pikkutyyppi rupee liikuskelemaan tukia pitkin (tai ilman) ja täysillä! Nooa nousee koko ajan minua, isäänsä tai huonekaluja pitkin ylös ja päästää irti, keikkuu seisaallaan sen 5 sekuntia ja muksahtaa pyllylleen, tätä yritystä jatkuu aina sen 10 minuuttia kunnes huilaillaan hetki. Ainakin tän vuoden puolella, uskokaa pois! 

Yksi pieni pyyntö! Jotta tämä minun hiljaisuuteni ei täällä blogimaailmassa jatkuisi ja mikäli haluatte vielä meistä kuulla, niin toivoisin postausideoita. Raskaudestani aion kyllä kertoa aina kun jotain uutta tapahtuu, mutta itse en tykkää niistä postauksista johon vau.fi:n sivuilta linkitetään lapsen kehittymistä jne. Mun mielestä jokainen voi sieltä kehitystä itsekseen seurata jos siltä tuntuu. Ideat on lopussa, liekkö johtuu tästä tylsästä arjesta? Sitäpaitsi mulle tulee pahamieli, jos en kirjoita Nooasta vaan pelkästä Pipasta, se on epäreilua ja fakta on kyllä se, että Nooa on edelleen numero uno, vaikka toinen lapsi onkin tulossa. Hei, mutta niitä ehdotuksia!!

25 asiaa minusta

Jenni ilahdutti mua tällaisella haasteella. "Kun sinut on merkitty, sinun olisi tarkoitus kirjoittaa muistiinpano, joka sisältää 25 satunnaista asiaa, faktaa, tapaa tai tavoitettasi. Lopuksi haasta 5 ystävääsi. Jos minä merkitsen sinut, se tarkoittaa sitä, että haluan tietää sinusta enemmän." tekeköön ken tahtoo!

1. Vihaan eläimiä tällä hetkellä yli kaiken, koska saavat mut aivastelemaan sekunnin välein. ALLERGIA, FUUUU! 2. En ole ikinä täysin tyytyväinen sisustukseen liittyen. 3. Mulla oli teini-iässä akne. 4. Ollaan tunnettu Jossen kanssa jo 12 vuotta, enkä ollut koskaan tennarina kiinnostunut hänestä kuin kaverina. 5. Toivon tyttö-lasta. 6. En ole hakenut koskaan sossusta rahaa. 7. En osaa hillitä itseäni ostoksilla. 8. Olin nuorempana usein kotiarestissa. 8. Aion laittaa lapseni joskus arestiin, jos hommat eivät toimi niinkun on sovittu, esim. kotiintulo-ajoissa ym. 9. Inhoan parisuhde-keskusteluja Jossen kanssa, ja yritän niitä parhaani mukaan välttää. 10. Olin ennen häntäheikki tyttömuodossa. 11. Olen usein itsekeskeinen. 12. Olen nähnyt Titanicin 48 kertaa. 13. En juo lonkeroa tai imeliä siidereitä. 14. Pissasin toissapäivänä housuuni. 15. Olen vetänyt tyttöjä sekä poikia kuonoon. 16. Kärsinyt kolmiodraamasta. 17. Kaipaan toisinaan vanhoja aikoja. 18. Olen katkera varakkaille ihmisille jos he eivät ole tehneet rahan eteen mitään. 19. Harmittaa ettei Josse tykkää käyttää ruutupaitoja. 20. En luota mustalaisiin. 21. Mutta olen liian sinisilmäinen uusia tuttavuuksia kohtaan. 22. Toivoisin, että Nooa nukkuisi aamuisin pitkään. 23. Jännittää kuinka Nooa suhtautuu uuteen vauvaa. 24. Tänään olen kuullut mahtavia uutisia x2. 25. Jätin kertomatta pahimmat asiat.

Vitsit mikä löytö!

Ei muille, mutta kyllä meidän perheelle. Hitsit mikä leikkimesta ihan meidän lähellä, eikä olla aikasemmin tajuttu, vaikka viereisellä purtsilla ollaan käyty kävelemässä miljoona kertaa. Mä odotan kovasti, että Nooa kasvaa isommaksi ja hyötyy itsekin enemmän puiston antimista, meinaa kyllähän se pylly puutuu jos keinussa istutaan päivästä toiseen. Oon edelleen ihan fiiliksistä tosta löydöstä, että ei mitään järkee. Josse kun pääsi töistä kotiin ja hyvä että ehti suihkussa käydä, niin piti olla taas menossa. 

