Juttu Juntunen

Nupusta on tullut aikamoinen höpöttäjä, keneen lie tullut? Nuppu on muutenkin perustyytyväinen lapsi, mutta erittäin mukavuuden haluinen, ihan niinkun minäkin. Toinen on niin sippu <3

Kuolema kuittaa univelat!

 Nyt on muutto tehty, mutta voi että se oli rektumista. Kaikki tavarat saatiin kyllä yhdellä kertaa siirrettyä ja olin varma, että homma saataisiin hoidettua ihan muutamassa tunnissa ja nyt vaan mietin, että mitähän hittoa olen ajatellut ja onkohan mulla aivoja ollenkaan? Koko päivä meni, että heilahti. Oli ihana huomata illalla sohvalla maatessa, että hei, tää on meidän koti, tää oikeasti tuntuu kodilta. Kaksi viimeistä päivää oli yhtä helvettiä ja väänsin kunnon raivoitkua muutamaan otteeseen, enkä tiedä olenko vieläkään ihan rauhoittunut.. Tuli taas muutama muuttuja vastaan tuon meidän herra vuokranantajan kanssa, tahtonette varmasti kuulla? -Olohuoneen tehosteseinään oli jäänyt silmään pistävä kittirajaus kohta ja toivoin, että se saataisiin piilotettua, niin tää tyyppi oli sitten päättänyt taiteilla siihen päälle erittäin kauniin puun, joka lähinnä muistuttaa humalaisen harakan askelia, toisin sanoen vuokranantaja teki pahemmasta pahemman, okei kyllä, hyväähän hän vain yritti, mutta liika on liikaa ja lopputulos ei todellakaan ole mieleinen, onneksi kuitenkin televisio ja luonnonvalo piilottaa teoksen suhteellisen hyvin. Toinen pikku raivari sai alkunsa siitä, kun meidän sohvapöytään oli tullut kuljetuksessa pieni lommo, joka minua ei kyllä varsinaisesti häirinnyt ja kielsin Jossea sekä vuokranantajaa kittaamasta pöytää, niin jo jumankauta vuokranantaja oli senkin ehtinyt kittaamaan, kun mun silmä vältti. Kuka koskee toisen kalusteisiin ilman lupaa ja varsinkaan silloin, kun nimenomaan olin kieltänyt kittaamasta?? Kuitenkin hyvä loppu näille miljoonille raivareille oli se, että vuokrasetä antoi mulle luvan päättää minkälaisen uunin haluamme ja voitte vain arvata, että rosterin värinen keraaminen liesi pyörii mielessäni ja huomenna me mennään se mieleinen (luultavasti päädyn kuitenkin halvempaan, en halua olla rahamonsteri) sitten varaamaan, torstaina olen sitten onnellinen lieden omistaja! Olemme kuitenkin kaikin puolin tyytyväisiä kotiimme ja toivotaan, ettei tästä tarvitse hetkeen lähteä!

ps. kuvia en voi vielä julkaista, koska eteinen ja keittiö on kesken ja välillä on pakko nukkua :---)

Nyt muutetaan!

vielä vaiheessa

Tämä viikko on mennyt niin huhkiessa, hyvä että syömään on ehtinyt, mutta eiköhän tämä kahden yön päästä palkita, kun osoite muuttuu bunkkerista parempaan. Meidän muutto on oikein hyvällä mallilla (kiitos pakkausvinkkejä antaneille), uudessa kodissa on jo kaikki muu, paitsi isoimmat huonekalut, joten lauantaina varsinainen muutto on peace of cake ja saadaan toivottavasti arki nopeasti rullaamaan. Nooa on ollut ihan pihalla tämän muuton keskellä, koko ajan toinen meistä on uudella asunnolla ja toinen pakkailee kotona, tavara senkun häviää ja Noukka on levottomaa levottomampi, yöllä itketään lohdutonta demonihuutoa, eikä meinata rauhoittua millään, liekkö oireilee muuttoa vai näkeekö unia? Yksi murheenkryyni on Jossen hienosti valitut työvuorot, tyyppi on ottanut huomiselle ja lauantaille vuorot, mitenhän meinasi jaksaa viikonlopun yli, kysympähän vaan? Kaiken tietysti kruunaa mun jäätävät stressifinnit pitkin naamaa. On nimittäin tullut viime päivinä pohdittua, että kuinka korkea on ihmisen stressikatto?

