Mites mun talvikuteet?

 Vielä kuukausi sitten mietin omia välikausivaatteita, mutta ne taitavat nyt jäädä, kohtahan se talvi kuitenkin taas tulee. Aikasempina talvina mä en oo satsannu mihinkään pihavaatteisiin, koska mulla ei ole ollut lapsia ja viimetalvi oli asia aivan erikseen jättimahani kanssa jolloin ulkovaate-vaihtoehtoja ei ollut, vaan mun oli mentävä samoilla rytkyillä mitkä olivat käytössä talven 2010 kun odotin Nooaa. Tuon talvitakin haluan varmasti ja niin muuten noi kaikki muutkin. Toppahousut mulla on viimevuotiset, silloin ne ei tosin mahtuneet kiinni kokonaan ja nyt putoavat välittömästi. Pakko varmaan nekin hommata?

Toivottavasti pääsisin rikastumaan viimevuoden talvitakeilla jos meinaan kollaasin vaatteet ostaa ja ns. "hienosteluvaatteetkin" ois ihan kivat. Kierrättäminen kannattaa! Mä muuten halusin itelleni ehdottomasti noi crocsit talveks, koska tiedän niiden olevan lämpimät ja ne varmasti passaa mun käytön, niin ja tietty mulla pitää olla samikset kun Noovalla. Jossen mielestä Nuppu saa pärjätä Nooan viimevuotisilla viikkareilla, kuulemma meillä oli joku diili niiden kenkien suhteen kun niitä oltiin ostamassa, höpöhöpö en muista sopineeni mitään. Köyhä ei voi ostaa halpaa ja nää on taas niitä pakollisia ostoksia, kun kumminkin tulee tuolla lumessa telmittyä, en ainakaan paleltua tahdo. Mites teillä, kiinnostaako hinta jos laatu on hyvä?

HEART!

Jotenkin mä muistelisin, että Nooa oli kuin herranterttu kasikuiseen asti, kunnes luonnetta alkoi tulla kehiin. Näin on nimittäin tämän leidinkin kanssa, sanotaanko että kahdessa viikossa Nuppu on tehnyt suuren muutoksen. Liekkö kyllästynyt nöyristelyyn ja jäämään altavastaajaksi monessa asiassa? Mä en tällä hetkellä tiedä mitään niin raivostuttavaa kun herätä aamulla jäätävään murinaan ja rääkymiseen, joka ei ota loppuakseen ennen kun olen noussut sängystä ja kiikuttamassa Nuppua aamupesulle. Tosin enpä mä tiedä mitään niin ihanaakaan, kun sen että Nuppu itkee lohduttomasti ja päästyään mun syliin itku loppuu kun seinään ja tyyppi painaa pään vasten mun rintaa ja ropistelee korviani.

Vietettiin loppuilta leidien kesken ja rakkautta meiltä ei puuttunut. Mulla oli tarkoituksena pestä lattiat ja tehdä muita kotihommia, mutta mitään ei ole tähänkään mennessä tapahtunut ja hyvä ettei Nupun naaman jälki näy mun rinnassa. Siis aivan käsittämättömän ihana ilta sen pikkupimun kanssa, mä en edes muista koska olisin viimeksi viettänyt nuorimmaisen kanssa kahdenkeskeistä aikaa ja nauttinut jostain näin isosti. Rakkautta vain!

Pätevä kaveri toi meitin pikkulikka. Nuppu kokeili eilen ensi kertaa hyppykiikkua ja ei idea ei tainnut mennä ihan perille. Kuvan mukaisesti hän sielä roikkui ja pyöri piruettia kunnes silmät rupesivat tekemään värvettä. Säikähdin hieman tuota silmien liikkumista, koska sehän voi meinata jonkinlaista keskushermosto häiriötä, mutta pienen panikoinnin jälkeen tajusin, että Nupulla kehitys on vielä täysin kesken ja vauhti tosissaan oli aika huimaa. Hyppykiikusta on ollut Nooallekin riemua kun saa antaa siskolle vähän vauhtia ja rätkättää maha kippurassa. Nooa tykästyi laitteeseen vuoden viiveellä, vauvanahan hän ei siitä mitään ymmärtänyt. Tänään me ollaan oltu jo aika taitavia ja likka on kun pikku kenguru, hurraa! Mutta mitäs seuraavaksi leikittäis?

Toivepostaus: Kaksi lasta ja parisuhde kaiken muun ohella

"Kertoisitko vähän mimmonen teijän normi arki sujuu, miten sun voimavarat riittää, miltä tuntuu olla kahen lapsen äiti? Oon ymmärtäny et Nuppu on helppo vauva, mut olis silti kiva kuulla, miten oot kokenu äitiyden nyt kun lapsia on kaksi :) Ja sitte parisuhteesta jos viittit jotain pientä kirjottaa, esim millon keskitytte vain parisuhteeseen?"

Mä muistan kun monet jo mua ennen lapselliset ihmiset puhuivat ja kertoivat ettei arki pienten lasten kanssa ole aina niin yksinkertaista kun voisi kuvitella. Pakko myönnettävä, mutta niin se vaan on ja nyt Nupun syntymän jälkeen oon sen viimeistään huomannut. Kuten olen aikasemminkin sanonut, niin ei se kaksi lasta ole ihan sama kuin yksi, ei todellakaan vaikka niin monet väittävätkin. Toki en myöskään valita, että mulla/meillä olisi raskasta lasten kanssa. 