Huomenna olisikin sitten ohjelmassa kaupunkirundia, jos poikaselle löytyisi joku kiva syyspipo ja tennarit. Tuntuu että vaatteita olisi vaikka muille jakaa, mutta sit sellasia kledjuja mitä oikeasti näille keleille tartteisi, niin niitä sit puuttuu. Nooahan ei vielä kävele, mutta tykkää töpötellä jos joku pitää käsistä kiinni, joten jotkut perus tenskut olisivat oikein hyvät, eivätkä ne toppatossut ole oikein sitä varten tehty, pakko mikä pakko!

Terveisin meidän perhe

Nooa tajusi kuinka renkaita pyöritetään, niitä pyöriteltiinkin sitten tovi

Tuleeko siitä siivoomisesta mitään jos perässä roikkuu tuollainen pikku-apuri?

Ilta-ulkoilulle mars! Hyvin ehtii ennen puuroja!

"Iskä, vähä sää oot hauska. Miks mää en saa noin kovii vauhtei?"

Mä en keinunu, koska mun pylly oli jäässä. Toimin muuten oikein hyvänä viihdyttäjänä.

Nooahan viihtyisi puistossa vaikka koko päivän jos vaan itsekin jaksaisi

KOTIIIN ILTAHUTUILLE, JOKA IIKKA!

Mikäs sen mukavampi tapa päättää ilta (lue: äiti siinä toivossa, että nyt kun oikein touhutaan niin sammutaan kun saunalyhdyt)

"MÄ OOON NIIIN ONNELLINEN"

Tää on yh:n elämää, saa päivät puuroo hämmentää

Tänään on ollut kiva, mutta raskas päivä. Josse lähti aamulla jeesimään äitiään muutossa ja me otettiin Noukan kanssa ohjat omiin pikku kätösiimme. Sääli, että ulkona satoi koko päivän eikä päästy ollenkaan raittiiseen ilmaan, mutta kyllähän sisälläkin saa aikaseksi jos oikein keksimällä keksii. Tehtiinkin sitten kaikki alkuviikon hommat jo alta pois, niin voidaan sitten käyttää nekin tunnit hyödyksi, esimerkiksi vaikka sitten sielä ulkona, joten mulla olis Poudan Pekalle yksi pieni pyyntö; Aurinkoista ja kivaa säätä ensiviikoksi! 

On tullut tässä viimeviikkojen aikana huomattua, että Nooa kehittyy ihan huikeeta vauhtia, hyvä että perässä pysytään. Pelottavaa ajatella, että Nooan isä on lähtenyt kasikuisena juoksemaan, eli tästä päivästä viikko eteenpäin ja jos pitäis olla jo askelia ottamassa, luultavasti joutuisin vähintään kypärän pojan päähän virittämään, eikä se tekisi kyllä pahaa näillä pelkillä konttaus- ja seisomistaidollakaan. Nooa myös tykkää nousta pinniksen kaidetta vasten, ja juuri tänään kun olemme olleet kaksin koko päivän ja itselläänkin olo ihan märkärätti, ei Nooa meinannut millään käydä yöunille, vaan kaidetta vasten noustiin vähintään se 20 kertaa. Tää päivä on ollut kaikinpuolin hyvin vauhdikas ja imee mehut ihan täysin, oma-aika illasta= krooh, sohva!

Äideille tsempit ja yksinhuoltajille tuplat! Nati nati <3

Miks me ei vaan voitais olla terveitä?

Tätäkö tämä meidän elämä on? Astmalääkettä ja päivystystä päivystyksen sekä muiden lääkärireissujen perään? Tilanne oli eilen Noukan kohdalla tosi surkea ja päästiin jonojen ohi päivystykseen, jossa totesivat happisaturaatioiden olevan liian matalat (mennessä 94 ja lähtiessä 96, vaikka hyväksyvät vasta kotiutukseen 98-99 % arvot), jostain syystä kuitenkin kotiin päästiin kera uuden ventoline-reseptin, sekä tiedon siitä että konsultaatio keuhkopolille on saatu, sentään jotain positiivista! Heti jos tilanne huononee, niin lähdemme osastolle tarkkailuun, mutta tähän mennessä tarvetta ei ole ollut, yökin selvittiin ilman lääkettä. 

Jos joku teistä lukijoista päättää rueta nyt dissaamaan röökinpoltosta, niin turha vaiva. Mä olen jo tarpeeksi suuri riskitekijä lapseni astmaan ja tupakointi ei siihen vaikuta ollenkaan. Kiitos kumminkin vaivannäöstä, jos olit jo kirjottamassa törkeyksiä ja omia teorioita poikani sairastumisesta. 

Ollaan kavereita jookos, ollaan ananas ja kookos?

