30.10.2011

Kai tätä lomailuksi pystyy kutsumaan!

Ja meillä kahdella oli niin muuuukaavaaa, vain haalarit ja sipsit oli muuukaaanaaa; jämtpi lause kuvaamaan kaverusten läskeily-viikonloppua. Mähän lähdin lepäämään Heinolaan, mutta kuinkas ollakkaan unisaldossa on vajausta ainakin 100 tuntia normaaliin verrattuna? Naamakin on levinnyt joka suuntaan ihan muodottomaksi. 

Viikonloppu täytti olemattomat odotukset, vaikkei mitään varsinaisia suunnitelmia ollut ja silti hyvin saatiin aika käytettyä ja vielä jäi paljon tekemättä. Mä oon kyllä tosi onnellinen Essin kaltaisesta ystävästä, huumori iski heti ensitapaamisella ja uusia reissuja suunnitellaan koko ajan, Essin kans on kiva haaveilla. Suosittelen aikuisten oikeasti tutustumaan uusiin ihmisiin, vaikka sitten netin kautta, kyllä sieltä aarteita löytyy!

Tiiättekö et mulla pomppii ajatus niin paljon (nukkumatti nukkumatti lasten...) etten pysty keskittymään tähän kirjottamiseen, mut Essi osas hienosti pukee tän viikonlopun oikeanlaisiin sanoihin, joten menkääs öögaa sieltä. Kettu kuittaa!

27.10.2011

Askarrellaan paskarrellaan

Mietittiin tänään pikku-systerin kanssa, että askarrellaan jotain, mutta eikös joulutontut oo pikkasen liian aikasta ja vielä valkoselle paperille? Tehtiin sit örkkejä, jotka on samaan pohjaan kun mistä tehtäis lumihiutaleita ja mun mielestä noi on aika hauskoja, puhumattakaan siitä hauskuudesta jota seurasi paperisilpusta, varsinkin pikku-Nooalle. Mä niin odotan joulukuuta, että saa viritellä tontut ja petterit ikkunoihin, sekä vaihtaa joulutekstiilit. Tänä vuonna meinaan panostaa vaikkei joulua kotona vietelläkään. Tiedättekö muuten mitä pitää tehdä kun materialistin postiluukusta kolahtaa Jotexin joulukuvasto? - Repiä se oikein riekaleiksi ja koittaa unohtaa niinkin helppo sivusto kuin www.jotex.fi !! Ei oo kovin helppoa, valitettavasti.

Joulufiilis vaihdettakoon hetkeksi Halloweenin ja Michael Myersiin! Huomenna olisi siis lähtö Heinolaan, enkä malta odottaa yksinäistä ajomatkaa (vain minä+mp3-levy), hiljaista Essin kotia, ruokaa, juomaa, töllöä ja sitä parasta; ESSIÄ <3 Pojat jää kotiin ja Polven pojat pistettiin pihalle, ei siis huono diili ollenkaan. Eikä ees jännitä lähteä yksin, päinvastoin. Tää me ollaan ansaittu!

25.10.2011

Jos aina on tylsää, niin eikö joskus pitäis olla superhauskaa?

Meille ei kuulu mitään, perus tylsää arkea vain. Tässä syy miksi en ole skriivaillut mitään erikoisempia, mutta nyt kyllä innostuin ilmoittamaan olemassa olostani, koska teitä lukijoita on jo 100, kivaa! Päällisin puolin elämme onnellista, mutta tylsää elämää ja siksi olenkin pohtinut että koska vuorossa on sit hauskuus? Nyt mä muistin! Ainakin huomenna kun menen all by myself kaupunkiin safkaamaan ja ostelee jotain kivaa koko perheelle, niin ja viikonloppuna meillä on Essin kanssa _halloween_mättö_bileet_ ja mä aion olla ainakin kotiin palatessani 5 kiloa lihavampi hyvän ruoan ansioista, en malttais millään odottaa!