Toivepostauksen pyytänyt likka oli siinä täysin oikeassa, että Nuppu on helppo vauva aivan niinkuin Nooakin oli pienenä, mutta alkavan uhman myötä painitaan nykyään aivan eri sarjassa. Luojan lykky, että meidän lapset ovat nukkuneet ja syöneet hyvin ja mikä tärkeintä; pysyneet terveinä. Eihän me oltais missään nimessä tehty heti perään toista lasta jos Nooa ei olisi ollut unelmahelppo. Arki menee lasten kanssa omalla painolla ja me kaikki tykätään siitä, että ohjelmaa on riittävästi muttei liikaa. Rutiinit ovat myös yksi tärkeimmistä asioista, mitä meidän normiarki sisältää, mä en mielellään niissä kovin usein jousta vaikka poikkeuksia kuitenkin on ja oli varsinkin kesällä. Mun mielipide on se, että kasvava lapsi tarvitsee rutiinit ja sehän se on yksi osa mikä tuo lapselle turvallisuuden tunnetta. Mitä mun omaan äitiyteen tulee, niin pidän kyllä itseäni parhaana äitinä mun lapsille niinkuin varmasti jokainen äiti-ihminen tuntee olevansa. Mulla ei ole ikinä tähän päivään mennessä ollut riittämätön olo lapsieni suhteen tai että olisin tuntenut huonoa omaatuntoa esimerkiksi siitä, että Nooa saa jonain päivänä huomiota enemmän kun taas Nuppu toisena. Tässä on reilun 7 kuukauden aikana oppinut tasapainoittelemaan asioita ja tekemään monia kompromisseja ihan mitättömissäkin asioissa, kyllähän te tiedätte. 

Koska me keskitytään parisuhteeseen? -Noniinno.. Parisuhde on ollut viime kuukausina meilläpäin tabu josta ollaan keskusteltu hyvinkin paljon. Asialle on onneksi paljon tehtävissä ja sitä ollaan tässä kovasti korjaamassa, siitä kerron enemmän joskus jos musta siltä tuntuu. Yritystä ja toivoa kyllä löytyy. Korostan vielä sitä, että jos yhden lapsen kanssa saa etsiä aikaa parisuhteelle, niin kahden kanssa tää on varsinainen seikkailuretki. Enempää en halua parisuhteestani puhua, mutta me pyritään siihen ettei jouduta enää ikinä samaan pisteeseen kun alkukesästä, se on vihoviimeistä touhua se eroominen. 

Toivottavasti tämä postaus oli edes yhtään sitä mitä halusit kuulla. Kivaa loppuiltaa ja muistakaa haalia sitä parisuhdetta ja pussailkaa paljon! Ciao!

Uusi tukkade.

Mustatukka on historiaa ja muistuttakaa mua tästä vannoutumisesta jos joskus ikinä enää suunnittelen värjääväni päätä mustaksi. Aika kiva mun mielestä ja itse viihdyn uusissa hiuksissa loistavasti. Mä en ymmärrä mikä siinä on, mutta aina jotenkin ajaudun mustiin vaikka vaaleampi sopii melkein paremmin, ei ole ainakaan läheskään niin synkkä ja kylmä kun ihan tummilla. Ainut miinuspuoli mun mielestä on se, että moniväriset hiukset ei mätsää kaikkiin vaatteisiin ihan niin hyvin kuin sysimusta tai vastaavasti täysin blondi tukka. Tarkoitus olisi kuitenkin saada tästä reuhkasta mahdollisimman luonnollinen ja mielellään alkuperäinen tukanväri, mutta saas nähdä kuinka käy ja kestääkö mun hermosto niin pitkää prokkista. Mitäs mieltä, hot or not?

Keskustelu naapurin kanssa.

Muutama päivä sitten koin hieman erilaisen herätyksen iltapäivällä, kun oven takana oli huolestunut ja vihainen naapurinpiika! Keskustelu meni kutakuinkin näin:

Rinkutinräng ja menin avaamaan oven Nooa kainalossa, vastassa erittäin tuohtunut vanhapiika.

Piika: " Hei onko teillä kaikki kunnossa kun tuo sinun poikasi on itkenyt jo 40 minuuttia? Minulla jäi päiväunet kesken!"

Hanna: " Siis tuutko sä syyttämään mua meidän kotiin, että mun lapsilla ei olisi kaikki hyvin? Kyllä on, herättiin just päiväunilta!!"

P: " Mä olen kuunnellut nyt tuota itkua 40 minuuttia ja muutkin naapurit ovat alkaneet jo ihmettelemään mitä täällä asunnossa oikein tapahtuu!"

H: " Onko tullut mieleen, että täällä sattuisi olemaan uhmaikänsä startannut pieni poika tai muuten vaan huono päivä?"

P: " Ei se ihan normaalilta kuullostanut. Minä meinasin käydä etsimässä yleisavaimet ja tulla niillä sisään kun huudosta ei meinannut tulla loppua!"

H: " Sulla ei oo mitään oikeutta tulla tänne omilla tai kenenkään muunkaan avaimilla! Oliko muuta?"

P: * Muminaa ja heijaamista oven ja rappukäytävän välissä*

H: " Mun ei tartte kuunnella sulta tällästa" ja pamautin hyvin aikuismaisesti oven päin näköä..

Voitteko kuvitella miten vihainen ja loukkaantunut olin? Tai siis olen edelleen. Samana iltana jututin muutamaa muuta naapuria ja kukaan ei ollut kuullut mitään itkua ja sanoivat, että vaikka kuuluisikin niin se ei haittaa, lapsethan tunnetusti itkevät. Juttelin myös meidän superhyvien naapureiden kanssa, jotka kertoivat että tää päikkäritäti oli heille oikein lietsonnut että "kuunnelkaapas nytten, kuuletteko? Ketähän tuossa asuu ja ovatko vanhemmat edes kotona? Poika itkenyt jo tunnin". - Niin, että se siitä 40 minuutista ja muiden naapureiden ihmettelystä. Todellisuudessa piika on yrittänyt provosoida muita leikkiin mukaan ja aikakin on todellisuudessa varmasti lähempänä 15 minuuttia kuin tuntia. 

Eerikan tapahtuma varmasti pistää ihmisiä varovaisemmiksi jne. mutta joku raja kuitenkin. Asioista voisi ottaa selvää ennenkuin tullaan hyppimään silmille ja syyttelemään. Jos joku asia on varma, niin se on aivan varma etten anna Nooan uhmalle ja huudolle periksi, huutakoot mun puolesta vaikka kitarisansa pihalle mut täällä talossa ei lapset määräile, piste. Soitin myös isännöitsijälle, että mikäs tää tällänen talo oikeen on kun lapset eivät saa pitää meteliä? Isännöitsijä käski rouvan nukkua perkele yöllä! Haha, Hanna vs. Piika, tilanne 6-0 ja seuraavasta nostan isomman metelin jos kukaan enää tulee kiekumaan tänne noin typeristä asioista. Kaikennäköistä etten sanoisi!

