25.1.2012

Mulla on nyt jo ikävä Tinttasta

Onko hullua miettiä nyt jo tulevaa kahden lapsen kanssa? Mun mielestä on ja silti päällimmäisenä mielessä pyörii mitä kohta on edessä ja mitä sit tapahtuu. Tunteet on kyllä kieltämättä tosi ristiriitaiset, toivon Pipan syntyvän mahdollisimman pian, mutta silti hetki sais mennä, että kerkeää Nooan kanssa touhuamaan kaikkea mahdollista viimeisinä viikkoina/päivinä. Päiväunien aikaan yytsin kelloa ja haluaisin Nooan jo heräävän, että varmasti ehditään tehdä päivän askareet ja ehditään varmasti olla vielä hetki keskenään, ennen kun sisko syntyy. On kiva huomata, kun Josse tulee töistä, että Tinttanen on onneissaan, äitiä ei huomioida juuri ollenkaan ja kaikki taidot esitetään iskälle ja jos suruu tulee, isi on lähellä. Tietysti tuokin helpottaa hieman, ettei Nooa roiku pelkästään minussa ja mulle jää sit tarvittava aika Pipanalle, valitettavasti kun tuo Josse ei kykene imettämään. Entäs sit kolmen viikon päästä kun kikko-Pipa on syntynyt ja Josse lähtee takaisin töihin? Miten mä ikinä selviän ekoista kuukausista kun pienemmällä ei vielä rytmiä ole? Ei auta muu, kun odotella ja katsoa miten asiat lähtee etenemään. Nooalle on haettu osa-aikahoitopaikkaa huhti- ja toukokuuksi, kyse on vain muutamasta päivästä viikossa ja kesän lapset olisivat kummatkin kotona, näin haluan ja Jossellakin taitaa olla ensimmäinen kesäloma, kivaa. Sanokaa nyt joku, että rauhoitu Hanna, viiden vuoden päästä helpottaa :-)

24.1.2012

Kassit pakattu lääkärin käskystä

Tänään oli pitkään odotettu epävirallinen synnytystapa-arvio neuvolan puolella, eikä sieltä ihan huonoin ennustein pois lähdetty. Lääkärin mukaan tilanne on se, että loppuun asti ei mennä ja jos mennään, niin se on maailman seitsemäs ihme ja lääkäri painotti myös sitä, että kerta näin tiheeseen tahtiin muksut on tehty niin olisi outoa jos loppuun asti kiduttaisiin, SIISTII MUT SILTI TOSI PELOTTAVAA! Lauantaista asti olen kärsinyt kipeistä supistuksista, jotka ilmeisesti olivat jotain saaneet aikaan tuolla alakerrassa ja parempi olis, nimittäin mun takapuoli irtoo ihan varmasti. Kovin olen toiveikas, vaikka ei lääkäreiden sanaankaan aina ole luottamista. Sairaalakassi on jokatapauksessa pakattu, samoin Nooan reissukassi mummilaan :-)

Rv 35+5 (33)
Paino: Kasikyt rikki +875 (+133)
Turvotus: +/- (+)
Paineet: 119/63 (116/66)
pissat: -- (--)
hemppari: 111 (115)
sf: 36 (33)
liikkeet ja sykkeet: ++(++)
rt
Kodunsuu pehmeä ja sormelle auki, kanavaa 2-3 cm ja lähötilanne ollut tietysti kiinni ja 3 cm. Katselin Nooan raskauskorttia niin täysin samoilla viikoilla ollut muuten sama tilanne, mutta kohdunsuu ollut kiinteä.

20.1.2012

Keijolla on vahva tunne.

Luonto tyhjentää suolen, vai miten se nyt meni? Ellei fiilis olis näin vahva, en olisi sanonut Josselle eilen ääneen, että kohta synnytetään, ja varmasti kahden viikon sisällä. Olo on suorastaan kun onkimadolla ja huonommaksi menee. Tuntemuksia on koko ajan uusia ja peräsuoli on tehnyt tehtävänsä. Täysin samat oireet kun viikko ennen Nooan syntymää. Tietenkin kun huomenna olisi mun ja Jossen viimenen vapaa viikonloppu, niin räkä vuotaa kun esterin perse ja supistukset ovat säännöllisen epäsäännöllisiä, HUOM! ne ovat kipeitä, pistävät ihan matalaksi.  Toinen uusi juttu myös tämänkin lapsen kohdalla on kalvojen paukkuminen, vähintään 5 kertaa päivässä, paukahtelee niin että kuurokin voi sen kuulla. Välillä pauke on ollut niin kova, että on pitänyt nousta ihan ylös jos vahingossa sattuukin lorahtamaan, mutta tietysti toinen teoria paukkumiselle on Pipan nivelet, mutta aikamoinen jumppakana pitää olla, että noin ryskäävät ja siksi melkein hylkään kakkosvaihtoehdon. Toki voin olla väärässä ja lähemmäs laskettua aikaa päästään, kun mitä itse epäilen, mutta jos ihan totta puhutaan niin 3 viikkoa on takaraja, enempää en aio kärvistellä. Voi luoja, muistuttakaa minua, että ei seksiä ennen avioliittoa, tai ei ainakaan ennen jälkitarkastusta, nyt meinaan pelataan varman päälle!

