Ollaan kavereita jookos, ollaan ananas ja kookos?

Nooa on saanut paljon uusia kavereita ja tulevaisuuden tyttöystäviä. Kivaa kun ei ole enää niin orpo-olo täällä Mikkelissä, koska olemme saaneet uusia sekä vanhoja kavereita. Heti löytyy positiivista asennetta tätä kaupunkiakin kohtaan siinä mielessä, että eivät kaikki ihmiset olekaan niin pässejä kuin olen kuvitellut ja kyllähän se fakta taitaa olla ettei kaupunki vaihtamalla parane. Vauvatupakin on nykyään ihan jees, vaikka ei sieltä mitään sydänystäviä tai jokapäivän-ihmisiä ole löytynytkään, mutta enhän mä sitä ajanut edes takaa, vaan lähinnä sitä, että Nooa saa sosiaalista elämää ja kosketusta muihinkin lapsiin, opittaisiin sitten toivottavasti ajanmyötä hieman empatiakykyä ja suvaitsevuutta.

Tulevaakin olen sen verran ajatellut, että jos touhu alkaa olemaan vuoden päästä ihan mahdotonta (Nooa 1,6v ja Pipa n. 6 kk), voisin viedä Nooan osa-päivähoitoon, tekisi varmaan hyvää pojalle sekä meille? Luultavasti heti kun olen lusinut toisen äitiysloman, joka päättyy 2012 vuoden lopussa ja saan mahdollisesti töitä 2013 vuoden alussa, en tule kieltäytymään. Ainakin näin olemme alustavasti suunnitelleet, mutta mistäs sitä tietää miten asiat lähtee rullaamaan ja mikä elämäntilanne silloin on. Yksi asia on ainakin varma; Enempää äitiyslomia ei tule olemaan!