TYKKÄÄ VEISBUUKIS!

Voit seurata meidän menoja tästä hetkestä eteenpäin myös facebookissa, tykkäilemään pääset TÄSTÄ!

Silmät kuin taivaan tähdet - Ei yhtä kirkkaat, mutta yhtä kaukana toisistaan.

Semikivat kulmakarvat, mutta kasvatan niistä tarkoituksella viidakkoa, niin on sitten perjantaina mukavampi nyppiä. Samoin vasemmassa silmässä piilevä ripsikato, kiitos tupsuripsien. Kyllä mä silti meinaan ne lauantaina itselleni laittaa, ei näytä sit niin nakusilmältä. Tässäpä siis aivan ehana lähtökohta. "

Tuosta! Lilaa luomiin ja bailaamaan. Mä hyvin harvoin käytän edes luomiväriä ja nyt kun sattuukin olemaan hyvä tilaisuus, niin pistetään sit oikein olan takaa. Mähän tykkään överistä, olipa kyse melkein mistä tahansa. ..Mut ihan oikeesti mä en kestä kattoo noita kulmakarvoja...

..Hupsista saatana. Näyttääpä ne nytten kovin nuhruisilta, mutta illalla ne näytti vielä kyllä oikein kivoilta tai siis ennen kun alettiin pelleillä pinkillä ja sinisellä. Teidän ja itseni onneksi siitä ei ole kuvamateriaalia.. Mutta siis ottaakaa huomioon, että lauantaina mulla on pitkät ripset ja huomattavasti siistimmät kulmakarvat (pakko vaan mainita niistä joka käänteessä).. Eikä me myöskään olla mitään oikeita ammattilaisia, vaikka äkkiseltään voisi luulla toista.. Kröhöm.. Hirrrrveen on nätit silmät sitten, varsinkin loppuyöstä kekkulipäissään. 

Siinä ois matskut. Luomivärit Lorealin (joita en ikinä olisi ostanut täysihintaisina, varsinkaan kun olen näin luomivärien suurkuluttaja), Goshin meikkivoide, wet and wild:in arskapuuteri sekä kulmakynä, lumenen lokinpaska kynä jaaa fressiltä saatu joku heleyttäjä (?). Tää tuntuu todella epäluontevalta kirjoittaa meikeistä/merkeistä mitään, koska hyvä että itsekään tiedän mistä nuo ovat kotoisin. 

Semmoset setikset! Tukka vielä tötterölle, niin avot!

Nuorin Juntunen

11.9.2012 (15.8.2012)

7950 g (7790 g)

65,8 cm (63,2 cm)

43 cm ( 41,8 cm)

" Pyörii lattialla, peruuttaa, sekä nousee konttausasentoon. Kasvu rauhoittunut. Iloinen tyttö! Yöt nukkuu heräämättä."

Että se siitä kasvukontrollista. Mä kyllä alusta asti tiesin, että tytön kasvussa ei ole mitään vikaa, mutta toki ymmärrän myös sen että kasvua pitää seurata jos näyttää siltä ettei pituutta tule painoon nähden tarpeeksi. Nooa oli pienenä samanlainen pullukka ja nykyään hyvinkin sopusuhtainen poika. Mun vauvat vaan sattuu olemaan pieniä pygmejä.

Meillä oli tänään taas eri neuvolatäti, joka oli varsin herttainen. Hän kyseli miten meillä menee ja riemuitsi mulle moneen otteeseen siitä, että mulla on näin helpot lapset. Kysyi myös, että ymmärränkö kuinka onnekas olen? Tietysti ymmärrän, vastasin. Kotona aloin miettiä asiaa tarkemmin ja tajusin, että mähän olen oikeasti todella onnekas. Synnytykset ja raskaudet ovat menneet oppikirjan mukaan, lapset ovat pysyneet terveinä, saan nukkua kokonaiset yöt ja viettää sitä kuuluisaa omaa aikaa lähes aina kun vaan tahdon, niin ja se tärkein: mulle on ylipäätään siunaantunut kaksi lasta. Eipä ole tullut mietittyä tuota asiaa koskaan sen tarkemmin, mutta eipä mulle ole oikein mitään mihin edes verrata. Vertauskuvana voisin heittää, että valitetaanhan siitäkin kun sähköt on poikki tai lämmintä vettä ei tule ja jotkut tokaisevat että " mietippä ennen vanhaa, silloin ei ollut sähköjä ollenkaan, saatika lämmintä vettä". No miksi pitäisi miettiä kun nyt eletään nykyaikaa ja tänä päivänä nää hommat toimii näin. Ymmärsittekö pointtini?

ps. Yksi yö valitin kun Nuppu heräili vähän väliä. POO!

Uudet kynnet, vanha naama.

Mun sormet on kuin nipullinen pikku kikkeleitä, mutta älkää niihin keskittykö, pääpointtina on uudet ihanat kynnet. Hääkynnet, tiedättehän? Kärjet on glitteripinkkiä ja nimettömissä menee lomittain pikkuisia dimangeja. Ihanaa saada loppuviikosta ruotu taas kondikseen kun kaveri tulee laittamaan uudet pidennykset ja juurikasvun piiloon, sit alkais olla paketti valmis. No se mekko, en ole tainnut kuvata teille sitä vieläkään. Maltatteko odottaa ensi viikkoon, kun laitan häistä kuvia vai pakotanko Jossen kuvauspuuhiin? Hiuksista ja meikeistäkin voisin kertoa, kiinnostaako vai tökkiikö jo koko häähypetys? - Mua ei ainakaan!

