Mulla on nyt jo ikävä Tinttasta

Onko hullua miettiä nyt jo tulevaa kahden lapsen kanssa? Mun mielestä on ja silti päällimmäisenä mielessä pyörii mitä kohta on edessä ja mitä sit tapahtuu. Tunteet on kyllä kieltämättä tosi ristiriitaiset, toivon Pipan syntyvän mahdollisimman pian, mutta silti hetki sais mennä, että kerkeää Nooan kanssa touhuamaan kaikkea mahdollista viimeisinä viikkoina/päivinä. Päiväunien aikaan yytsin kelloa ja haluaisin Nooan jo heräävän, että varmasti ehditään tehdä päivän askareet ja ehditään varmasti olla vielä hetki keskenään, ennen kun sisko syntyy. On kiva huomata, kun Josse tulee töistä, että Tinttanen on onneissaan, äitiä ei huomioida juuri ollenkaan ja kaikki taidot esitetään iskälle ja jos suruu tulee, isi on lähellä. Tietysti tuokin helpottaa hieman, ettei Nooa roiku pelkästään minussa ja mulle jää sit tarvittava aika Pipanalle, valitettavasti kun tuo Josse ei kykene imettämään. Entäs sit kolmen viikon päästä kun kikko-Pipa on syntynyt ja Josse lähtee takaisin töihin? Miten mä ikinä selviän ekoista kuukausista kun pienemmällä ei vielä rytmiä ole? Ei auta muu, kun odotella ja katsoa miten asiat lähtee etenemään. Nooalle on haettu osa-aikahoitopaikkaa huhti- ja toukokuuksi, kyse on vain muutamasta päivästä viikossa ja kesän lapset olisivat kummatkin kotona, näin haluan ja Jossellakin taitaa olla ensimmäinen kesäloma, kivaa. Sanokaa nyt joku, että rauhoitu Hanna, viiden vuoden päästä helpottaa :-)