Jos olette minua kaivanneet niin dont wöliii, tällä viikolla tulee ihan varmasti tekstiä, koska on paljon tekemistäkin. MÄ OLEN NIIIIN ONNELLINEN MUN TULEVASTA VIIKONLOPUN REISSUSTA!

20.10.2011

Taputukset onnellisuudelle

Mistä tätä onnellisuutta tulee? Sunnuntai tais olla surkujen loppu ja uuden hyvyyden alku! Tämän viikon olen ollut maailman paras tyttöystävä ja tuleva kihlattu, on kuulkaas pöperöt olleet pöydässä kun Joos on tullut töistä, ja ollaan vietetty myös yhteistä perheaikaa ulkoillen ja leikkien, ulkoilu etenkin on puhdistanut ilmapiiriä, vaikka ei siinä sen kummempia ollutkaan, puhuminen kannattaa!...Toisin kun se, että lupaat superonnellisuus-tilassasi, että tarjoat miehellesi viikonlopun baarikierroksen, mutta sitä kadutaan sitten vasta sunnuntaina kun sohvalla makaa haiseva sipsin rouskuttaja.

Nooa on ollut myös tämän viikon aivan liian kiltti olosuhteisiin nähden, Tönttis on saanut uusia hampaita ainakin kaksin kappalein ja kohta on koko purukalusto ainakin alarivistössä (nii vissii). Viime viikolla opittiin taas uusia temppuja, nimittäin taputtamaan ja mitään muuta ei nyt haluttais tehdä, on se niiiiiin kivaaaaa! Hyvä viikko meille kaikille :-)

18.10.2011

Nooan ensimmäinen teletappi kosketus telkkarista

"Kaukana jossain on pikkuinen mäki, siellä asuu teletappi väki". Tarkoitus oli pyörittää pätkä kerran läpi, niin että päästään taas tappien makuun ihan isolta näytöltä, mutta kävi pikku vahinko ja DVD pyöri jo neljättä tuntia ennen kuin se sammutettiin. Onneksi me ei sitä katottu kun korkeintaan 15 min ja silloin loppui mielenkiinto, mikä on kyllä tosi jets-juttu, koska tollaisen rusinan ei tartte töllöä vielä tunti tolkulla tuijottaa, mut silti Tapit on Nooan mielestä jeppisjeetä!

Teletapit ovat tosin pyörineet meillä aikaisemminkin, mutta koneelta. Poika oli silloin jo ihan myyty, vaikka tuskin 20 senttiä pidemmälle näki, mutta näkipähän kumminkin, tapit ovat selkeesti mieleen painuneet. Kesällä jopa ostin kirpparilta Nooalle ja  Essin Väinölle Pai-hahmot, mutta Väinö ei ole vielä omaansa edes saanut, Nooa on kyllä leikkinyt Pai:lla ihan tappiin saakka (hahahahaha :----D) Sen mä sanon, että kyllä ulkoilu telkkarin voittaa, mut on se joskus mukava äidinkin heittää aivot narikkaan. ISO HALI!

17.10.2011

Mummilassa on kivaa!

