On vähän liian raskasta olla raskaana

Nooan raskausaikana hehkuin, niin kliseeltä kuin se kuullostaakin. Naama oli nätti ja mieli kiva, mutta toista on kantaa sisällään tytöntylleröä. Vaikka kuinka kävisit kampaajalla (tässä tapauksessa värjäät kaupan väreillä, etkä ole siihen läheskään tyytyväinen, pitikin mennä vaihtamaan punertavan sävyyn), kävisit kosmetologilla (tässä tapauksessa puristat likaisilla sormilla nenänpäästä mustapäitä), nypittäisit kulmakarvat ja värjäyttäisit ne kalliissa liikkeessä (tässä tapauksessa kaverisi nyppii ne ja väriä ei ole edes käytettävissä, sillä sellaista ei kaapistani tällä hetkellä löydy), käyttäisit itseruskettavaa (tässä tapauksessa joudut leikkaamaan purkin kahtia, jotta saat kaivettua viimeisetkin rasvat edes kasvoille sekä dekolteelle), meikkaat kauniisti (tässä tapauksessa huomaat luonnonvalossa meikkivoiteen olevan liian tummaa, koska edelliset itseruskettavat ovat kuluneet pois ja väri ei enää mätsääkkään) ja silti oloni on erittäin ruma ja epähaluttava, tällä hetkellä tunnen itseni niin mitäänsanomattomaksi ja sellaiseksi tyypiksi jonka kasvoja ohikulkija ei edes 5 minuutin päästä muista. Haaveilen kovasti synnyttämisestä ja siitä että vaaka näyttää ainakin -15 kg, edes ensikesään mennessä. Kaipaan myös salikorttini voimassaoloa ja sitä että saisi jorata baarissa edes yhden illan ja hei älkää käsittäkö väärin, tanssimista minä lähinnä kaipaan ja jotta ei nyt ihan paskanpuhumiseksi menisi, niin myönnettävä on ,että kyllä se yksi crowmoorikin olisi aika suunmukainen. Ainakin te ketkä olette olleet samassa tilanteessa kanssani niin ymmärrätte (???) miltä tuntuu olla aina vaan raskaana, monta vuotta peräkkäin!

Viimeviikon neuvola terkut rv30

Paino: Paukkuu pilvissä, mutta on onneksi vielä reilusti reilusti alle kolmen numeron +516g/vk (+639g/vk)

turvotus: + (+/-)

Verenpaineet: 104/68 ( 117/66)

pissa: -- (--)

hemppari: 115 (103)

sf-mitta: 32 cm (32cm)

tarjonta: RT (?)

syke: +147 (+150)

liikkeet ++ (++)

Onnea on omistaa leipurintaidot

"VAROITUS JAUHO-YSTÄVILLE PRISMAN KUIVA-AINE HYLLYKKÖÖN, varokaa hyvät jauhoystäväiset joutumasta Leipuri-Hannan ruokakoriin, jonka seurauksena luultavasti joudutte sen leipomuksiin, MUISTAKAA VAROA!! T: Surullinen sunnuntaijauho"

Terveisiä täältä kotisohvalta, fiilikset ovat kovin itkusennaurun täyteiset. Miten mä voinkaan aina ryssiä kaikki mun leipomukset ja jos vahingossakaan haluan kokeilla jotain uutta ruokareseptiä, niin perseelleen sekin yleensä menee, käsittämätöntä. Alan tosissaan olla sitä mieltä, että jätän kaikki hienommat ruoat ja leivonnaiset jonkun muun tehtäväksi ja tyydyn itse näihin perus makaronilaatikoihin ym. mitkä vielä tähän mennessä ovat onnistuneet ilman suurempia komplikaatioita. Uskokaa tai älkää, mutta ammattini puolesta olen joutunut olemaan myös kokkipuolella sen puoli vuotta ja vasta muutama kuukausi sitten olen oppinut leikkaamaan sipulia oikein ja ilman uimalaseja, joten olisikohan sittenkin pitänyt antaa pullataikinan vaan odottaa vaikka vuoden päähän? Olisinhan hyvänä lierona voinut pistää syyn Jossen tai pikkusisaruksieni niskoille, mutta eihän kukaan 5- ja 4-vuotiaskaan tee noin rumia pullia? Tämä oli siis sarjassamme saatanan hyvää ja vielä paremmn makuista!

Jo kolmas viikko ilman tekstiä

.. Pahoittelen! Syitä ei sen kummempia kuitenkaan ole kun oma saamattomuus ja laiskuus. Enkä mä oikein ees tiedä mistä alottais kertomaan, joten pitäiskö lopettaa koko touhu ja antaa parempien jatkaa- NO EI! Kotona on riittänyt vilskettä ja Nooa on ollut mahdoton pakkaus, koko ajan jotain uutta settiä, niinkuin esimerkiksi tänään tavoitin pojan seisomassa tv-tasolla naama virneessä ja alastulosta ei tietoakaan, tai ainakaan siitä kuinka se kuuluisi toteuttaa. Nooa ei myöskään juurikaan enää konttaa vaan lähinnä ottaa juoksuaskeleita, niin ja ne pirulaiset..hampaat. Joskus yöllä valvotaan ja joskus nukutaan, useimmiten onneksi kyllä, mä en meinaa vaan ite meinaa jaksaa valvoa, kun ei ole tottunut moisiin yöriekkumisiin. No entäs tää toinen pippuripylly-Pipa? Tyyppi on ihan mahdoton yksiössään eikä anna mulle mielenrauhaa varsinkaan öisin, arvatkaa vaan kuinka kauhulla odotan helmikuun loppua, siihenkään kun ei enää ole kun 2 kk ja mulle iskee totaalipaniikki. Karseeta, karseeta ja vielä kerran karseeta, oon tosissaan alkanut miettimään että miksi kaiken pitikin tapahtua niin äkkiä ja onko musta ihan tosissaan kahden lapsen äidiksi? On minusta, lisää itsensä psyykkausta niin hyvä tästä tulee. Joulukin on kohta, joten haluaisin heittää pukille vielä yhden toiveen; ANNA MEILLE LISÄAIKAA, EDES 2 KUUKAUTTA :-)

Joulukorttiainesta?