Tänään käytiin Anttolan kirkossa vetäsee kenraaliharjoitukset ja itkuhan sielä pääsi. Ihan mahdotonta pysyä skarppina ja viimeinen niitti oli se, kun Elina harjoitteli omaa lauluosuuttaan. Rita ja Anssi halusivat Johanna Kurkelan rakkauslaulun ja kieltämättä se osuu niin nappiin kun vaan voi osua. Tässä herääkin kysymys, että miten ensi lauantaina itkun saa pidätettyä ja morsiammen mahdollisimman rauhallisena? Se jää nähtäväksi. Jännittää!

Mikä siinä on kun kakattaa?

Hyvä päivä takana! Vauvauinnit jäi vain haaveeksi, mutta saimpahan nukkua puolille päivin. Iltapäivä ulkoiltiin mariamin ja Mian kanssa, jonka jälkeen leivottiin kinuskikissan ohjeella minttusuklaa muffinseja (suosittelen maistamaan!) Illan päätteeksi pidettiin vielä lasten mehudisko, jossa ei kolareilta vältytty. Tiedättekö mikä tämän päivän kuitenkin loppuen lopuksi kruunasi? Nooan ripuli. Oujee! Odotan kauhulla kärsitäänkö tästä taas reilu viikko niinkuin viimeksi. Ja jos tämä tauti meinaa kiertää koko porukan, niin toivon olevani seuraava uhri. Toivoa saattaa, sillä ensi viikonloppuna en halua olla sairaana. Olisi nimittäin yhdet häät, olenhan muistanut jo kertoa?!

Äiti on vähän väsynyt.

• Miksi vuorokaudesta loppuu tunnit kesken?
• Miksi raha ei kasva puissa?
• Miksi en käy ikinä ajoissa nukkumaan?
• Miksi häät ei vois olla jo huomenna?
• Miksi mä en oo jaksanu huolehtia itsestäni?
• Miksi Nooa on niin pirun kiukkunen?
• Miksi Nuppukin on niin kiukkunen?
• ... Jossekin?
• Miksi unohdin mun ja Nupun uikkarit uimahalliin?
• Miksi en hakenut niitä jo aiemmin tällä viikolla ja nyt murehdin päästäänkö huomenna ollenkaan altaalle?
• Miksi rantakeidas ei vois olla nudisti-uimala?
• Miksi mun tekee koko ajan mieli Amerikan pastilleja?
• Miksi mä oon näin hiton uupunut?
• Miksi niitä hyviä kelejä ei oo näkynyt vaikka niin luvattiin?
• Miksi mä ees teen tätä postausta?
• Miksi tässä ei oo mitään järkee?
• Miksi mä vieläkin kirjotan?
• Miksi te luette tätä shaibaa?

Tarviikon tätä enempää selitellä? Kello on 01.21 ja mun pitäisi olla Nupun kanssa altaalla 8 tunnin päästä, sikäli mikäli uikkarit löytyy. Amerikan pastillit menee unen edelle ja mun on pakko syödä nää loppuun, salkkaritkin on kattomatta. Huomaatteko kuinka kamalan kamala elämä mulla on tällä hetkellä? Silmätkin menee kieroon ruutua tuijottaessa. Ettehän pahastu jos nukahdan kesken kirjoittamisen? Ettehän pahastu myöskään siitä jos en ole ensi viikolla kovin aktiivinen bloggaaja? Mä tarvitsen lepoa, ja paljon. Kello on 01.28, haha 6 riviä tekstiä 7 minuutissa, päätelkää siitä. Morjesta!

"Kiitos, että valitsit ostopaikaksesi H&M:n".

h

MOM BLOGGER

Ojenna ystäväkirja yhdelle äitibloggaajalle, jolla se ei ole vielä ollut. Ilmoita ystäväkirjasta hänelle hänen blogissaan. Ei tarvitse kiittää ketään, jaa vain tietämyksesi kaikkien äitien kesken! Valitse osiollesi mieluinen väriteema ja muista kopioida kaikkien tiedot mukaan. 

Minä: Emilia 18.03.1992

Blogi: emilia-itsallaboutava.blogspot.com

Lapset: Ava 12.10.2011

Paras raskausajan neuvoni: Ota masukuvia! Paljon erilaisia. Kadut myöhemmin, jos et ota.

Paras vauvanhoito vinkkini: Kokeile useita eri merkkejä D-tipoista, korvikkeesta, vaipoista yms. Se ensimmäinen ei aina ole paras, vaikka ei tulisikaan isoja ongelmia.

Paras paikka saada neuvoja: Vauvakahvila ja avoin päiväkoti. Näkee livenä samanikäisten lasten äitejä ja pääsee jakamaan kokemuksia.

Minä: Lisa Love - marraskuu 1986

Blogi: ketustelua.blogspot.com

Lapset: Kettu - toukokuu 2012

Paras raskausajan neuvoni: Älä jää sohvanpohjalle makaamaan vaan liiku jos et ole kipeä. Voit säästyä selkäkivuilta peruskunnon ylläpitämisellä.

Paras vauvanhoito vinkkini: Hymyile ja naura paljon vauvallesi, hän oppii sen nopsaa itsekkin. ;D

Paras paikka saada neuvoja: Muut äiti ja isi bloggaajat. Varsinkin sellaiset kellä tiedot vielä tuoreessa muistissa eli suunnilleen samanikäis(t)en lapsen vanhempi. 

Minä: Maisa, huhtikuu 1987

Blogi: kapymatkalla.blogspot.com

Lapset:  Olavi, lokakuu 2011

Paras raskausajan neuvoni: ei turhaa stressiä, eikä liikoja keskustelupalstojen lukemisia :)

Paras vauvanhoito vinkkini: kosteuslaput ylipäätään ja tutteja joka huoneeseen...

Paras paikka saada neuvoja: neuvola ja äiti puhelimessa

Minä: Heidi, toukokuu 1990

Blogi: pienenpieni-elama.blogspot.com

Lapset: Milton, tammikuu 2012

Paras raskausajan neuvoni: Älä googlaa MITÄÄN raskausoireita. Äläkä kuuntele sivullisten "onkohan tuola kaksoset" "herranen aika ku sä oot jumalaton" -kommentteja ja yritä nauttia isosta masusta, koska sitä tulee ikävä!! (sanoo ihminen joka vannoi ettei halua isoa mahaansa takaisin)

Paras vauvanhoito vinkkini: Maalaisjärjellä pääsee jo pitkälle! Äläkä kuuntele neuvolantädin "tää kasvukäyrä menee aika alhaalla...." -kommentteja! Ja tosiaan, tutteja joka huoneeseen, mieluiten kaksin kappalein! 

