Meillä on kyllä ihan maailman parhaat naapurit ja nyt hävettää kun en itse hankkinut heille mitään ja jos ihan rehellisiä ollaan niin ei käynyt edes mielessä tai saatika oisin tiennyt, että hyville naapureille kuuluisi edes antaa lahjuksia, huono minä.

Lumiukkosoppa on kyllä ihan kokeilemisen arvoinen sörsseli kaikessa imelloksuudessaan ja lapset tykkää, se on takuuvarma! Mä olen ehkä maailman surkein leipuri ja kaikki mun leipomukset menee joka kerta ihan penkin alle, yleensä taikina on vain syömiskelpoista ja siitäkin tulee vatsanpuruja. Yläkerran naapuri oli selkeesti jeesannut mua noiden minttukrokanttimuffinsien kanssa ja tehnyt mulle valmiin seoksen kuivista aineista, mun tarttes vaan lisätä munat ja voi. Jotenkin kummasti silti joku kosahti kun muffinsit eivät oikein kohonneet, mutta makuhan se oli tärkeintä! Kiitoksia vaan rakkaat naapurit, multa saatte sitten lämmintä kättä jos kelpaa?

Mitähän tapahtuu kun mä alan askartelemaan joulusuklaita tai jotain sellasia? Antakaa mulle pliis jotain helppoja ohjeita! :-)

Mukavaa vastapainoa ainaiselle reissaamiselle ja touhotukselle. Rauhallinen viikonloppu pääsääntöisesti kotisohvalla, koko porukka!

 Musta tuntuu, että mulla ja Jossella on menossa joku mega vanhemmuusvaihe? Lellitään noita käiväröitä varsin enemmän kuin koskaan ja herkkujakin on tullut vanhemmalle annettua enemmän mitä laki sallisi. Tehdään selkeesti itsellemme hallaa, nimittäin mulla alkaa työt parin viikon päästä ja lapsilla alkaa todellinen arki ja armeijakoulutus kunhan päiväkotiin pääsevät. Ei tule olemaan helppoa ekoina viikkoina ja siitä lyön vaikka pääni pantiksi, jos ei muuta niin sit sairastellaan? Eikös se vähän niin tuppaa olemaan kun hoidon aloittaa? 

Niin ne Hannankin vapaa viikonloput vähenee ja kohta olisi kaivettava työvermeet holleille. Mua jännittää ihan kauheesti, vaikkakin hyvällä tavalla! Nautitaan nyt vielä "lörskäämisestä" ja ylenpalttisesta herkuttelusta.

Ps. Kyseenalaistatteko Nooan sipsikupin? Älkää huoliko, ei se kaikkia syönyt.

Koskemattomat

Ranskalainen, mutta hyvä.

Tätä elokuvaa mun on vaan pakko hehkuttaa ja suositella katsomaan ellette ole jo sitä tehneet. Tykästyin televisiossa pyörivään traileriin, vaikkenkaan siihen, että kyseessä oli tosiaan ranskalainen elokuva, Nehän ovat yleensä aika tylsiä ja liian taiteellisia mun makuun. Hienoa, loistava poikkeus! Tsekatkaa traileri ja lähtekää elokuvateatteriin tai ainakin vuokratkaa sitten kun siihen on mahdollisuus!! 

Ja lopputalveks sitten kiitos tällaisia pakkasia mitä tällä kuluneella viikolla on ollut! Ei yhtään enempää ja parempi vaan jos kesä tulisikin jo vaihtelun vuoksi maaliskuussa?

Mä oon oikeesti sitä mieltä, että toi mun edellinen postaus oli kannattava ja sen jälkeen mä tosissaan oon noudattanu niitä ei koneelle- sääntöjä ym. Kappas sitten tänään huomasinkin viettäväni aikaa lasten kanssa paljon enemmän ja hyvä näin, kaikki voittaa!

