... Ja puolet olisi vielä edessä. Vaikka ei ole kulunut vasta kun 20 viikkoa, niin olen jo kurkkuani myöten täynnä sitä, että multa kysellään "kuinka masu jakselee", "Kuinka olet voinut", "Jännittääkö synnyttäminen". Vastaukset ovat: "Loistavasti, olo on mitä parhain, ainakin vielä," ja vaihdan vaivihkaa puheenaihetta. Kyllä synnyttäminen kieltämättä vähän jännittää, lähinnä se, että meneekö kaikki yhtä hyvin kuin viimeksi, mutta en minä tuollaisia jaksa/kerkeä miettiä täällä sirkuksen keskellä, sen näkee sitten kun on aika. "Mitä teidän perheelle kuuluu, entäs parisuhteeseen, miten sulla ja Jossella menee, onko Nooa jo kasvanut", tämän kaltaisiin kysymyksiin vastaisin vaikka joka päivä, mä elän tätä hetkeä ja haluan puhua siitä enemmän, Pipahan on vasta kasvamassa masussa ja siihen en osaa muuta sanoa.
Joka illalle on tullut omat pakkomielteet ja rutiinit. Istukkahan mulla on etuseinämässä, jonka takia liikkeet ovat vaikeammin havaittavissa, mutta havaitsempahan kuitenkin. Jos en ole päivisin kerennyt keskittymään liikkeisiin, on mun illalla herätettävä masulapsonen ja saatava tuntea liikkeet, sillä muuten ei uni tule jos ei tiedä kaiken olevan kunnossa. Nooaa odottaessa rakastin pesuaineiden tuoksuja ja kävin vähän väliä nuuskimassa omon nestemäisiä purkkeja, ja hyvin pahalta vaikuttaa tämänkin raskauden suhteen tuo haistelu-pakkomielle, mä en vaan mahda sille mitään mut mun tekis mieli juoda omoa, varsinkin sitä sinistä.
Tulevana perjantaina meillä on taas neuvola ja kerron sitten kuinka sielä meni, samoin maanantaina olisi sitten kauan jännitetty rakenneultra, kauhea myöntää, mut mulla on sellanen kutina ettei kaikki ole ihan kondiksessa, tiedä sitten mistä tää olo johtuu, ehkä jännityksestä ja epävarmuudesta. Meidän suvussa ei ole mitään pahempia sairauksia tai vammautuneita lapsia, ja mietin, että nyt se sattuu mun kohdalle, ihan varmasti. Ompas kiva maalailla piruja seinille :---(
Siis mä olen myös kurkkuani myöten täynnä tota kyselyä. Onhan se kiva että työkaverit yms tutut jaksaa kysellä vointia yms yms. mutta siitä lähtien kun mun masu alkoi kunnolla näkyyn ulkopuolisten silmillekin alkoi se kysely. Inhoan esimerkiksi kysymystä "Mitä Tomi meinaa? Onko innoissaan?" Tomi on siis mun mies ja on kyllä todellakin yhtä innoissaan vauvasta sekä odottaa syntymää paljon.
VastaaPoistaMutta mitäs jos ei olisi? Sanoisinko että "Juu mitäs se, sitä ei kiinnosta yhtään, ei olis koko vauvaa halunnut". No ei kukaan niin sano pelkälle tuttavalleen, tai mä en ainakaan sanoisi...
Ja sitäpaitsi, ei mun kuulumisia kukaan ole aikaisemmin noin paljon kysellyt ennen raskautta :D
Tosta pesuainehommasta vielä, että itselläni ei ole mitään sen suurempaa pakkomiellettä niihin mutta Ajaxin metsämarja yleispuhdistusaine näyttää juotavan hyvältä! :D
Mullaki oli koko raskauden ajan sellanen olo et joku on hassusti, aina senki jälkeen ku todistettiin et kaikki on hyvin :D Älä stressaa, eiköhän kaikki oo ihan kunnossa!♥
VastaaPoistamäki viime raskaudessa söin sinistä saippuaa! mulla oli siihen ihan himo, suihkussa pursotin suoraan suuhun ja maiskuttelin, piti sitten sylkästä pois ku en halunnu niellä sitä ku ei varmaan oo kovin terveellistä :D muuten olisin varmaan juonutkin...
VastaaPoistaIhana toi pesuainehimo :D:D Mullaki oli ihan semmonen olo koko raskauden ajan et kaikki ei oo kunnossa ja varsinki ku kaikki anonyymit aina kävi toivomassa et meidän lapsi kuolee ym muuta kivaa mut tossahan toi terveenä köllötteli äskenkin ja nyt tuhisee omassa sängyssä, hyvin teilläkin kaikki menee! :)
VastaaPoistahyvin suurella todennäköisyydellä kaikki on hyvin. sun ikä ja aiemmin syntynyt terve lapsi puhuvat vahvasti sen faktan puolesta. on kuitenkin ymmärrettävää, että tuollainen jännittää, toivottavasti maanantaina palaat kuitenkin mukanasi iloinen mieli ja hyviä uutisia! tsempit tai oikeestaan tuplat!
VastaaPoistamitä toi sun kynsilakka on (merkki ja väri ja mistä saa). on tosi ihanaa!:) haluu kans!