Nooa on saanut paljon uusia kavereita ja tulevaisuuden tyttöystäviä. Kivaa kun ei ole enää niin orpo-olo täällä Mikkelissä, koska olemme saaneet uusia sekä vanhoja kavereita. Heti löytyy positiivista asennetta tätä kaupunkiakin kohtaan siinä mielessä, että eivät kaikki ihmiset olekaan niin pässejä kuin olen kuvitellut ja kyllähän se fakta taitaa olla ettei kaupunki vaihtamalla parane. Vauvatupakin on nykyään ihan jees, vaikka ei sieltä mitään sydänystäviä tai jokapäivän-ihmisiä ole löytynytkään, mutta enhän mä sitä ajanut edes takaa, vaan lähinnä sitä, että Nooa saa sosiaalista elämää ja kosketusta muihinkin lapsiin, opittaisiin sitten toivottavasti ajanmyötä hieman empatiakykyä ja suvaitsevuutta.

Tulevaakin olen sen verran ajatellut, että jos touhu alkaa olemaan vuoden päästä ihan mahdotonta (Nooa 1,6v ja Pipa n. 6 kk), voisin viedä Nooan osa-päivähoitoon, tekisi varmaan hyvää pojalle sekä meille? Luultavasti heti kun olen lusinut toisen äitiysloman, joka päättyy 2012 vuoden lopussa ja saan mahdollisesti töitä 2013 vuoden alussa, en tule kieltäytymään. Ainakin näin olemme alustavasti suunnitelleet, mutta mistäs sitä tietää miten asiat lähtee rullaamaan ja mikä elämäntilanne silloin on. Yksi asia on ainakin varma; Enempää äitiyslomia ei tule olemaan!

21 and pregnant...AGAIN!

Minuutti minuutilta, kellon ja tikun tuijottamista kilpaa ja lopputulos positiivinen, kaksi oikein kirkasta punaista viivaa! Ensimmäiset ajatukset eivät olleet kovin kauniita tai selkeitä, itkua ja kyyneliä oksentamisen ja vatsan vellomisen seassa. Reaktioni ei todellakaan ollut yhtä iloinen kuin Nooan testin tehtyä, olo oli suorastaan epävarma ja ei niinkään kypsä uudelle raskaudelle, puhumattakaan kehostani joka ei aivan varmasti ollut ehtinyt palautua yhdeksän kuukauden koitoksesta ja taas sama rumba olisi edessä. Eihän mun pitänyt tulla raskaaksi kuin vasta aikaisintaan vuoden päästä, en mä ihan tosissaan kärsinyt vauvakuumesta, sehän oli vain vitsiä. Kuinka pystyisin rakastamaan kahta lasta ja Nooakin on vasta niin pieni, mitkähän ovat viikkoni? Koska viimeiset kuukautiset olivat? 

Voitte vaan kuvitella niitä surun ja ilon sekaisia tunnelmia jotka koin muutama kuukausi sitten. Ei mitään, siinä sitä sit taas oltiin varailemassa neuvola-aikaa ja tällä kertaa kävin myös varhaisultrassa viikolla 5 jolloin sykettä tai saatika koko alkiota ei kaiusta näkynyt, joten odoteltiin puolitoista viikkoa ja tarkistettiin tilanne. Voi, olipa Pipa silloin ihan mini, vasta 5,8 mm täyttä rakkautta reippailla sykkeillä. Tämän ultran jälkeen mieleni alkoi vasta täysillä kirkastua ja samoin Jossella, mutta kyllä mä silti monena iltana epäröin ja mietin tulevaa isoveljeä kuinka hän ei saa vietettyä kuin yhden omat synttärit, vain yhden Joulun meidän kesken ilman pikkusisarta, eikö meidän Nooasta tullutkaan äidin ja isin lellipentua?

Sen verran voin kyllä paljastaa, että tämä minun lapsenteko-ura päättyy tähän. Heti kun saan kakkoslapseni synnytettyä, taidan pyytää mahdollisessa tikkauksessa olisiko mitään saumaa kursia vähän reilummalla kädellä, mieluiten niin, ettei sinne enää mitään ylimääräistä pääsisi. Tämä on totta, vaikka ei koskaan pitäisi sanoa "ei ikinä". Iloista odotusta minulle, sekä muille odottaville ja lasta toivoville. Tsemppiä me, kerranhan täällä vain eletään!

Tyttö vai poika?

Raskauteni hipoo melkein puoltaväliä ja rakenneultraan ei ole aikaa enää kuin muutama viikko. Itse olen hyvin varma toisesta pojasta, mutta ken tietää? Taikauskoinen ja höperö kun olen, testailin "nettitestillä" kumpi olisi kyseessä.