Amazonas koala

Heti alkulämmitelyiksi haluan kertoa, että tämä riippukeinu oli maailman parhain ostos pitkään aikaan! Kaverini alkoi puhumaan keinusta muutama päivä sitten ja mä innostuin kuulemastani ihan älyttömästi ja ryhdyin ottamaan laitteesta enemmän selvää, pienen tutkiskelun jälkeen rupesinkin etsimään paikkoja, josta keinun saisin mahdollisesti ostettua ja se kävikin helpommin kuin uskoinkaan, nimittäin löysin tuon meidän keinun facebook-kirpparilta 35 eurolla ja keinu oli vain neljä viikkoa vanha, hitsit mikä lottovoitto! Nuppu rakastaa keinussa köllöttelemistä, kun taas Nooa rakastaisi keikuttaa siskoa hullun vauhdilla, mutta onneksi mulla on melkein silmät selässä ja onnistun estämään tuholaisen temput ja turvavyöt on tietty hyvä plussa. Koala on tarkoitettu enemmän vatsavaivaisille/levottomille vauvoille, mutta on oikein oiva loikoilu/päiväunipaikka vaivattomalle vauvallekin. Siis lukekaapa TÄMÄ linkki ja innostukaa!

Täsä minu mekko.

Mekko on kaunis, mutta oli mulla myös kaunis idea sen suhteen. Ajattelin, että me mentäis naimisiin ristiäisissä ja toi mekko olis sinne niin perfect, kunnes joku nimeltä mainitsematon henkilö musersi mun unelman ja vei viimeisetkin ylpeyden rippeet. Eräs aamu istuin normaaliin tapaan aamupalalla, kunnes Josse kaivoi kaapista sen rasian, jossa meidän kihlasormuksetkin olivat, sisältö oli vain muuttunut. Rasiassa oli mun hennesin vihertynyt rihkamasormus ja Jossen joku vielä kammottavampi myös sormuksen tapainen, "Hanna-rakas, tulisitko vaimokseni?" ja tyyppi tunki sormuksen mulle sormeen, "älä välitä, sormesi saattaa rueta vihertämään", ja mä vastasin omaan tympeään tyylini "ota se sormus helevettiin mun sormesta ja annan mun syödä".  Illalla aloin kuitenkin miettimään, että olimpas kylmä, jos Josse oli ollut oikeasti tosissaan ja aloin varovasti kyselemään, että oliko kosinta vitsi, ja kyllä, KYLLÄ SE OLI ja arvatkaa ottiko mua päähän? Mä olin tyyliin suunnitellut kaiken valmiiks, koska juhlat pidettäis ja jes, nyt minäkin saisin Juntusen sukunimen, enkä olisi enää mustalammas tässä perheessä sukunimen suhteen. Olin tosi loukkaantunut vitsilläni, mutta kyllä mua oikeesti nakerti. Toivoa ei kuitenkaan oltu menetetty vielä, vaan mä reippaasti jatkoin kyselemistä (ja ehkä vähän painostamistakin) ihan tasan siihen asti, kunnes papin tuloon oli aikaa alle neljä tuntia ja vastaus oli yhä ei, eli tässä sit nyt sit ollaan; Rukkaset saatuna ja vieläpä naimattomana, pöh! Onneksi mekko on kuitenkin ihana!

Kokeneemmat muuttajat helppikää!