Ulkona todellakin on sen arvoinen keli, että siellä viihtyy tunnin jos toisenkin. Bonuksena tietenkin hyvät kaverit ja pahvimukikaffee. Nupusta on kuoriutunut kyllä varsinainen hienohelma, nimittäin mimmi ei viihtyis yhtään tuolla lumessa ja vielä vähemmän pulkassa, syli on fine. Nooa taas viihtyisi niin hyvin ettei sisälle malttaisi lähteä ja voi että niitä pettymyksen kyyneleitä ja sitä raastavaa huutoa joka kestää ainakin sen 15 minuuttia vielä sisällä, josta tulikin mieleeni että musta tuntuu, että joku meidän naapuri on totaallisen kyllästynyt meidän lapsiin ja käynyt puhkomassa kummistakin vaunuista renkaat, ihan oikeesti voiko olla mahdollista?

Ja mitä meidän talvivarusteisiin tulee, niin mä oon kyllä erittäin tyytyväinen noihin molon haalareihin ja tuskin aion merkkiä hevillä vaihtaa. Meinasin jos lopputalvesta väsäisin ihan erilliset postaukset niistä? ... Tai jos vaikka hoitaisin ne parit postausrästit alta ensiksi? Joka tapauksessa, ihanaa viikonloppua!

Huomenna..

Huomenna en aio miettiä turhia enkä istua tietokoneella ennen iltaa. 

.. En myöskään aio korottaa ääntäni Nooalle ja siitä lupaan pitää kiinni.

..Meinataan mennä heti aamusta ulos ja olla siellä ainakin kaksi tuntia.

...Aiotaan käydä Nupun kanssa tarkistuttamassa meidän kummankin korvat, sillä me kiukutellaan ihan mahdottomasti ja mä oon aivan varma, että pienelläkin on korva kipeä.

.. Tekisi mieli myös askarrella jotain - joulukortit taitaa olla liian myöhäistä.

..Pitäisi varmaan kaivaa matikankirjat ensiviikon valintakoetta varten?

..Pusuttelen perhettäni ainakin 100 kertaa..

..Pyrin tekemään sen viimeisen videopostauksen(!!)

..Teen joulusiivouksen ja pesen maton joka ehti olla lattialla vain viikon.

..Hymyilen ja puhun kauniisti.

..Huomenna olen varmasti energisempi ja iloisempi kuin aikasemmin tällä viikolla!

Siis meidän oma autohan levisi viime viikolla kun jokisen eväät ja saatiin sitten lainaksi äitin polonen. Ja arvatkaa mitä? - Sekin hajosi. Siis ja kummassakin autossa oli sellaisia vikoja, mitkä eivät ole kenenkään syitä, mutte jotenkin kummasti ne aina mun ajossa menee? Outoa.

 Lauantaina suututti ja marssin alkoon ostamaan kuohuvaa, niin eipähän tarvinnut miettiä miten iltani viettäisin. Kassit mukaan ja kaverimajoitukseen! Vietettiin oikein mukava ilta, mutta mikä ihme tää juttu on, että vieläkin väsyttää? Eipähän nykyään huvita lähteä kovinkaan usein mihinkään kun alkuviikko menee jäätäessä. Olenhan myös ennakoinut ja päättänyt etten lähde uutena vuotena mihinkään, niin voi sitten viettää kivan viimeisen kotipäivän lasten kanssa, eikä sitten väsytä töissä jo ensimmäisenä päivänä.

Kävin myös tukkalääkärissä! Alimmassa kuvassa huomaa tuloksen ja mun mielestä se on aika nasta. Kyllä mulla viimeistään sit kesällä on taas ne tuhkanvaaleet hiukset! Harmittaa oikein katsella noita pari vuotta vanhoja kuvia kun mulla oli niiiiin ihanat pitkät vaaleat hiukset, mutta niinhän se menee että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, mutta mun kohdalla ehkä toisinpäin?

Joo ei mulla muuta. Palataan vaikka sitten kun tämä kuontaloni on normaalisoitunut ja tekstin tuottoni vähän luovempaa ja järkevämpää. Hyvää alkuviikkoa!

Hitot tuntemattomasta sotilaasta ja linnan juhlista silloin kun tarjolla on hyvää ruokaa ja mahtavaa seuraa!

Tämä itsenäisyyspäivä tuntui mun mielestä jotenkin paljon erityisemmältä kun ympärillä oli tärkeä ystävät ja lämmin tunnelma, unohtamatta suussa sulavia antimia. Onni on hyvät ystävät.... Niin ja tämä itsenäinen Suomi!

