Heittäkääpä villi veikkaus miten mun lapsi jakselee?

TAAS, taas, TAAS, taas, JUMALAUTA TAAS me vietettiin yksi melkein kokonainen päivä Mikkelin keskussairaalan päivystyspuolella. Tällä kertaa ei astman takia (luojalle kiitos, että taidettiin onnistua jo ensimmäisellä kerralla saamaan Nooalle oikeat ropsit), vaan korkean kuumeen joka on paukkunut viimeyöstä asti melkein 40 asteessa. Voi surkujen surku, mua harmittaa kauheesti lapseni takia, kun joutuu viettämään noin paljon aikaa päivystyksessä ja poika on vasta vajaat 10 kuukautta ja jos äkkiä laskee niin sairaalareissuja on kaiken kaikkiaan ainakin 6, eli liikaa. Niin kyllä flunssa-aalto, mutta sitäkään ei meidän Nooalta löytynyt vaan korvatulehdus, kaksi hammasta, eroahdistus ja kova kuume, kyllähän se vähemmästäkin tulee pieni poika sairaaksi. Kieltämättä on hellyyttävää, että Nooa ei missään muualla viihtyisi nyt kuumeessa kun minun tai Jossen sylissä, mutta on se vähän raskasta kun ei itse edes leipäpalasta ehdi suuhun laittaa, ainakaan rauhassa. Mietittiin tänään Jossen kanssa, että mun ja Nooan lääkkeisiin menee kuukaudessa ihan hillitön summa rahaa, vaikka kelakorvaukset löytyy ja on ihan hullua, että ylipäätään joutuu joka viikko apteekissa ramppaamaan jomman kumman lääkkeiden perässä. On tämä eläminen ja oleminen paljon raskaampaa kun koko ajan on joku kipeänä ja eniten raastaa sydäntä tuo pikku-heppu, jonka ei tartteis sairastella metriäkään. Tähän väliin vois sanoa; LÄÄKKEET!