Mummilaan on kiva mennä, koska se on kivenheiton päässä ja perillä minua odottaa täti, eno, mummi ja yksi ukin puolikas. Tietää että pääsee lellittäväksi, eikä aina tartte vaan omia käpyjä katsella.
Mummilassa on mukavaa kun sielä pyörii satavarmasti juniori ja on paljon leluja joilla leikkiä. Täti ja eno leikittää ja joskus vähän liian rajustikin, mutta onneksi on mummi joka heitä muistaa toppuutella.
Eno on varmasti vähän mustasukkainen koska keksii koko ajan pääni menoksi jotakin herjuuksia, mutta Sissi-täti on miniprinsessa ja tietää kuinka pikkuisia kohdellaan ja siksi tykkään leikkiä hänen kanssaan enemmän. Enolla on tapana ärsyttää ja olla antavinaan minulle jonkun lemppari lelun, mutta nappaakin sen heti pois ja alkaa lällättelemään, tähänkin onneksi mummi tai ukin puolikas puuttuu. Ei oo reiluu!
Mummilassa tosiaan on mukavaa kun sielä kaikki pieni tilpehööri on käden ulottuvilla ja tavarat saa helposti kiskaistua alas, jonka perään ne on mukava yrittää tuhota kaikin mahdollisin keinoin. Täti on kyllä kova vahtimaan, mutta onneksi hänkin saattaa joskus unohtua lastenohjelmien maailmaan ja loput voittekin arvata :-)
Miksi mummilassa ei yleensä ole sääntöjä, tai ainakaan yhtä tiukkia kuin kotona? Miksi mummi hemmottelee ja pusuttelee kyllästymiseen asti? Mummi on kyllä kiva kun antaa aina maistella kaikkia herkkuja, tänäänkin sain maistaa lusikkaleipää ja sehän vei kielen mennessään, lopuksi meinasin ihan hermostua miksi enempää ei tipu, niitä oli pöydällä ainakin tusina. Harmistun kun huomaan että on kotiin lähdön aika. Taidan ehdottaa äidille että muutettais mummin luokse, ainakin taas yhdeksi päiväksi!

Oi mutsi mutsilla olis arvonta(!!!)

Nyt olis arvonnat pystyssä, eikä mikään pöllömpi palkinto! Kantsuu KOKEILLA :-)

16.10.2011

Minulle luvallinen itkupäivä

Tiiättekö et tää päivä on ollut taas yksi kauheimmista sitten lähimuistini. Oon itkee tillittäny aamusta näköjään iltapäivään ja melkeempä ilman syytä. Olo on niin draamainen, melkeen voisin verrata itseäni johonkin nyyhkyleffan päärooli näyttelijään, jolla rakkauselämä menikin piloille miehen kanssa johon oli tutustunut yhteisissä pyykkitiloissa, tai sit mä voisin olla Sinkkuelämästä vaikka Carrie aikaisemmissa tuotannoissa kun Kihon kanssa ei ihan kuleksinu. Taas yhden kerran voin todetta, että SYSTEEMI ON MÄTÄÄÄÄ!

Onneksi iltani on vielä korjattavissa ja toivon oikein sitkeesti, että murjottamiseni loppuu. Elokuva tarjonnassa olisi uusin Vares kera maailman parhaan uunisein ja kuorittujen perunoiden, ja tää saa mut varmasti hymyilemään, varsinkin kun Antti Reini on omassa olohuoneessa(!!!)


14.10.2011

8 x minä

1. En voi sietää iskelmä- ja muita humppakanavia. Jossea dissaan siitä että kuuntelee iskelmää, mutta silti usein suihkussa/autossa laulelen Juha Tapiota, Yölintua, Neljän Suoraa ym. minun korviini yhtä "tasokkaita" yhtyeitä.

2. Aamuni menee pieleen, jos Noukka ei ole tehnyt kakkoja aamuvaippaan, vaan tekee ne seuraavaan tai jos vessapaperia ei ole kun menen aamupisuille, TAI jos kahvinkeitin on väärässä paikassa eikä sielä nurkassa, jossa sen kuuluukin olla. Illalla jos likaiset vaatteet lojuvat sängyn vieressä, niin tietää että seuraavakin aamu on tuhoon tuomittu, tai oikeestaan koko päivä. 

3. Loukkaannun todella helposti. En voi sietää osaa (kauko)sukulaisiani ns. paskojen piirteiden ja sitä kautta paskan huumorin takia. Muhun ei vaan huumori toisten kustannuksella uppoa, mun mielestä se on lähinnä raukkamaista ja kertoo ihmisestä ettei osaa olla muuten "hauska" kun herjaamalla toisia. Saan isot raivot.

4. Mietin usein nukkumaan käydessäni vanhoja aikoja, Jossea ja minua muutaman vuoden takaa ja kaikkea mahdollista muuta. Raha-asioita tai muita tylsiä juttuja yritän olla miettimättä, koska unet menee väistämättä jos yksikään dollari pyörii silmissä/mielessä.