Oh My God, ei tässä oikein muuta voi virka, kun meidän kaappeja kattelee! Mulla ei oo mitään hajua kuinka tää homma käytännössä toimii kahden pienen lapsen kanssa ja tuskin tietäisin, vaikka lapsia ei olisikaan. Sen verran kuitenkin älysin, että vaihdoin vasta muutama päivä sitten puhtaat petivaatteet jokaiselle, ettei niitä sit enää tartte mietiskellä, mut silti ei  tunnu edes hyvältä alulta, koska kaikki muu onkin ihan auki. Varsinainen muuttopäivä on siis 28.4, eli alle kaksi viikkoa aikaa toimia. Positiivista on, että saadaan viedä vaikka heti turhia tavaroita makuuhuoneisiin odottamaan ja sunnuntaina olen lähdössä sinne ikeaan, joten senkin jättikuorman vien suoraan uuteen kotiin muiden roinien seuraksi. Kuitenkin ideana olisi se, että te autatte mua kertomalla mitä mun kannattaa jo pakkailla ja mitä ei, mm. lasten tärkeät tavarat ym. 

Onnea Nupulle!

Juhlat olivat hienosti onnistuneet, vaikka muutaman stressifinnin järjestelyjen ohessa ehdinkin hankkia, enkä  edes itkenyt kasteen aikana vaikka lähellä olikin. Fiilis oli huomattavasti lämpimämpi ja tiiviimpi kun viime vuonna Nooan juhlissa, johon tietysti vaikutti juhlapaikka (äitini luona) ja se, että ihmiset tunsivat toisensa jo jotenkuten, eli vois siis sanoa, että nappiin meni! Pappi oli meille ennestään tuttu viime ristiäisistä, mutta kyllä hän varmasti kummaksuu meidän sukua ja on onnellinen ettei seuraavia kemuja ole tiedossa, on meinaan sen verran vilkasta porukkaa, niin ja kovia päästämään sammakoita suustansa, nim. häpeää viisi vuotiasta pikkusiskooan, joka möläytti, että on hauskaa kun pikkuveli Samu tulee aina kertomaan, kun telkkarista alkaa pikku-hintti (ilman ärrävikaa siis pikku-prinssi), papilla meinasi pudota kahvikuppi kädestä ja mun tietty oli kiva jäädä selittelemään Sissin ärräviasta johtuvaa sananmuutosta, koska tyttö hävisi kun pieru saharaan letkautuksensa jälkeen. Tein myös pienen virheen muutama viikko sitten, kun erehdyin kertomaan Sissille ja Samulle Nupun nimestä ja vasta perjantai iltana tajusin, etteivät lapset osaa olla kertomatta vieraille etukäteen, sillä nimi ei ollut pysynyt salassa edes kaupankassan tädeiltä, joten jouduin lahjomaan heidät karkkipusseilla etteivät vaan lipsauta, mutta arvatkaas kuinka kävikään? Sissi tietysti oli mölynnyt muutamille vieraille, mutta ompahan yksi karkkipussi vähemmän ostettavaa. Pipa sai ihania lahjoja, mm. hopeoidun helistimen (ehdoton lemppari), timangisormuksen riipuksessa, muutaman vaatteen ja massia niin pirusti! Josse heitti päivän päätteeksi maailman järkyttävimmän lauseen; "Oli niin hyvät bileet, että eiköhän järjestetä ensivuodeksi uudet". 

Hyvät bileet, mutta valitettavasti Josse joutuu luopumaan "unelmastaan"! Äidin pienet NuJu ja NoJu <3

NUJU!

Olen hieman pyörryksissä, enkä kykene tänään kirjoittelemaan enempää ristiäisistä, mutta huomenna sitten! Nimen voisin kuitenkin paljastaa ja onnitella ensimmäisenä oikein arvannutta Lilaa (laittaisitko mulle sun sähköpostiosoitteen, niin otan yhteyttä :-))
.....................
.........................................
...................
...........
.......
..............
.........................
............
...
..................................
........
 Nuppu Kristiina <3

Pipa on jo aika jytkis!

Josse käytätti tänään Pipan kaksikuis(!!!) neukussa ja tällaiset terkut sieltä saatiin: 

"Tarkkaavainen ja tyytyväinen tyttö neuvolakäynnillä. Tarkasti seuraa ympäristöä. Kasvu etenee hyvin rintamaidolla. Iho hyvin siisti ja pehmeä. Lähtee hyvin vuorovaikutukseen mukaan. Varhaisheijasteita on vielä askellusta lukuun ottamatta. Antaa hymyvasteen ja juttelee."

