D4hQ-Hanna

Omg, lol, wtf. Siinäpä sitten tais olla mun sanavarasto n.5 vuotta sitten, tarkalleen vuonna 2006. Se oli sitä kultaista kuuskyt-lukua, ehh no ei ihan. 16-vuotiaana mun pahin angsti oli jo mennyt ohi ja olin hieman rauhoittunut, mutta joudun korostamaan sanaa hieman. Olin juuri muuttanut äidin luota ihan omaan kotiin ja tietynlainen yksityisyys oli siistiicoolia (tai miten se yksityisyys nyt solu-asunnossa määritellään?) Jokatapauksessa arki pyöri koulun ja bilettämisen ympärillä, maanantaista perjantaihin opiskeltiin jos opiskeltiin ja viikonloput heitettiin pimppistä isompien poikien kanssa ja juotiin tietty sidukkaa.

.... Ja mitä tähän "tyyliin" tulee, niin eikös ollut aika hot? Lilaa luomiin, crazy aget jalkaan, mahdollisimman paljon paljasta pintaa ja menoks! Tosiaan suurin muoti-ilmiö silloin (ainakin Savonlinnassa) oli tämä crazy age-merkki. Savonlinnaan jopa avattiin trendiks-niminen liike jossa myytiin pelkästään noita tuon tyylisiä kutlakkeita, hyvä ettei kuteet loppuneet kesken ja siinä oli tytöillä vasta pulma. Hiustyyli muuttui sen minkä kerkesi, milloin oli mustaa, punaista, vaaleetavetyä, lyhyttä, pitkää, kiharaa jne.. Mulla oli kyllä useimmiten tumma ja on yhä edelleen! No entäs noi meikit? Tarvitseeko niistä enempää mainita? Kulmakarvoja taisi olla muutama haiven ja loput sitten piirrettiin, aika helppoa, eikun kaksi viivaa suunnilleen samoille kohdille ja se oli sit siltä osin valmis. Loput voitte päätellä, 4 pist. vinkki: minimissään. 5 kerrosta ripsiväriä. Lävistykset... Ja niitähän nimittäin oli. Naama oli kun neulatyyny ja nykyään reikiä täynnä, mutta kun halvalla sai ja kaverit teki! 

GOLDEN YEARS <3

Mistä sä tuut landespede?

Tänään vietettiin kivaa kesäpäivää Nooan iso-tädin luona Pertunmaalla! Ei nimittäin desipelejä puuttunut, remmissä meillä oli mukana Wiwwe 2v, Pipsa 7v, naapurintyttö jotain-v ja menoa löytyi. Syötiin oikein hyvin, pulikoitiin hienosti ja pidettiin kivaa. Kesä on kyllä huippisaikaa ötskyjä lukuunottamatta, varsinkin nyt kun Joosilla on oma työauto ja me saadaan cruisailla omalla nipponilla ihan mihin huvittaa, yökylässäkin voidaan olla jos siltä tuntuu. Ainut miinus on tietty se, että Suomen kesä on pirun lyhyt ja aina jää jotain tekemättä ja näkemättä (esim. mun summer up peruuntui), kunnes koittaa kolkko talvi, mutta ehkäpä me ainakin tämä alkutalvi selvitään, koska ensivuoden puolella olisi luvassa uutta ja jännää!

Nooa oppii paljon uutta, onhan hän jo viis kuukautta

"Valotiet avoimet. Syd. ok. Hä symm. A fem +/+. 

Lonkat vakaat, testis +/+

Tavalliset käynnit jatkuu"

8075 g, 65,5 cm, aurinkolippa 42,2 cm

Olipa tylsä setä, ei kirjoittanut mitään muuta ja sitäpaitsi en ymmärrä noistakaan kertomuksista juurikaan mitään. Mietin oliko hän ulkomaalainen, koska mun piti monta kertaa kysyä "mitä,hä,sanotko uudestaan?" tässäpä esimerkki. L: "Onko kasvut katsottu äsken ennen kun tulitte tähän" H: "eii, en mä huomannu ainakaan" L: katselee konettaan "kyllä ne on äsken katsottu, Kristiina katsoi" H:"Mä kuulin että sä sanoit kasvOt" L: "Anteeksi, puhun epäselvästi, mutta sanoin kasvut". Arvatkaa oliko naurussa pidättelemistä. Kuinka lauseen merkitys voikin muuttua yhden sanan takia, mä vähän ihmettelinkin että ei täällä aikasemmin kasvoja olla kyllä sen ihmeemmin kateltu :----------D

Oravissa oma laki

Juhannus meni äidin ja Nooan osalta rauhallisesti, isi halusi olla kerrankin villi ja vapaa, siinä hän myös onnistui! Viikonloppuna tuli saunottua paljon ja arvatkaapa kun mun hiukseni ovat kuin uudet, koska järviveden kanssa tuli puljattua koko jussi? Tulispa meidänkin vessan hanoista järvivettä, niin ei tartteis käyttää hoitsikkaa olleskaan!

Juhannus oli joidenkin osalta aika dramaattinen, mutta eipä siltä draamalta olla koskaan Oravissa vältytty, loppu hyvin, kaikki hyvin :) Kokkoakaan en valitettavasti kerennyt näkemään, mutta kylläpä isi hoiti senkin osuuden, kiitos!!!!