18.1.2012

Isoveikat nukkuu isojen poikien sängyssä, vai nukkuuko?

Nooa isojen sänkyyn-projekti aloitettiin toissailtana, jolloin yöunille meneminen kävi kivuttomasti. Kertaakaan ei tarvinnut kantaa takaisin sänkyyn ja yökin nukuttiin ilman heräämisiä kunnes aamulla seiskan kieppeillä haistoin ripulikakan nenässäni, eikä siinä, kakan hajun kyllä kestän mutta en rikkinäisiä öitä 1-vuotiaan kanssa. Hienoa Nooa! Mutta kuinkas kävikään toisena iltana?
Ihan hissunkissun vaan Nooa oli keksinyt, että leveämmät unet sille, kyllähän äiti ja isi pikkusängyssä nukkuu ihan hienosti keskenään.Tultiin siihen tulokseen, että siinähän nukkuu sen aikaa meidän sängyssä ennen kun itse mennään potslojolleen, Nooa ei ikinä ole ollut herkkis unien kanssa, joten helposti saa nostettua omaan pikku-punkkaansa ilman heräämisiä. Ja taas nukuttiin aamuun asti :-) No entäs ne päiväunet?
Tämän pienen hetken kun saan istua rauhassa koneella ilman että tartteisi käyttää ylimääräisiä silmäpareja tuholaisen kanssa, on onnea. Viimeiset puolituntia menikin taistellessa siitä, nukutaanko vai ei? Äiti voitti 6-0. Tuo nukkumaan meno hommeli on taas yksi niistä asioista, joissa tiedän aina olevani voittaja, vaikka sitten pienen taistelun saattelemana. Hienoa Nooa, päätit luovuttaa. 

Mä oon tosi tyytyväinen siihen, että sängyn vaihto on käynyt aika kevyesti ja hetki vielä ehditään reenailla, ennen kun Pipa syntyy. Ei tuttia pois ennen kesää, eikä myöskään uutta asuntoa. Hyvin me tässä kaksiossa hetki pärjätään, vaikka makkari onkin aika täyteen ahdattu, mutta eihän siellä käydä kun nukkumassa. Olisi ollut Nooalle liian iso muutos koko muutto, sängyn vaihto, oma huone, tutti pois ja vähemmän huomiota. Komiat pärjää aina!

17.1.2012

Pipa, sinun perheesi odottaa sinua

Tyttäremme on tervetullut maailmaan, ihan heti sitten kun on kasvanut vielä muutaman viikon masussa. Raskausviikot paukkuvat 35:ssä ja h-hetki voi koittaa melkein koska vain. Kuten kuvista huomata saattaa, kaikki on valmiina ja isoveikka vapautti siskolleen pinniksen ja muutti itse nalleineen isojen äijien sänkyyn. Kumma kuinka se alkujärkytys (hahah, "alku", ensimmäiset 32 vk) katosi tosta noin vaan heti kun 1.1.2012 astui kuvioihin, me Jossen kanssa odotellaan kovin malttamattomina ja odotellaan tuntemuksia. Ollaan saatu jo vähän ensimakua pikkupikku-vaukkelista, nimittäin alakertaan syntyi tuossa hetki sitten pieni likka, joka on täällä meillä vieraillut lähes päivittäin ja Nooa ei meinaa olla moksiskaan, silloin nauretaan kun vauva itkee, muuten minilapsi on kuin ilmaa. Voi voi, kyllä se Nooa-pojalle karu totuus selkenee kun Pipa ei lähdekkään mihinkään ja nukkuu vielä Nooan sängyssä, voi peeveli. Huomaatteko, että vatsani on tipahtanut ja astmalääkkeen päiväsaldo tipahtanut puolella, ja myönnettäköön että on ihan mukava saada hengitettyä!