Paras paikka saada neuvoja: Äiti!! Korvaamaton apu!

Minä: Mirka, 08/91

Blogi: Materialistimutsi - mmmirka.blogspot.fi (seurantablogi materialistimutsi.blogspot.fi)

Lapset: Lucas, 12/11

Paras raskausajan neuvoni: Nauti siitä, että pystyt lähtemään vartin varoitusajalla tapaamaan ystäviäsi. Erityisesti nauti shoppailusta, kun mukana ei ole vauvaa, joka saattaa tarvita maitonsa juuri silloin, kun löydät jotain must have-ostettavaa.

Paras vauvanhoito vinkkini: Ole paljon läsnä, lapsi vaistoaa sen. Tee vain se, mikä on pakko - kadut myöhemmin, jos olet tehnyt ensimmäisinä viikkoina kaikkea "turhaa", kuten kiillottanut pöytähopeoita.

Paras paikka saada neuvoja: Oma äiti ja ystävät, joilla on lapsia.

Minä: Anne, Tammikuu 1992

Blogi: palaelamaa.blogspot.com

Lapset: Aatu 12/11

Paras raskausajan neuvoni: Muista syödä ja huolehtia raudan ''saannista'' Ei tapahdu sitte vahinkoja! Nauti hiljaisuudesta ja yksin olosta tylsistymiseen asti <3 span="span">

Paras vauvanhoito vinkkini: Pidä vaihtovaatteet laukussa! Ne selkäripulit yllättää aina kyläillessä :D nauti vauva-ajasta ja siitä kun vauva vielä makaa ja nukkuu... Se on kohta menoa --> <3 span="span">

Paras paikka saada neuvoja: Joulumammat fb ryhmä <3 ja="ja" jne..="jne.." my="my" neuvolat="neuvolat" s="s" span="span" toki="toki" vanhemmat="vanhemmat">

Minä: Susu, Tammikuu 1991

Blogi: apinoidenmatkassa.blogspot.fi

Lapset: Ida 10/10 ja Oona 02/12

Paras raskausajan neuvoni: Ota niitä mahakuvia! Ja yritä nauttia, koska sitä aikaa tulee ikävä. 

Paras vauvanhoito vinkkini: Ei kannata stressata liikoja ja nauti vauva-ajasta, se menee nopeammin ohi kuin ikinä uskoisit. 

Paras paikka saada neuvoja: Oma äiti!

Minä: Jenny, Joulukuu 1990

Blogi: kummitusjahdissa.blogspot.fi

Lapset: Eetu 09/09 ja Amanda 04/11

Paras raskausajan neuvoni: Älä pukeudu telttaa vaan nauti kun saat olla näyttävästi isomahanen! :)

Paras vauvanhoito vinkkini: Leiki, hömpötä ja seurustele vauvan kanssa paljon. Ja ota vauvasta paljon kuvia, ne kasvaa niin nopeesti. :)

Paras paikka saada neuvoja: Ystävät jolla on myös lapsia ja oma äiti.

Minä: Anniina, Maaliskuu 1992

Blogi: http://nanskujaiitu.blogspot.fi/

Lapset: Iida 03/11

Paras raskausajan neuvoni: Nauti siitä isosta mahasta, potkuista yms. loppuun asti, vaikka välillä tuntuukin että siitä tahtois jo eroon niin ikävä sitä tulee ! 

Paras vauvanhoito vinkkini: Ota rennosti, nauti pikkuvauva ajasta sillä se on nopeammin ohitte kun huomaakaan.  Ja kun vauva itkee, elä hermostu vaan pysy rauhallisena niin vauvakin rauhottuu nopeammin.

Paras paikka saada neuvoja: Oma äiti ja kyllä omalla maalaisjärjelläkin pitkälle pärjää :)

Minä: Iina , Syyskuu 1991

Blogi: couturecouturee.blogspot.fi

Lapset: Tiara, Syyskuu 2011

Paras raskausajan neuvoni: Tee niitä asioita joista nautit eniten ja ota itsellesi aikaa niin paljon kuin tarvitset. Nauti isosta mahasta täysillä ja ole siitä ylpeä, äläkä turhaan murehdi ruokavaliota tai liikuntaa!

Paras vauvanhoitovinkkini: Ei kannata stressata turhaan, äkkiä ne omalle perheelle sopivat toimintatavat löytyvät. Rutiinit on hyvä juttu pienestä asti ja ne auttavat nukkumisjutuissa tosi paljon.

Paras paikka saada neuvoja: Oma äiti ja äitikaverit, Neuvolastakin saa kyllä apua ja perhekahviloista myös.

Minä: Karoliina, Huhtikuu 1993

Blogi: http://karostardust.blogspot.fi/
Lapset: Sofia, Joulukuu 2011

Paras raskausajan neuvoni: Yritä pitää kärsivällisyytesi sen ison mahan ja odottelun kanssa! Tiedän, että se on paljon helpommin sanottu kuin tehty, mutta usko pois - joinain päivinä todellakin kaipaat sitä aikaa, kun saisit vain köllötellä masuinesi sängyn päällä syöden suklaata ja katsellen huonoa b-luokan rakkauslässyleffaa kyynelehtien. Älä myöskään peittele mahaasi, vaan ole siitä ylpeä! Ota paljon kuvia ja pidä raskausajan kirjasta.

Paras vauvanhoitovinkkini: Älä vertaa itseäsi tai toimintatapojasi muihin äiteihin, ikinä! Sinä tunnet oman lapsesi parhaiten, maalaisjärki kunniaan!

Paras paikka saada neuvoja: Oma äiti!