5160 g ( 3vk sit 4700g)

55.7 cm (53.5)

37.5 (37.0)

Oon tullu huomanneeks, että aina noi neuvolatätskät kirjottaa samat virret noihin kuulumisiin, eikö ne keksi mitään persoonallisempaa vai onko se muillakin noin kaavamaista? Ja toinen juttu mikä mua harmittaa suunnattomasti on se, että muuton takia joudutaan vaihtamaan neuvolaa ja tietenkin myös neuvolatätiä, buuhuu! Ilmoitin meidän tädille, etten aio vaihtaa vapaaehtoisesti, vaan vasta sitten kun joku siihen meinaa puuttua, mutta me tehtiinkin saladiili ja lyötiin kättä päälle!

ps. Nimiä voi viellä arvailla. Kukaan ei ole osunut  oikeaan, eikä sinnepäinkään. Sortsit, mutta kaikki nimet mitä olette ehdottaneet on ollut nimenomaan meidän EI-listalla, ei oikeen iske nooat+neeat. Pikkuvinkkinä: 5 kirjainta, viimeinen kirjain on U ja tätä nimeä kantaa alle 550 tyttöä suomessa! :--) ???

Kas huomenta P. onko pääsi kipee? Vieläkö muistat eilisen, katso peiliin alien!

Oli kuulemma ihan hyvä reissu, tiedä sitten tämän päivän fiiliksistä. Meillä oli ihan siggekivaa ja naurua ei puuttunut, mutta kuvia kylläkin, nämä oli ehkä parhaimmat miljoonan epäonnistuneen joukossa ja ehkä parempi näin. Muistan ilmoittaneeni eilen kaikille tyypeille, ketkä edes yrittivät puhua lapsista, etten ole tänä iltana kenenkään mutsi, kunhan saan itseni pidettyä aisoissa ja tein sen onnistuneesti, mutta seuraavaa reissua en uskalla saatika halua edes suunnitella, koska luulen että eilisestäkin palautuminen vie about viikon. Onneksi tuli kuitenkin todettua, että kyllä mä vielä bilettää osaan, mutta kuitenkin tänään kotiin tultua olin maailman onnellisin nähdessäni omat pupuset, en vaihtais enää moiseen humpuutteluun!

Ei kuulemma oikein toi kirjoittaminen nyt suju...

Sokka irti!

Periaatteeni Pipankin kohdalla oli se, että kun tyttö on vähintään kaksi kuukautta, on mulla lupa lähteä tuulettumaan ja tänään sen aion toteuttaa vetämällä ykköset niskaan ja laittamalla tanssijalan koreaksi! Ai kamala, nythän on vasta keskiviikko, mutta eikös sen voi luokitella pikku-lauantaiksi? Josse lupasi minulle (tietenkin oma jalka ojassa), että voin huilia koko aamupäivän ja lähteä monelta minua huvittaa, kotiinkin tulen vasta huomella aamupäivästä, sillä en kovin mielellään höngi myrkkyilmoja lapsien kanssa samassa huoneessa. Huomista fiilistä en odota innolla, mutta seuraukset on kärsittävä, ADIOS!

Pikku-tikku, äidin oma lemmikki.

En olisi koskaan uskonut, että pystyisin rakastamaan toista lastani yhtä paljon kun Nooaa ja olin siitä ihan varma vielä ensimmäisen yön jälkeen, kun Pipa oli syntynyt. Tuntuu kamalalta myöntää, mutta kun sain tyttäreni ensimmäisen kerran syylini, se ei herättänyt minussa minkäänlaisia tunteita, ikävöin vain Nooaa ja odotin suihkuun pääsyä. Ensimmäinen yö oli kamala, olin niin väsynyt oksentamisesta sekä itse synnytyksestä, eikä asiaa yhtään parantanut tyttäreni joka ei antanut antanut minun nukkua, koska hänellä oli uutuudenvaivoja ja kaipasi läheisyyttä, näin jälkeen päin ajateltuna mietin, että osasiko Pipa vaistota välinpitämättömyyteni? Tänä samaisena iltana tutustuin pienoiseen ihan kunnolla ja sydämeni oli pakahtua rakkaudesta, pikkutyttö oli jotain niin kaunista enkä voinut nukahtaa, koska mun piti vain tuijotella pikkuruisia sormia ja lämmitellä Pipan jääkylmää nenänpäätä. 

