.. Otsikon lausetta toikotettiin jo ennen kuin lapsi oli ehtinyt edes syntyä ja nyt kaikki tuon tyyliset mietteet ovat aivojeni takalohkossa niin, että pää melkein irtoaa ärsytyksestä. Alusta asti vaan myöntäilin ja hoin "Joopajoo", ja silti siinä niin taisi käydä että kyllähän nuo äkkiä kasvavat, Nooahan jytkyyntyy melkein silmissä, mamin pieni poika! Mihin tää aika oikeesti menee? Kohtahan tässä pitää rueta jo tulevaisuutta suunnittelemaan, miksei vauva-ajasta saisi nauttia edes pikkasen pidempään? Hyvä vertailun kohde on 0 ja 1 vuotiaat, vuoden ero on aivan käsittämätön, 1 vuotiaat suurinosa jo kävelee ja juttelee muutamia sanoja, toisin kun 0-vuotiaat tuskin tajuavat mihin paikkaan ovat joutuneet?
Nooa istuu jo omassa syöttötuolissaan ja ihmettelee paikkoja eri kuvakulmista, huisia! Hututkin uppoavat paljon helpommin kun sitterissä, ainakin äidin mielestä. Pöytää on myös kiva paukuttaa!
Tönttis tykkää itse juoda maitopullosta silloin, kun pullossa on enää n. puolet jäljellä. Jos maitoa on liian paljon, ei pieni jaksa/ymmärrä kallistaa putelia sen verran, että sieltä jotain suuhunkin menisi. Uusin "herkku" on nämä maissinaksut, samperi kun ne meinaa välillä olla vähän turhan tahmeita ja maissimössö jää kitalakeen kiinni. On se muuten kumma miten pussi tyhjenee niin nopeasti, liekkö isi käy välillä vähän hiukopalalla??
No entäs ne Teletapit? Ne on superhauskoja, hekotuttaa niin että ihan vatsalihakset
löllöt hytisevät, no okei, kyllä ne Nooakin naurattaa. Tyyppi jaksaa katsoa tappeja kokonaiset 9.04 minuuttia, siis sen minkä youtubesta
Teletapit part 9 kestää, SUOSITTELEN ISOLLA S:LLÄ! Tiivitaavi on niin ihku sen punaisen laukkunsa kanssa, varsinkin kun se tuossa jaksossa saa sinne mahtumaan puolikkaan tappileivän, hatun, pallon sekä potkulaudan, wautsi, mistä tuollaisia laukkuja saa? .. Mutta siis Nooakin tykkää!
Seuraavaksi sitten odotellaankin niitä hampaita, jotka joka ilta pikkaisen kutisevat ja kiukututtavat pientä miestä. Samoin sitä, koska lähdetään konttaamaan, nytkyttely on jo aivan mahdotonta ja hermohan siinäkin hommassa pidemmän päälle menee kun ei ruuhi liiku eikä maisemat vaihdu.