5. Olen tosi äiti-riippuvainen. Soitan jokaisesta pienestäkin asiasta ja kysyn hänen mielipidettään. Yleensä soitan äitille heti ensimmäisenä jos Nooa oppii jotain uutta (ESIM. TÄNÄÄN OPPI TAPUTTAMAAN!!!!) 

6.  Olen kova suunnittelemaan, mutta yleensä toteuksissa kosahtaa, jäävät siis toisin sanoen puolitiehen ja harvemmin toteutuvat ollenkaan. Lasken myös aina paljon jää rahaa laskujen ym. pakollisten menojen jälkeen, mutta silti rahaa on paljon vähemmän mitä olin laskenut muka jäävän. :----/

7. Olen sitä mieltä, että tein virheen siinä kohtaa kun värjäsin ihanat tuhkanvaaleat hiukseni takaisin mustiksi, nykyään pitää olla koko ajan värjäämässä etten näyttäisi kaljulta (omat hiukset vaaleat). Tosin raskausaikana pyrin liikavärjäämisiä välttämään. 

8. MÄ TOIVON ETTEI MULLE ENÄÄ KOSKAAN LAITETA TÄLLAISIA KERTOMISHAASTEITA, KOSKA NÄITÄ ON VAIKEA KEKSIÄ, TAI VARSINKIN MIETTIÄ MITÄ HALUAA KAIKILLE KERTOA!!!

ps. Enkä ainakaan kerro edes haasteen sääntöjä tai haasta ketään.

13.10.2011

Mä sanon viimeisen sanani ja se on EI

Kylvetäänkö teillä sanaa "EI"? No meneekö se perille? NO EI! Eipäs luovuteta vielä, vastahan sitä on hoettu muutama kuukausi, mutta mitä ihmettä pitää tapahtua ennen kuin sen merkitys ymmärretään? No, ilmeisestikään ei auta muu kuin hokea "EITÄ" vaan enemmän ja enemmän. Se toimii, ainakin silloin kun pojalla ei ole valikoiva kuulo käytössä.

Välillä oikein harmistuttaa ja turhauttaa, että "EI"-sanaa pitää hokea all day every day. Omasta äänen painotuksesta tulee mieleen, että koiraako tässä komennetaan. Siksi olen alkanut kertomaan Nooalle "EI"-sanaa ja sen tarkoitusta, miksi ei saa tehdä niin, esimerkiksi silloin kun Noukkis hakkaa nyrkeillä eteisen peiliä, sanon "Nooa ei saa, peili voi hajota ja sit tulee iso pipi", eihän Nooa vielä ymmärrä hevonpaskaakaan mitä hänelle yritän sepostaa, mutta sepostampa silti. Kuullostaa omaan ja varmasti lapsenkin korvaan paljon mukavemmalta kuin se pelkkä "EI".

Olen myös huomannut, että "EITÄ" kokeillaan eri asioiden yhteydessä ja "EI" on jopa kääntynyt vähän minua vastaan, aika ovela poika. Verhojen repimisen kanssa on vielä pientä ongelmaa, niin ja tietokoneen, mutta eiköhän me nekin "EIT" opita. Peukku pystyyn!

Heipat pulloille!

Hienoa Nooa, hienoa äiti ja hienoa isi! Tämä on jo toinen päivä ilman tuttipulloja ja nokkamuki meiningeillä ollaan edetty. Ajattelin helpottaa meidän tulevaa elämää sillä, että saataisiin Noukalta pullot pois ennen Pipan tuloa ja kieltämättä hyvältä näyttää. Kunhan tää projetki ollaan saatu selväksi, niin seuraavana olisi vuorossa Nooan muuttaminen isojen poikien sänkyyn, mutta ajankohta olisi vasta ehket Joulukuussa, niin on sitten muutaman kuukausi aikaa reenailla, mitä luulette onnistuuko? Tarkoitus oli, että olisimme ottaneet Pipalle käyttöön kehdon ja sillä Nooa olisi saanut jatko-aikaa pinnikseen, mutta mitä suotta? Parin kuukauden päästä se olisi ollut edessä kumminkin, eikä puinen kehto olisi ees sopinut meidän makkariin.