Minä: Essi, Syyskuu 1992

Blogi: http://overnest.blogspot.fi/

Lapset: Viljami, Tammikuu 2012

Paras raskausajan neuvoni: Nyt on korkea aika muuttaa elämäntapasi parempaan suuntaan! Syö terveellisesti ja monipuolisesti ja muista myös liikkua! Uiminen on todella hyvä keino liikkua valtavan masun kanssa!  Kun elintavat ovat terveelliset, jaksaminen pienen vastasyntyneen vauvan kanssa on helpompaa. :)

Paras vauvanhoitovinkkini: NAUTI vauva-ajasta ja ole mahdollisimman paljon vauvasi kanssa. Vauva-aika on ohitse nopeammin kuin huomaatkaan! :) Älä jää vauvasi kanssa kotiin neljän seinän sisälle, vaan selvitä paikkakuntasi harrastemahdollisuuksia (vauvauinti, muskari yms.) ja kerhojen päivämääriä ja lähde rohkeasti tapaamaan uusia ihmisiä. Ihmiset, jotka ovat samassa elämäntilanteessa ovat korvaamatonta seuraa! :)

Paras paikka saada neuvoja: Oma äiti, neuvola ja muut äiti-ihmiset.

Minä: Katri, Kesäkuu 1989

Blogi: http://katrinjaneanblogi.blogspot.fi/

Lapset: Nea 13/03/2012

Paras raskausajan neuvoni: Nauti isosta ihanasta mahasta ja ole siitä ylpeä! Tulet myöhemmin kaipaamaan sitä<3 ja="ja" lopettaa="lopettaa" muut="muut" paheet="tupakanpoltto</span">

Paras vauvanhoitovinkkini: Neuvolan ohjeita ei kannata ottaa niin tosissaan vaikka tärkeitä ne ovatkin :D Seuraa omaa järkeäsi ja lapsesi tarpeita. Vietä mahdollisimman paljon aikaa pikkuisen kanssa, hassutelkaa ja leikkikää paljon , koska se vauva-aika todellakin menee liian nopeasti!

Paras paikka saada neuvoja: Oma äiti, anoppi, mammakaverit ja neuvola.

Minä : Milla, helmikuu 1989

Blogi : http://sittenkunlehmatlentaa.blogspot.fi/ (http://skllseuranta.blogspot.fi/)

Lapset : Kristian, maaliskuu 2012

Paras raskausajan neuvoni : Nauti vapaa-ajasta, suuresta vatsasta ja koita rentoutua (muista kumminkin konkun verran liikkua!) Nuku paljon. Ota paljon mahakuvia ja säilö ne varmaan paikkaan :)

Paras vauvanhoitovinkki : SINÄ olet vauvan äiti, ei kukaan muu. Sinä tunnet oman vauvasi parhaiten, vaikka saatatkin saada muilta oikein hyviä neuvoja.

Paras paikka saada neuvoja : Oma äiti, muut äidit.

Minä: Maaret, syyskuu 1981

Blogi: http://rakkauttavailla.blogspot.com

Lapset: Simo, huhtikuu 2012

Paras raskausajan neuvoni: Alkuraskauden pahoinvointiin auttaa ahkera syöminen.

Paras vauvanhoitovinkki: Jos vauva itkee sillä on yleensä nälkä

Paras paikka saada neuvoja: Oma äiti 

Ystäväkirja menee seuraavaksi Paukkuliinille!

Minä: Paukkuliini, elokuu vuonna suo ja kuokka ;D

Blogi: http://hupsishupsis.blogspot.com

Lapset: poika 03/2012 ja neljä "bonuslasta"

Paras raskausajan neuvoni: Nauti olostasi, raskaus on ohi nopeammin kuin arvaatkaan. Vaihtoehtoisesti lohduttaudu sillä, ettei raskaus ikuisuuksia kestä. 

Paras vauvanhoitovinkki: Vauvan itkiessä tarkista listalta: nälkä?, vaippa?, kylmä/kuuma?, masupipi?, seurankipeys? Listaa saa jatkaa...

Paras paikka saada neuvoja: Neuvojahan tulee satelemaan ihan joka puolelta, tutuilta ja tuntemattomiltakin, joten valitse itse parhaat päältä.

Ystäväkirja menee seuraavaksi Humanistimutsille!

Minä: Huma_nist, tänään 80-luvun alkupuolella. 

Blogi: http://mamahumanista.blogspot.com

Lapsi: Tytär kesäkuu/2012

Paras raskausajan neuvoni: Yritä olla kuolematta ja pidä peukut pystyssä, ettei puoliso lähde kävelemään. 

Paras vauvanhoitovinkki: Tissi. 

Paras paikka saada neuvoja: google ja puhelin; mielellään samassa paketissa. Neuvolaa kokeilin kerran ja se siitä. 

Minä: Tylsyys, 70-luvulla

Blogi: http://hyodyton.blogspot.com

Lapsi: Poika, heinäkuu 2012

Paras raskausajan neuvoni: Kestää, kestää! Se olo unohtuu kyllä, oikeasti (valitettavasti?).

Paras vauvanhoitovinkki: Liikettä peliin!

Paras paikka saada neuvoja: Tolkut ystävät ja netti. 

Minä: Samantha, ysäripenska äiteilee anona.

Blogi: http://kisshatefuckme.blogspot.fi/

Lapsi: Poika 6/2012

Paras raskausajan neuvoni: Pitkiä hermoja! Jos olosta löytyy jotain nautittavaa, niin jes, muussa tapauksessa zenmäinen ajatus kärsimyksen loppumisesta jonakin kauniina päivänä auttaa. Masukuvia kannattaa ehdottomasti ottaa, kuukausi synnytyksen jälkeen on jo täysin utopistista yrittää edes hahmottaa kuinka iso se olikaan.

Paras vauvanhoitovinkki: Maalaisjärki. Älä lue nettipalstoja, äläkä stressaa.

Paras paikka saada neuvoja: Tavalliset tutut äidit, netti lukuunottamatta niitä vauvapalstoja.