Äidit oli järkänny mummoille "mummobileet". HUH, kyllä oli vanhukset hutikassa. Itse kun selvistelin, niin ei meno paljoa napannu ja loppu taisi heilläkin olla aikamoista showta, silleen siinä käy kun mummot ottavat harvoin alkoholia niin rupeavat tavarat yllättäin kaatuilemaan!

Olipa sunnuntaina hjyvä fiilis ja pien vahingonilokin päällänsä, kun muut olivat kun haudasta nousseita ja itse pirteä kun peipponen, ei paha rasti lainkaan! .... Siis siihen asti kun lähdettiin ajeleen kotiin päin ja jumiuduttiin n. 30 km ennen Mikkeliä.

Kaun(a)istumis päivä!

Näin Jussin kunniaks kerran vuoteen on hyvä tehdä itselleen jotain! Nyt on meinaa Hannaa tuunattu; Itsarit levitetty, kynnet(?) huollettu,kulmat ym. karvat kuosissa ja elämä hymyilee.. ainakin sen hetken ennen kun kaikki repsahtaa taas raiteilta! Kaljuakin pitäis ajella, mutta kiikun kahden vaiheilla annanko rakkaan avopuolisoni sitä tehdä vai maksanko karvariin omaisuuden siitä, että he ajavat 5cmx5cm alueen? Riskaa beliä, riskaa beliä.

Pikku-Noukan hiuksille pitäis myös tehdä jotain, ne luupottaa koko ajan silmillä eikä viittis aina ponnarille laittaa, edelleen vähän tyttömäistä. Mä en vaan oikeesti haluis, Nooan päällimmäiset hiukset ovat niitä tummia "vauvavauva-hiuksia", sit menis se viimesinkin vauvamuisto, hahaha ei vais, vauvahan se on vieläkin ja sitäpaitsi ne leikatut kutrit voisin teipata vauvakirjan väliin. Mietin vielä hyvin tarkasti nappasenko vai tyydynkö vielä ponnariin :----D

NIIIN HYVÄÄ

Miten tässä marjasoseiden syömisessä käy näin joka kerta? Joko äiti on tosi mätä syöttäjä tai sit Noukka mesoo kovinkin riemuisasti. Nooa on kaikinpuolin moniruokainen, mistään ei olla nirsoiltu ja kaikkia soseita menis vaikka viis purkkia jos vaan antais syödä, alan pikkuhiljaa epäilemään että tuolla pojalla on pohjaton vatsa! Helpottaa kovasti tulevaisuutta ajatellen, että ruoka kun ruoka uppoaaa, voihan se tietysti olla että joku ruokalaji tökittää jossain vaiheessa ja varmasti tökittääkin, enhän mä itsekään ihan mitä tahansa suuhuni laita.

Pienesti harmittaa etten itse jatkanut tätä masterchef taivaltani, mutta se perunasose-episodi oli jo tarpeeksi traumaattinen, joten jätin suuren ruoanlaitto kunnian piltille sekä bonalle! Suomalaista suosin ja se pitää kyllä miehen tiellä! Reilun viikon päästä meidän kasvissyöjä muuttuukin raavaaksi lihamieheksi, JETS!

Vähän me oltiin pihalla

On täällä Mikkelissä sentään jotain hyvää, nimittäin nää leikkikentät. Tuntuu että joka asuinalueella on vähintään neljä leikkipuistoa, kiva juttu ainakin mun mielestä! Mutsi oli löytäny jonkun uuden paikan jossa käytiinkin sitten kolmen lapsen voimin pyörähtämässä, harmi ettei Nooa vielä päässyt mukaan kirkumaan, joten riekkui sitten vaunuissa hyttysten piirittämänä. 

Sissin ja Samun ehdoton lemppari oli tuo vaijerilla toimiva "kiikku". En mä oikeesti ees tiedä mikä sen tötterön oikee nimi on, mutta menkööt vaijerikiikkuna. Se oli kyllä niin hauskaa lasten mielestä, uskalsin itsekin käydä pari kertaa liukumassa! JEEJEE! Eläköön leikkikentät, eläköön!

Uskomuksia, kansantarinoita ja ennusteita

Lähdin mielenkiinnolla tutkiskeleen vanhankansan/"uudenkansan" uskomuksia,arvuutteluja ym. mahdollisesta raskaudesta, raskausajasta sekä sukupuolesta.

Millä raskautta testattiin ja mistä tiedettiin että oli raskaana?

- Sammakkoon ruiskutettiin naisen virtsaa. Mikäli nainen oli raskaana, sammakko alkoi laskea kutua, koska gonadotropiini aiheuttaa sammakonmunien kypsymisen alle vuorokaudessa. Kynsisammakon käyttö oli ensimmäinen luotettava raskaustesti.

- Egyptissä naiset pissasivat tiettyjen siementen päälle ja jos ne kasvoivat reippaammin kuin tavallisella vedellä kasteltut niin raskaus oli ilmiselvää.

- Silmistä sanottiin, että ne olivat kirkkaammat jos odotti lasta.

- Lempeä ilme

- Joillain oli/on tietynlainen vaisto.