Kotiin päästyä olin ihan sekaisin, enkä tiennyt kelle olisin aikani antanut kun eniten aikaa tarvitsin minä itse, mutta pienet olivat kuitenkin ykkösijalla. Onneksi iltaisin oli aikaa kelailla asioita ja toivoa, että pysyisin älyissäni kaiken hormonipyörrytysten keskellä ja tadaa, tässä sitä ollaan täysin järjin vieläkin. Tämän kahden kuukauden aikana meille on kehkeytynyt täysin uudet roolit lapsien suhteen ja ollaan huomattu, että Nooa on enemmän maminpoika, kun taas Tikku isin pikku prinsessa ja se käy, Tottakai aikaa on kummallekin yhtä paljon, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan? Päivisin vietän enemmän aikaa Nooan kanssa, kun taas vuorot vaihtuvat iltaa kohden, eikös jokaisella perheellä ole omat tyylinsä? Iltaisin on ihana nukuttaa Pipa mahan päälle ja antaa pikkuiselle läheisyyttä, vaikka tiedän, että jossain vaiheessa tämä kostautuu ja saan nukuttaa Tikkua vielä vuodenkin päästä mahan päälle, mutta mietitään sitä sitten, nyt aion kumminkin nauttia vauvastani ennen kun hän kerkeää kasvamaan vaaperoksi ja sitten taaperoksi, nimittäin tämä on viimeinen tilaisuus, koska meidän perheen lapsiluku on nyt sitten tässä <3

Eiköhän 49 kerta Titaniciä riittäne?

Taas se sama toistui kyseisen elokuvan aikana, nimittäin ahdistus. Mä oon tosi kova stressaaja ja ahdistun niin, että rinnassa puristaa jos näen/koen jotain epämiellyttävää ja varsinkin silloin jos se liittyy lapsiin. Tyrskin koko elokuvan läpi ja tietysti olin unohtanut nessut kotiin, mutta hihansuu ajoi saman asian, ja varsinkin elokuvan viimeinen tunti oli mulle raskas ja katsoin vähän väliä kelloa, että koskas tää nyt loppuis vai pitäskö sanoo Josselle et lähetään menee, mutta sitkeesti jaksoin loppuun asti. Lisäpotkua leffa sai 3d-tehosteista ja äänet oli ihan jäätävät, kylmät väreet tulee vielläkin.

Pikkutyttönä Titanic oli mun lemppari ja varsinkin Leo, on se ollut söppänä siloposki silloin nuorena poikana. Titanic on koitunut mulle monella huvittavalla tavalla "kohtalokkaaksi", ensimmäinen oli se kun oltiin menossa mummini kanssa katsomaan tätä leffateatteriin, niin ajoimme ojaan ja lähdettiin takaisin kotiin tyhjin taskuin, kun taas seuraava onnistunut kerta jäi mun mieleeni niin tiukasti, etten suostunut lähtemään muutamaan seuraavaan vuoteen laivalle ja tällöin olin jotain 7wee.... Ja mitä niihin 49 kertaan tulee, niin se on totisinta totta. Muistan kun odotin vhs:lle ilmestymistä kun kuuta nousevaa ja sain houkuteltua isäpuoleni kauppaan ja kinusin, että minulle leffa ostettaisiin ja siitä päivästä eteenpäin katsoin sen reilut 40 kertaa aina koulun ja läksyjen jälkeen ja nyt näin vanhemmalla iällä on sen nähnyt muutaman kerran ja silti mietin, että miksi 49 eikä 50? Ehkä luku joskus tulee täyttymään!

