Toivepostaus: Kaksi lasta ja parisuhde kaiken muun ohella

"Kertoisitko vähän mimmonen teijän normi arki sujuu, miten sun voimavarat riittää, miltä tuntuu olla kahen lapsen äiti? Oon ymmärtäny et Nuppu on helppo vauva, mut olis silti kiva kuulla, miten oot kokenu äitiyden nyt kun lapsia on kaksi :) Ja sitte parisuhteesta jos viittit jotain pientä kirjottaa, esim millon keskitytte vain parisuhteeseen?"

Mä muistan kun monet jo mua ennen lapselliset ihmiset puhuivat ja kertoivat ettei arki pienten lasten kanssa ole aina niin yksinkertaista kun voisi kuvitella. Pakko myönnettävä, mutta niin se vaan on ja nyt Nupun syntymän jälkeen oon sen viimeistään huomannut. Kuten olen aikasemminkin sanonut, niin ei se kaksi lasta ole ihan sama kuin yksi, ei todellakaan vaikka niin monet väittävätkin. Toki en myöskään valita, että mulla/meillä olisi raskasta lasten kanssa. 

Toivepostauksen pyytänyt likka oli siinä täysin oikeassa, että Nuppu on helppo vauva aivan niinkuin Nooakin oli pienenä, mutta alkavan uhman myötä painitaan nykyään aivan eri sarjassa. Luojan lykky, että meidän lapset ovat nukkuneet ja syöneet hyvin ja mikä tärkeintä; pysyneet terveinä. Eihän me oltais missään nimessä tehty heti perään toista lasta jos Nooa ei olisi ollut unelmahelppo. Arki menee lasten kanssa omalla painolla ja me kaikki tykätään siitä, että ohjelmaa on riittävästi muttei liikaa. Rutiinit ovat myös yksi tärkeimmistä asioista, mitä meidän normiarki sisältää, mä en mielellään niissä kovin usein jousta vaikka poikkeuksia kuitenkin on ja oli varsinkin kesällä. Mun mielipide on se, että kasvava lapsi tarvitsee rutiinit ja sehän se on yksi osa mikä tuo lapselle turvallisuuden tunnetta. Mitä mun omaan äitiyteen tulee, niin pidän kyllä itseäni parhaana äitinä mun lapsille niinkuin varmasti jokainen äiti-ihminen tuntee olevansa. Mulla ei ole ikinä tähän päivään mennessä ollut riittämätön olo lapsieni suhteen tai että olisin tuntenut huonoa omaatuntoa esimerkiksi siitä, että Nooa saa jonain päivänä huomiota enemmän kun taas Nuppu toisena. Tässä on reilun 7 kuukauden aikana oppinut tasapainoittelemaan asioita ja tekemään monia kompromisseja ihan mitättömissäkin asioissa, kyllähän te tiedätte. 

Koska me keskitytään parisuhteeseen? -Noniinno.. Parisuhde on ollut viime kuukausina meilläpäin tabu josta ollaan keskusteltu hyvinkin paljon. Asialle on onneksi paljon tehtävissä ja sitä ollaan tässä kovasti korjaamassa, siitä kerron enemmän joskus jos musta siltä tuntuu. Yritystä ja toivoa kyllä löytyy. Korostan vielä sitä, että jos yhden lapsen kanssa saa etsiä aikaa parisuhteelle, niin kahden kanssa tää on varsinainen seikkailuretki. Enempää en halua parisuhteestani puhua, mutta me pyritään siihen ettei jouduta enää ikinä samaan pisteeseen kun alkukesästä, se on vihoviimeistä touhua se eroominen. 

Toivottavasti tämä postaus oli edes yhtään sitä mitä halusit kuulla. Kivaa loppuiltaa ja muistakaa haalia sitä parisuhdetta ja pussailkaa paljon! Ciao!