Jos toivoit poikalasta:

- syö lasta suunnitellessasi suolaista, tuoreita hedelmiä ja vältä maitoa
- huuhtele emätin ruokasuolaliuoksella ennen yhdyntää
- valitse itseäsi vanhempi mies
- rakastelkaa kohtuullisen harvoin, mutta aina iltaisin
- rakastelkaa kylmässä, esim. taivasalla ja mielellään takaapäin
- ajoittakaa yhdyntä mahdollisimman tarkkaan ovulaation aikaan
- välttäkää yhdyntöjä kuukautisten ensimmäisen päivän ja munasolun irtoamisen välillä
- katso taivaalle: jos kuunsirppi on oikeakätinen eli sen mallinen että siihen voisi tarttua oikealla kädellä, pitäisi olosuhteiden olla suotuisat poikavauvan saamiseen

Uskottiin olevan poika: 

-vatsasi on napakasti pystyssä eikä odotus juuri näy takaapäin
- sinulla on himo happamaan ja suolaiseen ruokaan
- ihosi hehkuu ja kaunistut jatkuvasti (poika kohtelee äitiään hyvin)
- sinulla on terävä ilme
- vauvan sydämensyke on hidas
- vauva potkii paljon ja napakasti
- sinulla on navan yläpuolella ns. poikaviiru
- tee sormustesti, jos heiluri heiluu pitkittäistä liikettä, on tulokas poika

Jos toivoit tyttöä:

- syö lasta suunnitellessasi paljon makeaa ja maitotuotteita
- vältä suolaa, syö lisäksi riisiä, pastaa, porkkanoita, venhäjauhoja, herneitä, pippuria ja kurkkua
- huuhtele emätin happamalla liuoksella ennen yhdyntää
- vältä orgasmia
- valitse miehekäs mies
- katso taivaalle: jos kuunsirppi on vasenkätinen eli sen mallinen että siihen voisi tarttua vasemmalla kädellä, on otollinen aika saada tyttövauva alulle
- valitse itseäsi nuorempi mies
- miehen mieltymys olueeseen parantaa entisestään tytön saamisen todennäköisyyttä
- rakastelkaa aamuisin ja mielellään mahdollisimman usein, sekä mielellään lämpimässä ja lähetyssaarnaaja asennossa
- välttäkää yhdyntää ovulaatiopäivänä

Uskottiin olevan tyttö:

- vatsasi leviää sivulle
- sinulla on himo makeaan
- pahoinvointia etenkin raskauden alussa ja olo muutenkin nuutunut (tyttö varastaa äitinsä kauneuden)
- sinulla on jatkuvasti salaperäinen lempeä ilme
- närästys vaivaa
- vauvan sydämensyke on tiheä
- vauvan potkut ei ole kovin rajuja
- vauva on kova hikkaamaan
- sormustestissä hiukseen pujotettu sormus alkaa pyörä kovasti vatsasi päällä, sen jälkeen kun sitä on ensin hangattu ranteeseesi
  

Niitä "uskomuksia" :

- Jossain keskustelussa pohdittiin, että laittamalla maskuliinisen esineen (puukko, saha, kirves jne..) sängyn alle aktin ajaksi, saa pojan. Samalla tapaan feminiinisen esineen (kaulin, pyykkilauta, silitysrauta) asettaminen vuoteen alle tuottaa tytön.

- Kauniiden ihmisten ensimmäinen lapsi on tyttö.

- Meksikossa ja Yhdysvaltain eteläosissa uskotaan auringonpimennyksen aiheuttavan huulihalkion syntymättömälle lapselle. Tämän uskomuksen vuoksi raskaana olevien naisten suositellaan pysyttelevän pimennyksen aikana sisätiloissa. Uhkaa voi myös torjua kiinnittämällä alusvaatteisiin hakaneula tai pitämällä punaisia pikkupöksyjä.

- Heitä noppaa, jos tulee 3 tai alle, niin silloin tulee tyttö, jos tulee 4-6 niin tulee poika.

- Loistavat rakastajat saavat tyttölapsia

- Vanha kansa uskoi vakaasti, että raskaana olevan naisen mieliala vaikuttaa syntyvän lapsen luonteenlaatuun ja terveyteen. Niinpä raskas nainen ei saanut vihastua tai pelästyä, jotta lapsesta tulisi hyväluontoinen. Korpilahdella eläneen Ida Lintulan mukaan odottavan äidin silmitön suuttuminen saattoi johtaa jopa lapsen mielipuolisuuteen.

- Jos vanhoja uskomuksia tulisi tarkkailla; närästys on selvä merkki vauvan hiusten kasvusta, raskaus saa hampaat tippumaan, tyydyttämättömät mieliteot saavat aikaiseksi epäesteettisen läiskän syntyvän lapsen iholle (le voglie), muodin suhteen kannattaa ottaa mallia kuumemmista maista- kaapuun pukeutuminen on turvallisinta, jotta intiimi läheisyys ei uhkaisi vauvan henkeä.

 Tiedot napattu googlesta. Mikäli tiedätte jotain muita hauskoja aiheeseen liittyviä strooreja, niin eikun antaa paukkua??!! Tässähän oli vasta murto-osa.


ps. Mummini katseli eilen Nooan jalkamakkaroita ja väitti, että seuraava lapsemme(?) on tyttö. Kuulema jos jalkamakkarat ovat erikorkuudella.