Minä: Katja, kesäkuu 1987
Blogi:  http://k-almosteasy.blogspot.fi/
Lapsi:  Daniel, heinäkuu 2012
Paras raskausajan neuvoni:  Älä stressaa ja jos nukuttaa niin nuku, kohtapian yöunet nukutaan kuitenkin pätkissä ja aamulöhöilyt on muisto vain. Sanoisin kyllä kanssa, että niitä kuvia, niitä kuvia... Saattaa muuten harmittaa.

Paras vauvanhoitovinkki: Luota itseesi. Ja anna isän osallistau ilman, että vahtaat itse olan takana. Lähde vaikka yksin kauppaan ja jätä lapsi isänsä kanssa -> kasvattaa ainakin isän itseluottamusta ja isä saa myös luotua rauhassa isä-lapsi-suhdetta :) Kyllä ne kaksistaan pärjää ♥.
Paras paikka saada neuvoja: Oma äiti sekä lapselliset ystävät.

Minä: Emma, marraskuu 1992

Blogi: http://emmmanora.blogspot.fi

Lapsi: Eemi, kesäkuu 2012

Paras raskausajan neuvoni: Pidä blogia/päiväkirjaa tai kirjaa ylipäärään minne tahansa ylös raskausajan oloja/tunteita/kokemuksia! Ne fiilikset ja asiat unohtuu nopeasti ja itseäni harmittaa, että aloin pitämään blogia vasta ihan raskauden loppumetreillä. Miten kiva olisi lukea jälkikäteen alkuraskauden fiiliksiä! Lepää, ota paljon kuvia kasvavasta mahasta ja nauti raskausajasta mahdollisuuksien mukaan! Sitä mahaa tulee vielä ikävä, usko pois. Älä stressaa kiloista ja muuttuvasta kropasta, vaan nauti elämästä (..ja ruuasta!), ne kilot kyllä häviää.

Paras vauvanhoitovinkkisi: Älä stressaa liikaa. Luota itseesi, olet paras äiti lapsellesi. Anna isälle tilaa ja mahdollisuus hoitaa lasta ja älä pelkää jättää lasta isälleen ja ottaa omaa aikaa. Se on tärkeää oman jaksamisen kannalta! Nauti vauva-ajasta, se pieni ihminen kasvaa niin nopeasti.

Paras paikka saada neuvoja: Oma äiti, lapselliset kaverit (:D), maalaisjärki ja blogit. Tässäkin: luota itseesi. Älä eksy Kaksplussan tau Vauvan nettisivuille - saat vain pahan mielen.

Minä: Hanna, Kesäkuu 1990

Blogi:  http://beautifulcoincidencessum.blogspot.fi/

Lapset: Nooa 1/11, Nuppu 2/12

Paras raskausajan neuvoni: Nuku, nuku ja välillä kantsuu syödä ja sit vielä nuku! Tee asioita, mitä on helppo tehdä yksin. Nauti hiljaisuudesta ja siitä ettei tarvitse varata puolta tuntia siihen että saat itsesi ovesta ulos.  Ota paljon kuvia ja älä valita ihan pienestä, joskus sitä kuitenkin huonolla hetkellä toivoo että vauva olisi vielä masussa.

Paras vauvanhoitovinkkisi: Ota asiat lunkisti äläkä välitä muiden ihmisten toimintatyyleistä, löydät varmasti omasi! Älä epäröi pyytää apua ja jättää lasta isänsä kanssa, hän on varmasti yhtä hyvä vanhempi kun sinä. Eikä ole olemassa vain yhtä oikeaa tyyliä. Nauti vauvastasi <3 span="span">

Paras paikka saada neuvoja: ÄITI, kaverit ja suku.  Ja se paras; Google, haha!

Essi, sun huki!  http://mainiotyyppi.blogspot.fi/

Kun olohuoneen seinä tökkii..

..Kannattaa lähteä inspiroitumaan maalikauppaan. Maali-ideakin ehti muuttua pienessä hetkessä tapetti-ideaksi.  Kuvassa kärkikolmikko ja tämän hetkinen lemppari on tuo keskimmäinen! Ylin tapetti on mun mielestä erittäin kaunis, samoin kun ihan alimmainen, mutta kyllä toi raitatapetti vaan iskee eniten. Tarpeeksi ajaton ja moderni, that's the way aha, aha I like aha, aha. Pitää käydä hakemassa vielä tapeteista mallikappaleet ja katseltava miten ne tässä meidän valotuksessa käyttäytyvät, mutta minä kyllä näen jo sieluni silmin ihanan raitaseinän ja uuden sohvan (mutta siitä s:llä alkavasta ei saa vielä puhua).

Mun unelma olohuone olisi valkoinen, jossa olisi pastellin sinisiä yksityiskohtia. Tähän olen päättänyt pyrkiä, mutta sen minkä olen sisutuksesta oppinut, on se ettei kannata duunailla älytöntä vauhtia. Mieli ehtii muuttua matkan varrella varsin monta kertaa ja sit ottaa pattiin kun kaikki on tullut hommattua ja  valmis toteutus onkin hieman erilainen kun mielikuva, niin kävi olohuoneemme kanssa. Katsotaan, sanoi lääkäri.

Mitä mieltä?

Musta ois hauska kuulla minkälaisen kuvan ootte saanu musta pelkän blogin perusteella! Blogihan on vain pintaraapaisu mun/meidän elämään eli älyttömiä analyyseja te ette voi edes kertoa, mutta sinne suuntaan edes. Tällä mä pystyn vähän parantamaan jotain jos on tarvis ja onhan se hauska muutenkin kuulla minkälaisia mielikuvia musta voikaan tehdä :-)

Polttarit 18.8.2012

Aivan tajuttoman hyvän keli, tajuttoman kivat tyypit ja kaiken kaikkiaan tajuttoman hyvät bileet! Päivä aloitettiin tulevan rouvan noutamisella kera palomiehet. Rita oli aika ällikällä lyöty kun nää kaks tulimiestä kävivät sen ovelta hakemassa ja antoivat minuutin aikaa olla autossa, mitäs muuta siinä mukaan kerkeis ottamaan kun hammasharjan ja tahnan? Jatkettiin matkaa vpk:n pihaan, jossa muu polttariporukka odotti valmiina kun partiopojat. Meille oli järjestetty kilpailumieliset paloharjoitukset, jonka yllättäin morsiammen joukkue voitti (ikuinen katkeruus!).

