Well, Hello!

Moi tyypit!

Miten meillä menee?

Kappas kepposta taisihan tässä muutama tovi vierähtää viime teksistä. Liekkö lupailin siinä viimeisessä postauksessani (loppuvuonna 2012?), että tahti kiihtyy. Olen kuullut jonkun letkautuksen, että lupaukset on tehty rikottaviksi, joten taidan tuudittautua siihen.

Tuumailin tässä hetken, että pitäisköhän huvikseen kirjoitella jotain ja mikäs siinä. Mukavaa ja tuttua turvallista puuhaahan tämä on jo parin tekstirivin jälkeen, mutta ei mulla ole hajuakaan mistä alottaisin tai mitä osaisin kertoa. Reilut kaksi vuotta on pitkä aika.

Mitä teille kuuluu? Osa lukijoista on näköjään tunnollisina lukijalistalla pysynyt, liekkö vahingossa?

-Hanna-

Meillä on kyllä ihan maailman parhaat naapurit ja nyt hävettää kun en itse hankkinut heille mitään ja jos ihan rehellisiä ollaan niin ei käynyt edes mielessä tai saatika oisin tiennyt, että hyville naapureille kuuluisi edes antaa lahjuksia, huono minä.

Lumiukkosoppa on kyllä ihan kokeilemisen arvoinen sörsseli kaikessa imelloksuudessaan ja lapset tykkää, se on takuuvarma! Mä olen ehkä maailman surkein leipuri ja kaikki mun leipomukset menee joka kerta ihan penkin alle, yleensä taikina on vain syömiskelpoista ja siitäkin tulee vatsanpuruja. Yläkerran naapuri oli selkeesti jeesannut mua noiden minttukrokanttimuffinsien kanssa ja tehnyt mulle valmiin seoksen kuivista aineista, mun tarttes vaan lisätä munat ja voi. Jotenkin kummasti silti joku kosahti kun muffinsit eivät oikein kohonneet, mutta makuhan se oli tärkeintä! Kiitoksia vaan rakkaat naapurit, multa saatte sitten lämmintä kättä jos kelpaa?

Mitähän tapahtuu kun mä alan askartelemaan joulusuklaita tai jotain sellasia? Antakaa mulle pliis jotain helppoja ohjeita! :-)

Mukavaa vastapainoa ainaiselle reissaamiselle ja touhotukselle. Rauhallinen viikonloppu pääsääntöisesti kotisohvalla, koko porukka!

 Musta tuntuu, että mulla ja Jossella on menossa joku mega vanhemmuusvaihe? Lellitään noita käiväröitä varsin enemmän kuin koskaan ja herkkujakin on tullut vanhemmalle annettua enemmän mitä laki sallisi. Tehdään selkeesti itsellemme hallaa, nimittäin mulla alkaa työt parin viikon päästä ja lapsilla alkaa todellinen arki ja armeijakoulutus kunhan päiväkotiin pääsevät. Ei tule olemaan helppoa ekoina viikkoina ja siitä lyön vaikka pääni pantiksi, jos ei muuta niin sit sairastellaan? Eikös se vähän niin tuppaa olemaan kun hoidon aloittaa? 

Niin ne Hannankin vapaa viikonloput vähenee ja kohta olisi kaivettava työvermeet holleille. Mua jännittää ihan kauheesti, vaikkakin hyvällä tavalla! Nautitaan nyt vielä "lörskäämisestä" ja ylenpalttisesta herkuttelusta.

Ps. Kyseenalaistatteko Nooan sipsikupin? Älkää huoliko, ei se kaikkia syönyt.