Sekava pääsiäinen

Meidän pääsiäiseen on kuulunut erittäin aikaisia aamuja, Josse-ikävää, Nooan ylienergisyyttä ja paljon muuta. Josse on ollut koko pääsiäisen juottamassa apinoille viinaa ja mä sillä välin pitänyt sirkusta pystyssä, enkä oikeasti pysty käsittämään miten oon vieläkin näinkin pirteä, vaikka tää pitkä viikonloppu on ollut aika rankka, mutta kyllähän sitä jaksaa kun on pakko. Onneksi kelit ovat kuitenkin olleet niin loistavat ja ollaan päästy hankkimaan pisamia oikein kunnolla, Nooallakin on jo muutama nenän varressa! Mä nykyään nautin tosi kovasti Nooan seurasta pihalla, vielä muutama kuukausi sitten se oli aika pakkopullaa, Nooa ei silloin kauheasti innostunut ulkona kävelystä tai oikeastaan mistään muustakaan, roikkui mielummin sylissä tai pulkassa, mutta nyt hengaillaan monia tunteja, mutta kukapa tuolla auringossa ei viihtyisi? Pipaa en ole edes viitsinyt raahata ulos, koska liikkuminen on paljon hankalampaa ja tuskin se tyttö mitään siinä menettää kun nukkuu muutenkin melkein koko ajan, parveke saa pikkupimulle riittää ja Nooan kanssa spessuaika on tosi tärkeetä.

Nooa the supermodel

 

Nooan yksivuotis kuvauksissa hiki virtasi ja huumori loppui, mutta onneksi saatiin muutama hyvä kuva napattua, sinäänsä ihan hyvä prosentti kun yli sadasta kuvasta yhdeksän oli ihan semihyviä, kovin on siis liikkuvainen tuo meidän poika. Meidän kuvaajan löysin ihan randomisti facebookista jonkun kaverin kaverin kautta ja lähdin ihan rohkeasti kyselemään, että voisko tää Nikita tulla meille studioineen ja treffit sovittiin jo seuraavalle viikolle, ja koko homma maksoi vain hikiset 30 euroa. Tarkoituksena oli ottaa sisaruskuvat+perhepotretti, mutta mä olin jo niin hikinen Nooan paikoillaan pitämisestä etten suostunut kuvattavaksi, eli siis seuraavia treffejä odotellessa.

Remppahommia

Hyviä muutoksia tapahtunut ja paljon, musta tuntui jo pelkkä pintamaali entisten kauhuseinien päällä paljon paremmalta ja entäs nyt kun makkarit on viimeistä vaille valmiit, tykkään kyllä isolla tyyllä! Kuitenkin muutama muuttuja on tullut remontin varrella vastaan, yksi hyvä esimerkki on se, että ehdotin vuokranantajalle vulkaniitti-maalia tikkurilasta joka on "savibeigeen" taittava, niinkun kuvista voi huomata, mutta hän oli jostain syystä kuitenkin koittanut mennä siitä mistä aita on matalin ja tuikkasi seinälle jostain hänen edellisestä asunnosta jääneen jämämaalin, voin kertoa että näin punaista kun astuin huoneeseen ja mikä parasta niin vaaleanpunaista, suomeksi siis maali oli vähän johonkin beigeen suuntava vaaleanpunaiseen taittava oksetus, mutta annettakoon tämä vuokranantajalle anteeksi sillä saimme vaihtaa maalin mieleiseen ja kylläpä nyt silmä lepää.

Samoin keittiön järkytysbordit olivat olleet seinässä viimeisen 10 vuotta, eikä millään liisterillä vaan jollain todella jytkyllä tapettiliimalla, oli kuulemma ollut ison työn takana saada bordi irti, mutta pahin on ohi ja pohjamaalia on siihenkin vedetty jo yksi kerros. 

Olohuone näyttää kuvien perusteella siltä, että siellä olisi otettu takapakkia ja tää tyyppi ei tietäis mitä tekis, mutta kyllä sielläkin ollaan oikeasti parempaan päin, ennen-kuvassa siis vanhat tapetit ja jälkeen-kuvassa uusi lasikuitutapetti viimeistelyä ja maalamista odottelemassa.