Taivas varjele

Voi morjes mikä eilinen... Sillä aikaa kun olin zumbailemassa, oli mutsilta tullut viesti "Hei tytär, mitäs jos vedettäs kevyet kenttäkännit yhtenä naisena, boring, ois kivaa!". Mä ihan tosissaan yritin vastustella viimeseen asti monista syistä, mutta ei auttanu itkut markkinoilla, koska äiti rupes auton-kiristys hommiin (lainasi siis mulle ja Nooalle autoa tänää reissua varten) ja siinä vaiheessa koin parhaaksi suostua ainoastaan seuraksi. 

Kierrettiin muutama terassi ja olin jo 2 siiderin jälkeen lähdössä helevetin kyytiä himaan pötköttää, mutta ei. Mutsi halus vielä lähtee tsekkaamaan kharman, vaikka kerroin että sen mestan keski-ikä on n. 20 wee. Milffi innostui vielä enemmän kun ovella kerrottiin, että iltaa olisi tähdittämässä Finnish Hockey Mafia. Taivas varjele mitä paskaa! Olis ees ollu Jare& VilleGalle tai ihan jopa itse Mertaranta, kerta toi kiekkohumu on vielä niin kiihkeimmillään. Kuinka noloa on artistille, että niitä on tanssilattialla fiilistelemässä arvioilta vain 10-15 ihmistä? Melkein sääliks kävi. Ja mun mielestä on vielä nolompaa, että joka ikinen biisi oli mixattu silleen että taustalla soi "taivas varjele mitä sieltä tulee".

Pikkuinen pärskyinen ammeessa ui

Rakas pieni keksi kuinka vedessä polskitaan niin, että äiti ja isi kastuu läpimäräksi. harmi että videot ovat taas poikittain + mössösiä vaikka kuinka yritin käännellä ja väännellä, buu.

 

Kylvyn jälkeen Pärskylle jäi meno päälle.

 

.... Ja vähänkö aiotaan mennä vauva-uintiin elokuussa jos se vetäjä vastais joskus puhelimeen!

Ongelma nimeltä uniongelma

Aina mä lupaan itelleni, että tänään menen ajoissa nukkumaan ja tässä sen taas näkee, kello on jo 01.00 ja nukkumattia ei näy missään, liekkö ukkeli kadottanut meidän osoitteen vai enkö vaan saa omaa ruhoani siirrettyä asuntomme länsisiipeen? Vahvasti kyllä epäilen jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä pienempi poika on vetäny zetaa jo 5 tuntia ja isompi muutaman tunnin vähemmän. Ja ainahan sitä pitää etsiä joku muu syyllinen ja tällä kertaa olen valinnut Essin uniongelman-aiheuttajaksi, me nimittäin puhutaan yömyöhään puhelimessa ja suremme suuren suuria ongelmiamme ja hehkutamme pienestäkin hyvistä asioista, kaikki pitää aina ilmoittaa hetinyt. ONNEA ESSI SYYLLISEN-PALKINNOSTA <3

Toinen havaittu ongelma on tämän pienen miehen päiväunoset. Reilu kuukausi sitten vielä Nooa nukkui reippaasti sen 4 tuntia vaunuissa ilman turhia marinoita, mutta nyt ovat kuviot muuttuneet. Normaalisti Tönttis kävi päiväunille päiväruoan jälkeen n. 11-12 maissa ja nukkui sinne iltapäivä 15-16 asti, nykyään homman nimi on se, että kun päiväruoka ollaan syöty ja laitan pojan partsille tai lähdemme ulkoilemaan, niin viimeistään tunnin päästä alkaa kova mekkala ja vastassa odottaa iloinen pieni sintti. Hetki leikitään ja kohta simahdetaan n. tunniksi uudelleen ja illalla otetaan vielä pikkutirsat. Luuletteko, että unirytmi on muuttunut sen takia, että yöunet ovat kokonaiset ja vähintään sen 12tuntia, eikä unta riitä enää päivälle "tarpeeksi" vai mikä mättää? Ei tämäkään ole huono systeemi ollenkaan, mutta silti vähän ihmetyttää kun rytmi muuttui niin että rytinä kävi.

Kuinka onnekkaita me olemmekaan?

Ootteko koskaan miettineet kuinka onnekkaita oikeasti olemmekaan? Eihän tietenkään kaikki mene aina nappiin ja pienimmistäkin asioista valitetaan? ... Tai ainakin mä valitan. En oo oikeesti täysin tyytyväinen edes yhtä kokonaista päivää, aina olevinaan puuttuu jotain tai joku asia rassaa. Nyt olen oppinut pari kertaa pysähtymään ja ihan ajatuksella miettimään, että onko asiat oikeasti niin "huonosti" kun itestään tuntuu?

Kuinka pieniä mun murheet on verrattuna joidenkin muitten murheisiin, siis eihän kaikilla oikeasti pyyhi kauhean kehuttavasti? C'moon, pitäs mennä vähän itteensä. Tässäpä muutama esimerkki: 

-  Hitto ku ei oo mitään vaatteita = suurinosa mun vaatteista on sellasia joita en enää käytä, joten nekin voisin ihan hyvin lähettää ihmisille joilla ei ole valinnanvaraa tai vaatteita juuri ollenkaan.