Olisi mukava kuulla teidän kokemuksia tuttipullojen vierotuksesta, sekä nuorisosänkyyn siirtymisestä :-)

10.10.2011

Ultraääni!

MISTÄ ON PIENET TYTÖT TEHTY?
- Jossen taikajyvistä <3

9.10.2011

Apua, olen kala!

Vauvauinti kerrat vetelee viimeisiään, mutta onneksi saatiin kerrankin onnistuneita kuvia uimaopettajan ansioista, voi onnea! Mietittiin Jossen kanssa, että alkaisimme käydä kuukauden päästä omin neuvoin altailla kun vauvauinti loppuu ja pitäisi maksaa taas se 120 euroa kahdeksalta kerralta, aika tyyristä. Halvemmalla pääsee kun menee heti vauvauinnin jälkeen ja altaat ovat vielä extra-lämpimiä, eli sehän olis melkein sama kun menis vauvauintiin, ainut että muut vauvat vaihtuisivat mummoihin.

Viikonloppu oli niin touhun täyteinen, että silmät luppasee väkisinkin. Kävimme isovanhempieni luona varkaudessa ja vietimme siellä koko päivän,  paluumatkalla booka päätti sitten huutaa reilusti yli Juvalle, n. 50 km ja tiedättehän kurkkuhuudon seuraukset? - Oksennusta pitkin autoa, jipii! Ei enää ylikuormitettuja päiviä, tulee vaan huono-olo ja iso k***ä otsaan. Illasta vielä räkäkuppilassa karaoket päälle, niin se olis sitten päivä pulkassa, voi onnea myös se kun tiesi pääsevänsä omaan sänkyyn nukkumaan. Menipähän viikonloppu äkkiä, koska huomennahan on 10.10 ja jännittävä päivä!

Nati nati <3

7.10.2011

No mehän käytiin neuvolassa

Ja niin me taas kasvetaan, oikein äiti ja poika taas yhdessä. Omista asioista sen verran, että kiinnostais noi "poika- ja tyttösykkeet", ken niihin uskoo, mä itse vähän vaiheilen. Nooasta mulla oli aina 138-144 ja Pipan raskaudessa 150-157, uskallanko sykkeiden perusteella uskoa tyttöön? Mä en niin malttais odottaa maanantaihin ja voin kertoo, että google on täällä meillä ollut suurkäytössä, mikä on kyllä viimenen virhe, sillä eihän sieltä niitä faktoja yleensä saa. Ihanaa huomata, että olo on oikeesti niin mainio kun voi vaan olla, mihinkään ei vielä kolota eikä paina sen pahemmin, ainoat inhot ovat nämä liitoskivut mutta kyllä mä ne kestän paremmin kuin huonon olon, josta kärsin alkuviikoilla. Raskaus tuntuu vielä tosi mukavalta, ennen kuin tää helppous sitten loppuu. Pidetään peukut ainakin kymmenen viikkoa eteenpäin!

Nooa, no voi Nooa. Kasvaa ja kasvaa. Ohimennen tohtori löysi sitten korvatulehduksen, josta penska ei ole hihkaissut millään tapaa. Seuraavan viikon nautimme siis amorion-antibioottia ja toivotaan ettei puske kierrettä, toki olen myös kuullut että joillekin lapsille tulee korviin tulehdus hampaiden teon kylkijäisenä. Ja saatiimpa muuten tuossa viimeviikolla lähete lastenpolille astman(?) takia, kiva juttu :-) 

Nooa-booka:
9285g
71,3 cm
pipo 45 cm
Kasvun kehitys normaalia.Hengenahdistusta flunssan yhteydessä. Sydän,keuhkot ja vatsa ok! Iho siisti. Tärykalvot punoittaa, nielurisat kookkaat. Ei karsastusta, kivekset kivespussissa. Reipas poika, seisoo ilman tukea ja kävelee tukia pitkin. Iloinen vesseli!