* Viiva vatsassasi päättyy napaan. ?

* Vauva potkii hillitysti. <3

*Edellinenkin lapsesi on tyttö. <3

* Voit pahoin raskauden alussa ja näytät nuutuneelta. <3

* Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne. <3

* Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin. <3

* Kätesi on aiempaa pehmeämmät. ?

* Vauvasi sydämen syke on yli 140. <3

* Olet normaalia kiukkuisempi. <3 (olen kiukkunen raskaudesta huolimatta)

* Vauvasi hikottelee usein. ?
  
* Viiva vatsassasi jatkuu aina rintojen korkeudelle. ?
 
* Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika. <3
 
* Kätesi kuivuvat helposti. ?
 
* Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät. <3

...No en kyllä menis lyömään vetoa, että tyttö tulee. Mä jännitän rakenneultraa taas ihan Simona, eikös se pieni jännitys ole ihan tervettä, mutta onko se, että siitä näkee jo painajaisia, nim. synnytin tytön jolle puettiin kasari-mikkihiiri kuteet päälle ja tytöllä oli jo täysi purukalusto? Uskoisin kyllä, että Pipalla on kaikki hyvin, mutta siltii BUU. Menis nää viikot nopeesti, mielellään 20 viikkoo eteenpäin niin oltais jo hurjasti voiton puolella, ehkä jopa jo jakauduttu. Kelailin, että alan pikkuhiljaa postaamaan enemmän raskaudesta ja Pipan kuulumisista, kuvia ja sen sellasta, kelpaako? 

Pipa rv17

Kivoja kuvia, mutta rumaa tekstiä

Kivat: 

:) Vauva-uinti

:) Pepita-kummi + Tattis

:) Rulla-kebab

:) Kynttilät

Tyhmät:

:( Huonot hermot

:( Sotku kotona

:( Typerät ihmiset

:( Homofobia (ei itselläni!!!)

:( Kallis limu

:( Liian korkea desibeli

:( Kateellisuus

:(((((((( Nooan iso suru kotimatkalla

Kuten huomaatte, että surunaamoja on muutama enemmän kun hymyjä, joten nimeän tämän viikonlopun mätämuna-viikonlopuksi. Liian paljon mekkalaa minun ja lapseni pienille korville sekä näille lehmän hermoille. Super-nastaa on kuitenkin se, että ohjelmaa on tarpeeksi eikä tylsyys pääse yllättämään, mutta eihän mekään mitään iki-intoilijoita olla. Ollaan juostu paikasta toiseen all day every day, mutta ensiviikolla huilataan edes yksi päivä. Mikä ihme siinä on, että silloin kuin tekemistä piisaisi, on hermot ihan sökönä ja menofiilis uupuu? Osa tästä ärtymyksestä johtuu siitä, että Jossen lapsuudenystävä on viettämässä meillä pitkää viikonloppua ja sotkua tulee väistämättä, mutta kun minähän en sellaista siedä, perfektionisti mikä perfektionisti. Tiedättehän kun on kavereita käymässä, niin oma olo ei silloin ole kotoisa, etkä pysty olemaan niin rennosti kuin kotona kuuluisi olla, tai ainakin itselläni käy useimmiten näin. Olen siis heiluttanut helttaani suurimman osan tästä ajasta, enkä tietenkään omasta mielestä turhaan. Voi hyvinkin olla että vieraamme haluaa tulla meille seuraavankin kerran, haluaa sitä varmaan yhtä kiivaasti kuin minä. Tervetuloa, terveisin: Orjapiiskuri!

 

Hei Hei Ruuhkatukka

vanha vs. uus

Tänään tempastiin ja sanottiin Nooan näköetäisyyttä häiritseville karvoille morot! Tämä karvarointi olisi pitänyt suorittaa jo aikapäiviä sitten, mutta mä en vaan raaskinut. Hyvä etten saanut sydäriä kun naapurintyttö lampsi meille koneen sekä saksien kanssa ja kysyi "kummallas vedetään"? Nooa ei ollut moksiskaan kun hiuksia saksittiin, päinvastoin, toinen yritti sormiaan tunkea saksien väliin luoja kiitos onnistumatta. Mulla oli aluksi viha-rakkaussuhde uuteen kampaukseen, mutta päiväunien jälkeen mieleni muuttui parempaan, pääasiahan on että lapsi näkee eteensä ilman että joutuu taivaaseen tähtäilemään. Ootteko samaa mieltä mun kanssa siitä, että poika vanhentui ulkonäöllisesti ainakin tuuman?

Inkkarit HOI!!