-  Pitäis mennä suihkuun, mutta kun ei jaksais = Arvatkaa kuinka jotkut "vähäosaiset" olis pää kolmantena jalkana jo juoksemassa sinne pesulle, jos olisi vain kunnon mahdollisuus.

-  En jaksa käydä ostamassa lisää astmalääkettä = On paljon sairauksia johon ei ole edes keksitty lääkkeitä.

-  Suomi on ihan paska maa, tänne vaan otetaan maahanmuuttajia kun ei ole antaa edes Suomalaisille sitä mitä tartteisivat = Suomessa ei sentään ole sotia tai muitakaan kauheita maanjäristyksiä, tornadoja, tulvia yms. 

- Vähän toi Jossekin on perseestä (välillä) = Jotkut tulevat olemaan aina yksin.

- Narkkarit, alkoholistit tai muut ketkä eivät edes halua lapsia niin silti niitä saavat = Kaikki eivät pysty edes saamaan omia lapsia.

Siinä oli sitten muutama esimerkki ja listahan varmaan jatkuisi aamuun asti jos vaan alkaisi kirjottamaan. Harmittaa kyllä kun on itse hyvinkin usein tosi tyytymätön eikä osaa arvostaa sitä mitä jo on. Jos totta puhutaan, niin mullahan on kaikki mitä tarvitsen. Mutta en sitä sano, että ei pitäis joissain asioissa vaatia lisää. Ainahan sitä tavoittelee täydellisyyttä, tosi juttuhan on ettei kukaan ole täydellinen. 

HAPPINES IS NOT DESTINATION, IT IS A WAY OF LIFE!

Älkää epäröikö kysyä, sillä minä olen vastauksia täynnä

KYSYKYSYKYSYKYSYKYSYKYSYKYSYKYSY

Nyt saa siis kysyä mitä mieleen juolahtaa, mutta jos tuntuu että  kysymys on typerä tai epäasiallinen niin jätä mielummin kysymättä, en aio vastailla pissapimppikakka-juttuihin! Mukavaa ja suotavaa olisi myös, jos kysymyksen perään laittaisitte jotain kehittävää palautetta, eli ruusut ja risut otetaan vastaan.

Mahdolliset kysymykset osoitteeseen hanna.kovanen@gmail.com 19.6.2011 mennessä!

Säätiömme kiittää!

Nonette/Noanna/Noona

Meidän Nooasta muuttui kertaheitolla göörli göörl! Söppänä hikipäissään muutenkin ja hiukset roikkuu silmillä niin ajattelin että heitän ponnarin päähän ja ongelma on ratkastu, mä en raaski/halua leikata noita kutreja. "Noona" on varmaan todella ylpeä äidistään sit joskus, jos sattuu nämä kuvat näkemään. Eilen kun lähdettiin Oravista niin jouduttiin laittaan tyttöjen huppari, koska Noonan äiti oli ollut vähän huolimaton pakkaamisen kanssa ja nyt vielä tuo tukkasysteemi, ei oo ihme jos pojan seksuaalinen suuntautuminen hairahtaa vieraalle polulle, ainakin tiedetään ketä syyttää!

Tästä muodonmuutoksesta voi päätellä jotain muutakin. Mulla on nimittäin taas kauhee vauvakuume ja toivoisin saavani pienen prinsessan Nooan kaveriksi. Josse on tosin vähän erimieltä ja alkaa järkeilemään heti jos vähääkään puhun tähän sävyyn "Olispa mukava saada sit seuraavaks tyttö, ajattele nyt miten kiva. Ei olis ees paljoo ikäeroo", vastaus on aina jyrkkä EI! Tänään jo hätäpäissään kävin pissailemassa tikkuun, koska mua rupes ällöttää kala ja olin varma että pullat olis taas uunissa. Eipä vaan ollut ja ehkä ihan hyvä näin, koska enhän mä ees tiedä miten jakaisin rakkauden kahdelle pienelle ja yhdelle isolle? Kaikki aikanaan. Onneks mulla on yks maailman dahkuin Tönttönen ja Orjapiiskuri!

Perhe on parhain!

Matkustettiin eilen huitsinnevadaan papan luokse bostailee. Nooan kummitkin olivat käymässä siellä, siispä bostailtiin heillekin! Oli kyllä kerrankin kiva, että silmäpareja oli enemmän ja mä pääsin loikoilee aurinkoon eikä tarvinnut koko ajan vahdata kärähtääkö Nooa tai kuoleeko nestehukkaan, kääk! Nooa oli mielissään kun sai nauttia "vieraiden ihmisten" huomiosta aamusta iltaan, toki olenhan minäkin iloinen kun ei tartte kokoajan samaa Jossen naamaa katsoa.

 

Käytiin myös vähän möksällä saunomassa ja ottamassa lisää väriä pintaan! Mä olen kyllä oikeasti niin kateellinen kaikille keillä on oma kesämökki! Kuinka kivaa olis viettää kesä-viikonloput sielä ja kutsua vaikka kavereita/sukulaisia kylään? Mä niin istuttaisin kukkapenkkejä pitkin mökin pihoja ja lupaisin kyllä kastellakin niitä. Onneks Jossen isillä on mökki mihin saadaan mennä kun siltä tuntuu, joten se saa kyllä luvan kelvata!

Osama Bin Juntunen

Poikani on varmaan saanut auringonpistoksen?