Pipa-vauva ja äiti rv20+2:
painon nousu kuukauteen + 112 g  (Nooa näillä viikoilla +406g)
turvotus - (Nooa -)
RR: 109/68 (Nooa 131/69)
valkuaiset+sokerit -- (Nooa --)
sf-mitta: 21 cm (Nooa 19 cm)
liikkeet + (Nooa +)
Syke: 150-157 (Nooa 144) 

5.10.2011

Puolet lusittu

... Ja puolet olisi vielä edessä. Vaikka ei ole kulunut vasta kun 20 viikkoa, niin olen jo kurkkuani myöten täynnä sitä, että multa kysellään "kuinka masu jakselee", "Kuinka olet voinut", "Jännittääkö synnyttäminen". Vastaukset ovat: "Loistavasti, olo on mitä parhain, ainakin vielä," ja vaihdan vaivihkaa puheenaihetta. Kyllä synnyttäminen kieltämättä vähän jännittää, lähinnä se, että meneekö kaikki yhtä hyvin kuin viimeksi, mutta en minä tuollaisia jaksa/kerkeä miettiä täällä sirkuksen keskellä, sen näkee sitten kun on aika. "Mitä teidän perheelle kuuluu, entäs parisuhteeseen, miten sulla ja Jossella menee, onko Nooa jo kasvanut", tämän kaltaisiin kysymyksiin vastaisin vaikka joka päivä, mä elän tätä hetkeä ja haluan puhua siitä enemmän, Pipahan on vasta kasvamassa masussa ja siihen en osaa muuta sanoa.

Joka illalle on tullut omat pakkomielteet ja rutiinit. Istukkahan mulla on etuseinämässä, jonka takia liikkeet ovat vaikeammin havaittavissa, mutta havaitsempahan kuitenkin. Jos en ole päivisin kerennyt keskittymään liikkeisiin, on mun illalla herätettävä masulapsonen ja saatava tuntea liikkeet, sillä muuten ei uni tule jos ei tiedä kaiken olevan kunnossa. Nooaa odottaessa rakastin pesuaineiden tuoksuja ja kävin vähän väliä nuuskimassa omon nestemäisiä purkkeja, ja hyvin pahalta vaikuttaa tämänkin raskauden suhteen tuo haistelu-pakkomielle, mä en vaan mahda sille mitään mut mun tekis mieli juoda omoa, varsinkin sitä sinistä.

Tulevana perjantaina meillä on taas neuvola ja kerron sitten kuinka sielä meni, samoin maanantaina olisi sitten kauan jännitetty rakenneultra, kauhea myöntää, mut mulla on sellanen kutina ettei kaikki ole ihan kondiksessa, tiedä sitten mistä tää olo johtuu, ehkä jännityksestä ja epävarmuudesta. Meidän suvussa ei ole mitään pahempia sairauksia tai vammautuneita lapsia, ja mietin, että nyt se sattuu mun kohdalle, ihan varmasti. Ompas kiva maalailla piruja seinille :---(


3.10.2011

When I was young

Alamäkeni alkoi jo viidennellä luokalla. Ajauduin tennarina aina vanhempien nuorien joukkoon, kaverit olivat suurinosa vähintään 2-3 vuotta vanhempia ja tiedättehän te, että vanhemmilla on tiedossa aina hurjemmat kujeet. Aloin tupakoimaan jo silloin viidennellä luokalla ja hutikkaakin saatoin maistella, äidin ja isin tietämättä (isä asu/asuu edelleen eri paikkakunnalla), ainakin hetken. Ulkovaatteissa lemusi röökinkatku ja silmät seisoivat päässä, siihen loppui Hannan menemiset niin "vapaasti". Kotiarestia ja muita rankkuja tuli oikein olan takaa.
Äitini oli yksinhuoltaja ja isäni kanssa en tuolloin ollut kauheammin tekemisissä, silloin tällöin soiteltiin ja nähtiin. Kaiken lisäksi pikkuveljelläni oli paha AD/HD ja äiti teki iltatöitä fyssarina, joten hänen tietämättä aina jotenkin pääsin livistämään vetämään röökiä kerrostalojen nurkille, enkä tietenkään omia vaan mutsin vihreitä barclayta, joita pikkuhiljaa varastelin hänen taskustaan. Siitä se sitten alkoi..... Varastelu. Äitin taskusta rupesi häviämään askeittain tupakkaa ja rahaa, milläs muulla olisin ofeliani ostanut? 