Äitien tekemää ruokaa

Reippaana supermutsina ajattelin kokeilla maistuisiko suursyömärilleni omatekoinen ruoka, ihan vaan varmuudella ja suurilla odotuksilla muistellen aikoja jolloin poika oli 4kk ja itse yritin  väsäillä soseita todella huonolla menestyksellä. Kerta kiellon päälle, tää ruoka tais olla ainakin ihan sieltä ja syvältä vaikka luulisi että nakkikeitto on lapsien yksi lemppareista (HUOM! ylitarkat mamuskat, nakkeja oli siis yhteensä 1 pala, tuskin Nooa siitä syöpää saa, vai saako?), mutta ei, ei näytä kelpaavan.

Alotimme viimeviikolla myös isojen poikien ruoat (8kk), mutta nekin tuntuu tökittävän. Nooalla taitaa olla yhtä herkkä kurkku niinkuin äidilläkin. Joka lusikallinen saa kylmät väreet aikaan ja annettu annos löytyy yleensä lattialta eikä sieltä suusta, niinkuin mielestäni pitäisi. Olisiko hyviä neuvoja tähän öklö-ongelmaan? Muussaaminen on jo testattu, eikä näytä hyödyttävän millään lailla. En kuitenkaan haluaisi luovuttaa ja syöttää Noukalle 3 purkkia pikkuruokaa isojen purkkien sijasta.

Maitokin on nykyään hanurista, eikä sitä todellakaan mene niin paljon kuin pitäisi. Tuttiosat järsitään ja nokkamukilla leikitään, kuuluko se mennä niin? Ainut keino millä saan Nooan juomaan on muki-tyyli, niinkuin kuvassa näkyy. Yleensä tämä touhu naurattaa, mutta ei ole kiva jos ruoan suhteen kaikki alkaa olla pelleilyä ja vääntämistä. Siispä nyt kovasti teiltä toivoisin hyviä vinkkejä tähän ruokapolitiikkaan, kiitti moi!

syksyfiiliksiä

Tiedättekö sen raukean fiiliksen? Mulla on kestänyt sitä tunnetta jo kaksi päivää ja toivon, että se vaan jatkuisi. Päivät menee Nooan kanssa ilman kitinöitä ja illalla kun olet saanut pojan nukkumaan ja tavarat siivottua, on oloni niin levollinen. Sytytän tuoksukynttilöitä pitkin kämppää ja käperryn viltin sisään viltsut jalassa, ei vois parempaa toivoa rauhoittumista varten. Mukavaa on myös se, että tietää joka päivälle jotain ohjelmaa ettei ihan pääse tylsistymään ja rutiinit pysyy kasassa. Kyllä mä olen ainakin niin järjestelmällinen tietyissä asioissa ettei joissain hommissa pysty joustamaan, esimerkiksi jos aamulla tiskit lojuvat pöydällä tai olkkarissa viltit ovat viikkaamatta, mä saan raivarin jo heti aamusta ja luultavasti koko päivä menee pilalle.

Tykkään syksystä, mutta eniten pidän siitä fiiliksestä kun heräät yhtenä aamuna ja huomaat kun ensilumet pötköttävät maassa, se tuoksu tuo mieleen hyviä muistoja muutaman vuoden takaa ja lapsuus-ajoista. Vaikka se on raivostuttavaa, että joululaulut alkavat soimaan kaupoissa jo lokakuussa, niin on se silti mukavaa kun tietää joulukiireen ja stressittömän ajan alkavan (HAHAH). Hyvä syy sisustaa kotia joulutunnelmiin ja pukeutua lämpimästi. Mitä mielikuvia teille tuo syksy ja talven alku? Mun mielestä tää on niiiiiin ihkuu!

Tunnustus minulle sekä muutamalle muulle

Nuokki päätti antaa minulle tällaisen tunnustuksen- kiitos siitä :)

"Tunnustuksen saaneen kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata kymmeneen kysymykseen alla, jakaa tunnustus eteenpäin kymmeneen mukavaan blogiin sekä tiedottaa näitä blogeja saadusta tunnustuksesta."

1. Suosikkiväri

 2. Suosikkieläin

 3. Suosikkinumero

 4. Suosikki alkoholiton juoma

 5. Facebook vai twitter

 6. Intohimosi:

 7. Saada vai antaa lahja

kumpikin kiva

 8. Suosikki viikonpäivä

 9. Suosikkikukka

 10. Suosikkikuvio

 Tunnustuksen saa: Rudi, Essi, Viivi, Janni, Pinni, Heini, annnnakaro, Anniina, Sini ja Anna. Enjoy!