Tää päivä menikin mukavasti kaupungilla sekä piknikillä ilman eväitä, BUU!! Mä en siis todellakaan valita tästä helteestä, mutta vähän kyllä sääliks käy noi pienet ihmiset. On varmasti kuuma ja missään ei ole hyvä, varjossa on hyttysiä ja mäkäräisiä "mitä nää pienet lintuset on ku puree niin säätänän lujaa?", auringossa ei saa olla ja vesikin on vielä niin kylmää. Hikeä ainakin piisaa kun viihdytät lastas sen minkä kerkeät ja yrität samalla nauttia auringosta ja pidettyä myös oman nestetasapainon kunnossa, huh hellettä.

Kotona viileä lattia taisi helpottaa kun noin ilostutti. Niin aitoa naurua kun vaan voi olla , siis Nooan eikä mun viski-höhötys! Kaiken huippu oli se kun katsoin videota koneelta, niin Nooa rupes uudestaan räkättää omalle naurulleen :--------D

LÄMMINTÄ VIIKONLOPPUA JA EIKÄ SITTEN HUKUTA!

Mikkeli.

Mä oon niin korvia myöten täynnä tätä kaupunkia ettei ole tosikaan. Päivät ovat tosi tylsiä ja en todellakaan tiedä missä olisin ilman Nooaa, tuskin ainakaan täällä. Niinkun jossain aikasemmassa postauksessa jo kerroin vähän tätä muuttotaustaa tänne niin nyt voin vielä tarkentaa; Jossen koulupaikka oli täällä ja siirtoa ei saatu tehtyä Turkuun tai johonkin muuhun kaupunkiin, mun valinta tämä ei ollut ollenkaan! Parisuhteessa pitää joustaa puolin ja toisin, tällä kertaa mä joustin tässä paikkakunta-asiassa. Jos saisin uudestaan päättää niin lähtisin luultavasti jonnekin ihan muualle kun Mikkeliin!

Välillä mietin eri vaihtoehtoja asuinkaupungin suhteen ja tuntuu ettei mikään paikka iske. Savonlinnaan en muuttaisi enää mistään hinnasta ja enkä kyllä Mäntyharjuunkaan. Helsinki olis ihana mutta ei mun mielestä pienten lasten paikka (HUOM. mun mielipide), Turku on taas liian kaukana kaikesta ja maalle muuttoa en suostuis edes harkitsemaan, Mikä neuvoksi? Noh jääppä Mikkeliin, suhteellisen lyhyt matka kaikkialle, porukat asuu täällä ja on myös melko halpa asua. Hitto että oon umpikujassa!

Uskallan myös epäillä että Mikkeli-ahdistus johtuu suurimmaksi osaksi omista tulevaisuuden suunnitelmista, kavereiden puutteesta ja jostain tietystä fiiliksestä. Mulla on oikeesti niin kauhee ikävä mun oikeita kavereita, kaikki asuu nykyään ihan eripuolella Suomea ja aina ei ole mahdollista nähdä vaikka kuinka tahtoisikin. "Paras ystäväni" asuu tietenkin mun kanssa samassa asunnossa ja onhan meillä yhteinen lapsikin mutta sekään ei juuri nyt lohduta ja enkä oo kyllä niin varma tosta mun "parhaasta kaverista" onko se nyt oikeasti se mun "BFF". surkeaa!! 

Parasta.

Mä tein eilen historiaa ja kävin jo 10 kieppeillä nukkumaan ja näin sen vaan seuraavana päivänä huomaa että on paljon energisempi ja saa aikaseksi enemmän, taidampa ottaa ihan tavaksi! Aamulla pitäisi muutenkin olla aina skarpimpi että kerkeäisi useamminkin kun kerran kuussa heti ysin jälkeen prisman lihahyllyille ennen mummobangkokia, sieltä saa nimittäin täysin kelvolliset jauhelihat ja kanat puoleen hintaan! Jatkoimme prismalta matkaa meidän lähirantaan Nooan sedän(3v.)  ja tädin(4v.) kanssa! Noukka oli ihan kummissaan nurmikosta ja ihmispaljoudesta, isompien lasten touhut tuntuivat kiinnostavan ja karseet kilarit vetästään kun ruotu ei kulje vielä eteen eikä taakse, ympyrää vaan raukka pyörii! 

Kävin tänään myös tapaamassa mun personal traineria ja hän oli saanut aika jeppis-ohjelman koottua, valitettavasti tää mun "ei niinkään jeppis" kroppa kauheasti nauti sen tekemisestä, jalkojen vääntämisessä varsinkin täristää mut dount wöli pii häpi ending, kyllä se vartalo siitä päivä päivältä ehenee!

ps. Mun sanamuodot kusee tässä tekstissä tosi pahasti mut ei jaksais panostaa!

KesäEsa

Tervetuloa arki, hyvästi bileet!