Nyt kun pääsin tohon jokapäiväiseen postaustahtiin, niin eiköhän kone rupea bimboilemaan ja siks mua ei vaan yksinkertaisesti ole huvittanut kirjoittaa. Mutta tehdääs taas "viikkokatsaus" niin pysyn itekkin juonessa mukana :-)

:-----)
- Vihdoin tännekin tuli talvi
- Sain laittaa joulukoristeet esille (postaus tulossa)
- Nooalle iski tänään hoivausvietti (ihana)
- Alle kuukausi töiden alkamiseen
- Lapsille varmistui hoitopaikka
- Nooa pääsee kitarisaleikkaukseen
- Mulla on lauantaina VP

:-----(
- Alle kuukausi töiden alkamiseen
- Nooa joutuu kitarisaleikkaukseen
- Lahden reissu jouduttiin perumaan
- Tietokone tosissaan vetelee viimesiään
- Nooalla tajuttoman paha korvatulehdus
- Mullakin on korvatulehdus
- Paniikkioireet

Pikku paniikki.

Moottoritie. Hanna ja lapset (3). Pimeää. Pitkä päivä. Valmiiksi järkyttävä ajopelko.

Ohitin Heinolan tähtihovin kohdalla pitkää yhdistelmärekkaa ja pelkäsin ihan kamalasti, mietin että miksi lähdin ohittamaan. Päästyäni rekan eteen mun kädet ja ja jalat alkoi puutua, samoin mun pää. Silmissä alkoi heittämään ja olo oli epätodellinen. Mä pelkäsin, että me kuollaan. Ajoin kuitenkin hyvin rauhallisesti lusinsuoran ohi ja aloin katselemaan oikean puolimmaisia tiekylttejä, jotta osaisin kertoa hälytyskeskukselle missä suunnilleen vaikutetaan. 11 km ennen kuorttia mun oli pakko pysäyttää auto ja soittaa itselleni apua. Ok, hätäkeskuskesta vastasi reilun tuntuinen tyyppi ja pisti ambulanssin tulemaan. Ihan kun tilanne ei olisi ollut muutenkin valmiiksi kaoottinen, niin Nuppu päätti järjestää äidilleen raikuvan huutokonserti ja jatkoi kiljumistaan 25 minuuttia- Eikä asiaa parantanut se, että Nooa oli heittänyt sukatkin jalastaan ja aura-auto pölläytti kaikki lumet meidän auton päälle. Akkukin oli lähellä loppumista, mutta sain kuitenkin soitettua Josselle ja kerrottua tapahtuneesta. 

Vilkkuvat valot! Jes, mua ei enää pelota kun tiedän, että mun lähellä on ammattitaitoista porukkaa. 

Oireet olivat hyvin epämääräiset, mutta rattiin eivät kuitenkaan laskeneet. Ampparimies hyppäsi meidän auton puikkoihin ja ajoi auton kuorttiin josta Josse ja Rita meitä sitten tuli noutamaan. Varsinainen selviytymistarina 3 väsyneen lapsen kanssa keksin pojille tekemistä ja annoin toto-laput käteen ja käskin pelaamaan raveja. Mä olin itekkin ihan väsynyt ja ihmeissäni, että mitähän ihmettä mulle tapahtui. 

Matkalla kotiin Rita alkoi puhumaan mulle, että jos mulla olisi ollut paniikkikohtaus ja oireet täsmäsi kyllä 100 %:sti. Kova jännitys huono ajokelin takia ja siihen lisäksi kaikki muut mahdolliset asiat ja tadaa, soppa oli valmis. Eikä siinä vielä kaikki, nimittäin eilen kun lähdin Nupun kanssa autolla kauppaan ja aloin miettimään sitä lauantaista kohtausta, niin oireet alkoivat tulla uudestaan. Hyvään malliin alkoi pää ja kädet taas puutua. Mua pelottaa. Onko tää sellanen normaali asia mistä puhutaan vai kuuluuko tästä olla hiiren hiljaa ja miettiä itsekseen, että mitähän seuraavaksi? - Ehkä mä en jää kuitenkaan odottelemaan, vaan varaan tänään itselleni lääkäriin ajan. Huh, sellanen reissu.