Seuraavaksi jatkettiin matkaa keskustaan kirjaston eteen piknikille ja Rita kierteli pitkin kaupunkia kivalla pikku temppupyörällään esittämässä meidän räätälöimää soittolistaansa, tietystikin rahan toivossa! Rita kun tuli reissultaan takaisin, niin meidän lisäksi puistoon oli ilmestynyt tankotanssia Hämeenlinnasta ja seuraavaksi päästiinkin jorailemaan. On muuten tuo tankoilu rankkalaji, varsinkin kun hutikkaa oli tullut jo pikkuisen otettua. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan!

Puistosta lähdettyä mentiin meidän loppuillan huudeille Visulahteen. Purettiin pikaisesti tavarat ja jatkettiin matkaa xon-puistoon, Rita tietenkin side silmillä ja napit korvissa vaikka kyllähän se vähän jo arvuutteli mihin on matka. Benji! Minut ja Rita laitettiin remmeihin kiinni, ritalla luonnollisestikin side edelleen silmillä. Kaveri vielä yritti udella mitä tapahtuu, mutta puiston tyypit jekuttivat, että ollaan menossa vesihiihtämään (haha, painot nilkoissa :--D) Jumatsuikka kun nostokori alkoi olla siinä 20 metrin korkuudessa, niin mun ainakin teki mieli livistää sieltä pois, eikä musta kauheasti ollut polttarisankaria tukemaa. 40 metrin korkuudessa avasin Ritalta siteen ja voi itkut kun ei ollut kameraa mukana. Ensimmäinen reaktio oli " En varmasti hyppää, enenen" ja naama valahti välittömästi valkoiseksi, mutta eipä siinä Ritalla ollut muuta vaihtoehtoa kun hypätä ja viiden minuutin jälkeen siellä se alhaalla roikku peruukki kädessä ja naama edelleen valkoisena! Ilmeisesti oli huippu kokemus, vaikka itsehän en henk.koht. sitä tekisi ikinä!

Loppuillasta oli saunomista, ruokaa, juomaa ja perus höntsimistä! Tietenkin käytiin katsastamassa Mikkelin yöelämä ja niinhän se meni, että " Illalla hilpeenä kaljaa ja aamulla kalpeena hiljaa" :-D Oli ihan huippis päivä ja väkisin mun naamalla on kestohymy tätä postausta kirjoittaessa. Päivä meni niin pulkkaan etten paremmin sanois! Kiitti vielä kaikille ketkä olitte mukana :-) Harmi kun ei voi sanoa, että ensi vuonna uusiks!

Iloista meininkiä!

Tää viikonloppu saletisti natsas ja tämän hetkinen olotila on aika bueno. Mä en edes muista koska oltais viimeksi vietetty koko viikonloppu oman porukan kesken, tai siis en oikein edes jaksa muistaa sitä koska oltais oltu samaan aikaan viikonloppu kotona. Hengailtiin hyvin pitkälti kotosalla ja tänään käytiin äitin luona herkuttelemassa kanttarellileipäsillä Ei siis mikään erikoinen viikonloppu, mutta tarpeeksi erikoinen kesähulinoiden jälkeen.

Viikonloppuna tapahtui muitakin iloisia asioita ja väärinkäsitysten korjaamisia. Yksi kysymys! Voiko yhdetkään hääsuunnittelut sujua mutkitta tai ilman ylimääräisiä tilanteita? Meillä ei ole onnistunut ainakaan. Mulla ja toisella kaasolla oli pientä skismaa alusta alkaen ja kaikkeen tähän löytyi syy eilen. Ihan turhanpäivästä spekulointia puolin ja toisin, mutta onneksi asiat ovat nyt kondiksessa ja jatketaan puhtaalta pöydältä. Eihän koskaan ole liian myöhäistä sopia? Yhden kerran taas tuli huomattua, että sinisilmäisyys on tyhmää ja puhuminen kannattaa! 

Nati nati ja herätkää huomenna iloisin mielin, onhan sentään viikon paras päivä. Maanantai, oujjee!

 

Uimahommia!

Uimakeissi meni tismalleen niin hyvin kun osasin odottaa. Tärkeä hankinta seuraavalle kerralle on kellukkeet isommalle, kaveri teki sellasia hukkumishyppyjä että mun hertalla jäi varmasti muutama lyönti välistä. Nooa näytti ihan siltä kun olisi hukkunut, vaikka todellisuudessa tyyppi vain sukelsi. SUKELSI, voitteko kuvitella puolitoista vuotiaasta kakarasta? Meidän oli pakko kysyä uimaohjaajalta että onko Nooalla sukellusrefleksi vielä tallessa vai mitä ihmettä ja vastaukseksi saatiin se, että poikamme osaa sukeltaa ja kellua. Kuulemma ennen kun opetellaan uimaan, niin pitää osata nuo kaksi temppua. Nooa sai aika isot kehut uimaopettajalta! Nooa oppi myös hukkumishyppyjen lisäksi uimaan käsipohjaa lastenaltaassa. Musta tuntuu, että viimevuoden vauvauinnista on ollut jotain hyötyä! 

Entäs Nuppu? Pikkulikka oli niin onnessaan leikkiessämme pikkuista kultakalaa ettei naurusta meinannut tulla loppua. Nuppu taitaa tykätä uiskentelusta yhtä paljon kun veljensäkin, eikä siinä, nautinhan minäkin lastenaltaan syvimmästä nurkasta (siellä on kaikista lämpimintä vettä). Tämä raha ei mene taas hukkaan ja tuntuu tosi hyvältä ettei skipattu uintia tänä vuonna vaikka kyllähän se vähän jänskätti, että miten kahden kanssa siellä mennään ilman pahempia tapaturmia. Ensi lauantaina odotellessa :-)