Mökkeily sujui vallanmainiosti lukuunottamatta 32 hyttysen puremaa, 16 mustelmaa ja järkyttävää hangoveria! Tällä hetkellä olen aika valloittava pakkaus, voitte vaan kuvitella miltä näyttää kun on levittänyt aimoannoksen itseruskettavaa ja lillunu monta tuntia paljussa, tulos on melko laikukas ja kaiken kruunaa nämä ihanat pistokset ja mustelmat. Fiilis oli mahtava parhaassa seurassa ja +(kai) 30 asteen lämmössä, niin siis siihen asti kun joku päälle kolmekymppinen äijä vetäs mua neppariin, saakeli suoraan silmien väliin ja mähän en sellasta jääny kattelee vaan vedin takas, arvatkaapa kumpi lenti pihalle? MINÄ, ihmettelempä vaan että mitä touhua, ihan reiluu ainaki mun mielestä :--------------D

ISO KIITOS mökkipirskeitten järjestäjille ja mukana olleille, tästä on hyvä jatkaa! 

Niks naks tukka läks

.... puhumattakaan hiuksista?

Pitäähän sitä uus juhla/kesätukkade olla! Huomenna olis luvassa sit juhlintaa oikein reilulla kädellä. Pakataan  remmi autoon ja käännetään nokka kohti Mäntyharjua (jes??) toverini Emman lakkiaisiin josta jatkamme matkaa serkun ja hänen vaimonsa mökkipirskeisiin. Mummi nappaa Nöttösen mukaansa ja tulevat meille viettämään spessuaikaa, tästäkö se lelliminen sit alkaa? 

Loistavaa, mahtavaa, ihanaa! Me käytiin Jossen kanssa eilen syömässä, ihan jopa ravintolassa eikä tällä kertaa missään pikaruokalassa. En edes muista koska viimeks oltais käyty kahdestaan ylipäätään yhtään missään ja voin kertoo että teki terää, kinaamisesta tai muista harmeista ei puhettakaan! Suosittelen lämpimästi kahdenkeskeisiä hetkiä vauva-arjen keskelle!

Ponnista Ponnista

Oltiin viettämässä mun pikkusissin 4 wee synyjä ja mulla oli törkeet supparit päällänsä ja jos tarkkoja ollaan niin niitä oli kestänyt säännöllisinä ja vähemmän säännöllisinä 2 päivää! Supistusten väli pysyi 7 minuutissa ja uhosin kovasti että polille en soita koska tiesin valmiiks mikä on vastaus "Pysy kotona siihen asti kun olo vain sallii". Jatkoin kärvistelyä ilta 6 asti ja olo alkoi olemaan semisti epämukava, vähän väliä joutui selkää pyöristelemään. Lipsuin periaatteestani ja soitin synnärille, vastaus sieltä oli juuri se mitä olin vähän veikannutkin, mutta kätilö antoi luvan mennä "pyörähtämään". Sanoin Josselle moneen kertaan että kyllä me sieltä kotiin vielä tullaan, jätä vaan elektroniikka päälle.

Synnärille päästyä mentiin ottamaan käyrää ja supistusten väli oli edelleen se 7 minuuttia ja alakerran tilanne 3 cm auki, kanava ja reunaa pikkasen jäljellä, täti oli sitä mieltä että voidaan käydä vielä syömässä, mutta yöllä viimeistään joudumme takaisin joten päätimme jäädä suoraan sisälle, fiilis oli vähän kumma koska tosiaan ajattelin että synnyttämään ei olla vielä jäämässä. Kätilö päätti että suppareitten oli tihennyttävä 5 minuuttiin jotta synnytys lähtisi etenemään, näimpä tehtiin astetta rajumpi tutkimus ja se olikin siltä istumalta selvä. Supistukset tosiaan tihenivät ja olokin alkoi olla tukalampi. Otettiin Jossen kanssa chillisti ja katottiin Uunoa oleskeluhuoneessa, synnytyshuoneista kuulu karsee mekkala ja pikku pelko lävähti pyllyn alle. Käväsin suihkussa ja olo helpottui tasan just siks hetkeks kun olin sielä suihkussa jonka jälkeen multa tultiin kysymään että pärjäänkö vai lähdetäänkö synnytyshuoneeseen ja päätin että jollei ole pakko pärjätä niin sit en pärjää, roppeja naamaan niinkun olis jo.

Anestesialääkäri oli ihan käsi ja valitti mulle koko ajan että ei saa epiduraalia annettua jos en pääse kyyrympään, hetki tuli väännettyä että puudutetta päästiin laittamaan nimittäin mun sf-mitta oli viimesillään 38 cm niin ei siinä enään kovin taipuvaisia oltu! Puudutteen jälkeen olo oli rento joten käskin Jossen nukkumaan ja jäin ite soittelee tilannetietoja uteliaimmille. Tästä muutama hetki eteenpäin tuntui että armoton jytky olis tulossa ja kilautin kätilön paikalle, yritin lähtee ähertelee mutta turhaan. Tsekattiin tilanne ja olin 5 cm auki, silloin se kaamee ponnistamisen tarve alkoi ja unesta oli turha haaveilla. Kohta oli pakko pyytää kätilö taas paikalle koska tuntui että perse repeäisi mutta syy siihenki selvisi nimittäin olin jo 9 cm auki ja soittelin Jossen pikaseen paikalle. Kätilö antoi luvan alkaa ponnistelee kylellään ja ite hävis johonkin toiseen synnytykseen, voitte kuvitella millasta kujailua oli ensisynnyttyjänä et mitäääh yksinkö tässä nyt synnytetään, Josseko sen pojan ottaa vastaan. Eheeei sentään, sit se hurjuus vasta alkokin...