Jets, muutama viikko niin sanon näille hoodeille morot ja käännän sivua, ainakin jollain tapaa :-)

Kupletin juoni

Jujun ideahan on se, että arvaatte Pipan oikean kutsumanimen tai olette arvaamatta, mutta aina kantsuu yrittää ja musta on kiva lukea mitä veikkailette :-) 

1. Kerran saa arvata, korkeintaan kaksi, saatan sen ehkä hyväksyä kunhan laitat nimiarvailut samaan kommenttiin, niin mun ei tartte sit pläräillä yhden ja saman henkilön eri veikkauksia!

2. Vihjeitä ei tipu! (siihen malliin Nuokki :---D)

3. Jos oikeita arvauksia tulee enemmänkin, voittaja on kuitenkin hän, kuka on arvauskommentin ensimmäisenä laittanut. Kommenttien tulojärjestys ratkaisee!

4. arvausaikaa on siis 15.4.2012 asti ja seuraavalla viikolla voittaja selviää jos selviää!

5. MIETINTÄMYSSYT PÄÄHÄN :-)

Kuulolla!

Sorgen siis heti alkuun mun turhat lupaukset eilisen postauksen suhteen, mutta siihen löytyy hyvä selitys; Oletteko koskaan kuulleet, että työhaastattelun yhtenä osana olisi psykologinen testi, joka vie aikaa n.3 tuntia ja siitäkin ajasta 1/3 osaa käytät älykkyystestiin!? - No sellaista Josse kyhäili eilen koko illan EHKÄ(?) tulevaa työpaikkaansa varten, ihan hullua mun mielestä tää nykyaika.

Mä en taas tiedä mistä mä alottaisin kertomaan eikä uusia kuviakaan ole niin paljoa kun kuvittelin, mutta eiköhän tästä taas nousta, mielenkiintoa ja aikaa kirjoittamiseen olisi nyt ollut viimeisien viikkojen aikana, mutta tämä kone tosissaan oli reissuillaan ja kotiutui vasta eilen. Jotain hyvää tietokoneen poissaolossa kuitenkin oli, lapset saivat minun sekä Jossen 100% huomion ja vietettiin sitä kuuluisaa perheen keskeistä aikaa oikein kutkulleen, mutta sekin loppui lyhyeen, koska Joos tekee taas väliaikaisesti baarimikon hommia ja viikonloput menee siihen, mutta rahantuloa ei voi estää, TÄ?

Lapset ovat kummatkin kasvaneet, etenkin Nooalla on paljon uusia taitoja, mm. Miten äitin pylly sanoo?- "PRÖÖT", tai miten isi sanoo- "Hau hauuuu" ja apina-imitaatiokin on ihan jees. Pipastakin on tullut seuraileva ja super-nälkäinen kohta nimellinen pimu, mimmi hymyilee lähes taukoamatta jos ruokailuhetkiä ei lasketa. Pipa saa siis nimensä 15.4 eli ensiviikon sunnuntaina, siinäpä teille arvuuteltavaa. Nimenannosta puheenollen, kuullostaisiko ihan hullulta jos pistäisin pikkuarvonnan pystyyn, ideana olisi siis nimi jota teidän tulee veikkailla (Essi+ muut toverit ketkä nimen jo tietää, niin eivät saa valitettavasti osallistua) ja mahdolliselle arvaajalle olis tiedossa pikkuylläripylläri, mitä en tietenkään ole vielä keksinyt, mutta kyllähän tässä vielä kerkeää, mitä mieltä?

Ei hitto, ja en mä tänään enää jaksa mitään postausjuttuja enää vääntää, korkeintaan nuo arvonta-ohjeet :--)

Terkuin, petturi <3

Back to bisnes!

I-H-A-N-A-A, meidän kone kotiutuu illalla niin pääsen taas tarinoimaan! Tänään luvassa sepostus Nooan kuvauksista ja jostain ihan muusta, olkaa siis kuulolla :)