Paistaa se aurinko risukasaankin

On se jännä. Nimittäin se, kun lapsi on tervehtymässä ja n. miljoona kertaa onnellisempi, niin ovat muuten kaikki läsnäolijatkin. Olo alkaa tuntua tuntua jo hyvältä ja ihanaa kun pieni poika palautui entiselleen. Uskaltaisin jopa väittää, että retaferistä löyti sittenkin se teho, ainakin osittain. Tää päivä on ollut yhtä hymyä, paitsi Jossella, koska flunssa iski nyt sit siihen, jippii hitto.

 Tänään kokeiltiin myös taikamukia ja hammasharjaa. Kokeilukerrat kummassakin lajissa menivät vähän omalla tyylillä, mutta pääpointti tuli selkeeks! Nooa käsitti, että nokkamuki on kiva purulelu, josta hyvällä lykyllä saattaa maitoakin vähän herua jos oikein imasee, ja mitä siihen hampaiden pesemiseen tulee, niin hammastahna taitaa olla aika herkkua, Ompponen imeskeli harjaa kun viimestä päivää. 

No mitäs mulle kuuluu?... Niin eipä tässä ainakaan itseään kehua viitsi. Saattaa tuntua joidenkin mielestä pinnalliselta, mutta mä jo melkeen säikähdin onko/oliko minusta tulossa hyvää vauhtia juuri sellainen äiti, millainen en ikimaailmassa halunnut olla. Sanoin aina Nooaa odottaessa, että musta ei sellasta kotiäitiä tule, että kulkisin ferrarit jalassa päivästä toiseen, tukka tuhannella voltilla ja naama suoraan kakkos osoitteesta, mutta kyllä, sellaiselta mä olen näyttänyt viimeisen kuukauden (kattokaa ny noita hiuksia tossa keskimmäisessä kuvassa!!!!) .  Tänään annoin itselleni potkun perseelle ja tein kunnon puunauksen ja olo alkaa tuntua taas kotoisalta. Ihan hullua, että ulkonäkö merkitsee niinkin paljon, mutta tosiasia on, että kyllä se rusketus ja pitkät hiukset kohottavat itsetuntoa. Kohta tää perhe on entisessä kuosissa, ennen kuin taas tapahtuu.

Ps. Sanokaa nyt ihan oikeesti, että teilläkin on tällaisia kuppa-kausia!?!