En tiedä mitään niin kauheeta kun ponnistamisen tarve, tuntu ihan oikeesti siltä kun takapuoli repeäis kahtia ja mitään ei saa pidäteltyy, pakko on vaan ponnistaa ja kovaa! Kätilö tuli takaisin ja käski kääntyä puoli-istuvaan asentoon, sit eikun tositoimiin. Josse piti visusti jaloista sekä niskasta kiinni ja huuti kovempaa kun mä, itseasias en sanonu muuta kun perus "ei se sieltä tule, en jaksa enää, ottakaa se nyt pois sieltä" ja niin 5 minuutin ponnistelujen ja pinnistelyjen jälkeen 31.1 klo 04.05 syntyi pieni poika kooltaan 3520 g, 50 cm täysillä pisteillä!

Selvisin kahdella tikillä vaikka tuntui että koko toosa olis revenny. Sääliks kävi osastolla niitä synnyttäneitä ketkä kävelivät ku paskat housussa ja joutuivat istumaan pehmustetun rinkulan päällä, ite olin kun maratoonille lähdössä vähän huijasin, kyllä pissillä käyminen sattu. Oli siinä ihmetteleminen, päivät meni vaan tuijotellessa pientä <3 Toisena iltana kävin kierroksilla ja ainoastaan itkin, fiilikset oli niin sekavat.

Torstaina kun kotiuduttiin ja siinä vaiheessa kun Joos käänti avainta ovessa itkut pääs ja sitä kesti sitten seuraavat 2 tuntia, ainakin ja jos totta puhutaan niin tätä postausta kirjottaessa on muutaman kerran joutunut nieleskelemään ettei joudu tirauttamaan. On se kyllä ihan mahtavaa! Onnea kaikille äideille ja isille sekä tuleville äideille ja isille <3

                                                                      Bruno Mars - Count on me

Penunaa ja ponkkanaa.

Onko mamin pieni poika tosiaan jo niin iso että saa soseita syödä? Kyllä, Nooa täytti 31.5 4 kuukautta ja aika on vierähtänyt tosi nopeesti, tuntuu että erityisesti viimesen kuukauden sisään ollaan opittu vaikka sun mitä! Haikein mielin aina saa laittaa pieniä vaatteita eteenpäin, vähän nyyhkis.

Maanantaina kokeilin antaa oma tekemää perunasosetta mutta Nooalla oli jo niin kova nälkä että eihän siitä syömisestä mitään tullut ja tyydyttiin velliin! Mä olin niin järjenjättiläs sen survomisen kanssa että naurattaa vieläkin. Peruna ja nanni odottelivat koska mä ne muussaisin ja arvatkaa muussasinko muovilautasella? Tein siis perunamuovi-sosetta, mmm-mmmm.. Lautaseen tuli peukalonpään kokoinen reikä ja eihän sitä mitään voinut Nooalle antaa paitsi sen mikä oli ollut jo lusikan kärjessä ennen muussausta ja sekin meni reisille, voitte veikata siirryimmekö kaupan antimiin?!

Kaupan perunaporkkana-sosetta ollaan maisteltu kaksi päivää, vai miten se maisteleminen nyt lasketaan? Tönttis vetää melkein puol purkkia kerralla ja maidot päälle! Poika näyttää tykkäävän eikä vatsavaivojakaan olla havaittu, jets! Toki arvostan niitä ihmisiä ketkä jaksavat nähdä sen vaivan (mikä ei tosin ole kovin suuri) ja tehdä itse soseet mut mä jätän kyllä väliin, ompahan kokeiltu ja huonoksi todettu. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!!

Vinkkivitonen: Kaikille teille joilla on tämä sose-show meneillään niin sappisaippua on loisto keksintö, lähtee tahrat kuin tahrat. Helppo, halpa, nopee ja ennenkaikkea toimiva!

Pimppasin kesäkeittiön.

Kämpän tuunaaminen on kivvoo hommoo!!

Vas. "Vanha keittiö" ja pikku jutuilla siitä sai ihan erinäköisen, mitäs sanotte? Mä oon kyl vähän sellanen tuuliainen. Suunnittelen kovasti aina kaikkee mitä pitäis tehdä mut sit ne jää vähän puolitiehen, muistatte varmaan postauksen parveke kesäkuntoon ? On se sen verran kunnossa että siel on uus matto ja Josse osti mulle roikku-amppelin (?) + että siel ei oo enää kauheeta roskisvuorta! Mä en tajuu kuinka ne sinne aina kerääntyy vaikka kuinka Jossen kans sovitaan et ne pitää viedä samantien ulos? Keittiöön oon ainakin nyt tyytyväinen ennen kun löydän sinne taas jotain uutta! 

Uuteen keittiöpakettiin kuului myös noi hauskat mökkimäiset keittiöliinat ja patakintaat! Jossehan näistä kaikista hyötyy eniten nimittäin mut aika harvoin näkee tuolla hellan ääressä, mä inhoon ruoan laittamista!!! Vielä vuosi sitten en osannu keittää kun kolme kuppia kahvia ja tehdä jauhelihamakaroni-mössöä mut jos nyt siihen vertaa niin oon kehittynyt huimasti, siitä huolimatta Jossen keittiö on kodin sydän, ei Hannan!