Ihmettelette varmaan, mihin ofeliaa tarvitsin jos kerta kotiarestia jouduin lusimaan suurimmanosan teiniajoistani? Muahan ei meinaa kotiarestit pidätelleet (ainakaan aluksi), sillän otin hatkat esim. sillä aikaa kun äiti ja veljeni olivat kaupassa (silloin kun vielä sain edes hetken olla ilman valvottuja silmäpareja, mutta ei sitäkään iloa kauaa jatkunut). Lähdin kavereideni kanssa ryypiskelemään ja sitä kautta sitten discoon tai muihin rientoihin, josta en välttämättä kotiin tullutkaan samana iltana/yönä. Ei äiti eikä isä minuun yhteyttä saanut, sillä puhelimenikin oli otettu takavarikkoon jättilaskujen takia. Voitte vaan kuvitella mikä meteli siitä seuraavana seurasi, mikäli silloinkaan olin kotiin suvainnut mennä.

Äitini alkoi seurustelemaan yhden miehen kanssa, josta sitten tulikin pikkuveljelleni oikein kiva isipuoli ja mulle maailman pahin vihollinen. Hänellä oli mökki keskellä ei mitään n. 7 km päässä Mäntyharjun keskustasta ja siellähän me sitten vietettiin kaikki päivät, jopa minä, sieltä ei meinaa kovin usein keskustaan huvittanut lähteä lampsimaan, vaikka teinhän minä senkin muutaman kerran, tosin huonolla menestyksellä, koska mut tultiin aina noutamaan juuri loppumetreillä, ja voi sitä ketutuksen määrää. Näinä aikoina keskusteltiin perhekotiin "muuttamisesta" ja muista kauheuksista. Tässä vaiheessa aloin heräilemään todellisuuteen ja kuinka tässä maailmassa kuuluu käyttäytyä.

Juuri täytettyäni 16 muutin Savonlinnaan ja siellä lopullisesti pääsin yli teiniydestäni, tai ainakin näin itse kokisin. Tietenkin olin sellainen crazy ageja käyttävä bimbo, mutta ei muuta, olin jo ihan fiksu.

Siinä pikakertaus nuoruudestani ilman tarkempia ikätarkenteita ja yksityiskohtia. Paljon jäi kertomatta, mutta omasta mielestä ihan tarpeeksi. Nykyään häpeän silloista käyttäytymistäni sekä itsekeskeisyyttä. Äiti on ollut kyllä erityisen vahva suhteeni ja taistellut täysillä tyttärensä puolesta. Tyytyväinen olen nykyiseen minääni ja elämääni, sillä olen oppinut virheistä. Ei sitä silloin tajunnut että, äitini hermoilu oli ihan sitä rakkautta ja huolenpitoa, kiitti siitä että jaksoitte pitää kurit, vaikken niitä aina ihan noudattanutkaan! Kauhulla odotan nakkieni teini-ikää ja millainen tämä nyky-yhteiskunta on reilu 10 vuoden päästä, tuskin ainakaan yhtään lempeämpi.

2.10.2011

laskettiin ainakin mäkeä

animation maker
 
No eipä muuta. Vaikka päivä olis kuin mätä tahansa ja kaikki vaivais, niin ulkoilma tekee varmasti terää. Toisinaan ei vaan jaksais ja pelkästään pukeminen tuntuu liian raskaalta, kuitenkin lopulta kun olet saanut itsesi ja koko revahkan pihalle, niin ei sieltä kyllä mieli tekisi edes pois lähteä. En muista olenko aikaisemmin jo kertonut, mutta tässä ihan meidän holleilla on ainakin 10 leikkipaikkaa tai ainakin vauvakiikkuja, mikä on mun mielestä tosi fantsuujee, jos ei vaikka jaksaiskaan lähteä kauemmas köpöttelemään ja pääsee heti pikana kotiin jos vaikka kakka yllättää (ei minulla, vaan Tönttiksellä).

Mä ainakin haluan vasempaan nimettömään sormuksen

Ollaan Jossen kanssa ainakin vuoden verran puhuttu kihloihin menemisestä, mutta puheen tasolle se sitten tosiaan on myös jäänyt. Haluan joulukihlat (VALETTA), haluan kihlat vuosipäivänämme (VALETTA), halusin kihloihin sairaalassa kun Nooa oli syntynyt (EI NIINKÄÄN VALETTA), ja koskaan en kumminkaan sormusta sormeeni ole saanut. Valheet siksi, koska aina suunnittelen päiviä jolloin haluaisin sormuksen, mutta kun sitä ei ole näkynyt, siirrän mielipäiväni eteenpäin ja silti, missä on somus? 

Katselen tietyin aikavälein netistä kauniita sormuksia ja käyn kiertelemässä Mikkelin kultasepänliikkeet, olen jo muutaman rakkauden löytänyt, ja jopa vihjannut niistä, mutta ei sormusta vieläkään ole näkynyt. Menetän kohta toivoni ja otan kiristysaseen käyttöön "jos jouluaattona mulla ei vasemmassa nimettömässä hopea kimmellä, niin tiedät ettei kans kimmellä". Nuorempana päätin etten naimisiin tahdo, mutta nyt olen tullut toisiin aatoksiin. Häät olisivat vasta monen vuoden päästä, sillä rahat eivät ole vielä kasassa (haha tietämättä kositaanko minua koskaan) ja maistraattiin en tyydy, enkä myöskään sellaisiin juhliin joihin olisin ihan tyytyväinen. Naimisiinmeno on kumminkin niin iso asia, ettei ne saa olla vähän sinnepäin vaan juuri sellaiset mistä olen aina haaveillut. Oih, voin sieluni silmin nähdä kuinka tärisin jännityksestä meikit poskilla alttarin reunalla, sitä odotellessa.
                                                                  Bruno Mars - Marry you

1.10.2011

Mitä meille lauantaina?

No mitäs meille? Lähdettiin heti aamusta altaaseen palelemaan, jonka jälkeen nilkka suorana kotiin kärkkymään hirvipaistia jota ei loppuenlopuksi voinut edes syödä, koska hirvi oli ollut liian vanha kun sitä oli ammuttu ja liha maistui kuulema mädältä, jopa Josse epäili elääkö enää sen yhden maistiaspalan jälkeen. Tilattiin sit pizzaa ja kebua, mut nekin oli ihan karseen makusia, eniten epäilytti se jogurttikastike kebabrullan välissä. Se siitä ruokapolitiikasta, hitoiks meni!

Enkös mä eilen siitä kävelemisharjoittelusta jotain puhunut? Tänään se poikanen sit päätti, että eteenpäinhän mennään vaikka väkisin. Nooa köpötteli sohvan päästä päähän ainakin satamiljoonaa kertaa ITSE, mutta siis tietenkin sohvasta kiinni pitäen, luojan kiitos! Kiinnostaisi tietää kuinka kauan tätä tukikävelyä harjoitetaan ennen tositoimia? Sopivasti jänskättää vauvan puolesta. Tää päivä on tosiaan mennyt hauskalla tavalla niin piloille kun voi vaan olla, joten sovitaan niin, että jatkan turkkareiden syömistä ja kirjoittelen sit taas, kun mulla oikeesti on jotain tähdellistä. MOI!