3.12.2012

Pikku paniikki.

20121201_230115IMG_7897

Moottoritie. Hanna ja lapset (3). Pimeää. Pitkä päivä. Valmiiksi järkyttävä ajopelko.
Ohitin Heinolan tähtihovin kohdalla pitkää yhdistelmärekkaa ja pelkäsin ihan kamalasti, mietin että miksi lähdin ohittamaan. Päästyäni rekan eteen mun kädet ja ja jalat alkoi puutua, samoin mun pää. Silmissä alkoi heittämään ja olo oli epätodellinen. Mä pelkäsin, että me kuollaan. Ajoin kuitenkin hyvin rauhallisesti lusinsuoran ohi ja aloin katselemaan oikean puolimmaisia tiekylttejä, jotta osaisin kertoa hälytyskeskukselle missä suunnilleen vaikutetaan. 11 km ennen kuorttia mun oli pakko pysäyttää auto ja soittaa itselleni apua. Ok, hätäkeskuskesta vastasi reilun tuntuinen tyyppi ja pisti ambulanssin tulemaan. Ihan kun tilanne ei olisi ollut muutenkin valmiiksi kaoottinen, niin Nuppu päätti järjestää äidilleen raikuvan huutokonserti ja jatkoi kiljumistaan 25 minuuttia- Eikä asiaa parantanut se, että Nooa oli heittänyt sukatkin jalastaan ja aura-auto pölläytti kaikki lumet meidän auton päälle. Akkukin oli lähellä loppumista, mutta sain kuitenkin soitettua Josselle ja kerrottua tapahtuneesta. 
Vilkkuvat valot! Jes, mua ei enää pelota kun tiedän, että mun lähellä on ammattitaitoista porukkaa. 

Oireet olivat hyvin epämääräiset, mutta rattiin eivät kuitenkaan laskeneet. Ampparimies hyppäsi meidän auton puikkoihin ja ajoi auton kuorttiin josta Josse ja Rita meitä sitten tuli noutamaan. Varsinainen selviytymistarina 3 väsyneen lapsen kanssa keksin pojille tekemistä ja annoin toto-laput käteen ja käskin pelaamaan raveja. Mä olin itekkin ihan väsynyt ja ihmeissäni, että mitähän ihmettä mulle tapahtui. 

Matkalla kotiin Rita alkoi puhumaan mulle, että jos mulla olisi ollut paniikkikohtaus ja oireet täsmäsi kyllä 100 %:sti. Kova jännitys huono ajokelin takia ja siihen lisäksi kaikki muut mahdolliset asiat ja tadaa, soppa oli valmis. Eikä siinä vielä kaikki, nimittäin eilen kun lähdin Nupun kanssa autolla kauppaan ja aloin miettimään sitä lauantaista kohtausta, niin oireet alkoivat tulla uudestaan. Hyvään malliin alkoi pää ja kädet taas puutua. Mua pelottaa. Onko tää sellanen normaali asia mistä puhutaan vai kuuluuko tästä olla hiiren hiljaa ja miettiä itsekseen, että mitähän seuraavaksi? - Ehkä mä en jää kuitenkaan odottelemaan, vaan varaan tänään itselleni lääkäriin ajan. Huh, sellanen reissu.

38 kommenttia:

  1. Ootko pyörtynyt joskus? Musta tuo kuulostaa just siltä, miltä tuntuu kun taju meinaa lähteä.. Onko hemoglobiini hyvä ja syötkö tarpeeksi yms..? Onneks ei käyny kuinkaan autoillessa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon pyörtyny joskus vuosia sitten, mut ei toi kyl sitä ollut. Valitettavasti :/

      Poista
  2. Mulla oli jossain vaiheessa ihan samanlaisia oireita, siis käsien ja jalkojen puutumista ja lisäks vielä tuli todella huonoa olo ja huimasi. Silloin lääkäri oli kovasti sitö mieltä että paniikkihäiriö.
    Jonkin aikaa sitä jatku, enkä uskonut että se olisi kuitenkaan paniikkihäiriötä koska se oli lähes joka päivästä eikä mitenkään vaan tietyissä tilanteissa.
    Mutta nyt kun se on ohitse niin kyllä olen aika varma että se sitä oli, sillä vaikka miten monta kertaa kävin lääkärissä niin muutakaan syytä sille ei löytynyt.
    Nyt kuitenkin oireet on takana, mutta joka päivä pelottaa että koska niitä ilmaantuukin taas. Toivon mukaan ei koskaan! Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oivoi, kyllä mäkin uskon että tää mun juttu on tota paniikkihäiriötä :--/ Kauan sulla kesti kaikenkaikkiaan toi kurjuus? :(

      Kiitos <3

      Poista
  3. Mä oon sairastanu paniikkihäiriötä 14 vuotiaasti asti ja voin sanoa että kohtaukselta toi kuulostaa. Se on pelottavaa ensimmäisillä kerroilla ja itekkin mietin joskus että sydärinkö tässä saa. Kohtaukset uusii yleinsä just tollasissa tilanteissa missä ne on ennenkin tulleet.

    Mee kuitenkin ihmeessä lääkäriin, pelkkä tieto ammattilaiselta siitä että kyseessä oli paniikkikohtaus saattaa rauhoittaa sua paljonkin. Ja puhuminen auttaa aina, älä vaan pyörittele noita asioita itsekses! Jos pahaksi menee siihen löytyy oikeasti apua.

    Pahinta on jos sä alat ajaessa miettimään koska se tulee uudestaa, silloin se ihan varmasti tulee. Pidät mielessä, että sä oot selvinny siitä jo kerran kunnialla :)

    Oot nyt vaan rauhassa, etkä lietso itselles lisää paniikkia! Toi on pelottaa tiedän kokemuksesta, mutta yritä olla rauhassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kauheen pelottavaa, sitku viel yrität ajaa autolla ja tsempata ittees että ei me kuolla, ei oo mitään hätää, ikkunat auki ja juttele ääneen :D

      Joo mä tänään mietin, että soitan lääkärille mut pitääks mun soittaa johonki mielenterveyspuolelle? Kauheeta ku musta tuntuu että oon ihan höperöks tullu!

      Ja joo, mut mä en mahda sille mitään. Alan heti miettimään ja sit se meinaa taas tulla :(

      Poista
    2. Soita ihan tavalliselle lääkärille :)

      Poista
  4. Kuulostaa kyllä paniikkihäiriöltä, itellä kans kokemusta... Kamalaa!

    Mulla tosin liittyy epileptisiin kohtauksiin samanlaisia oireita, mutta onneksi sulla ei nyt varmaan kuitenkaan semmoisesta oo kyse!

    Pääasia et selvisitte ehjinä perille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :---(

      Kauhee toi sun epilepsiajuttus, oon lukenukki blogistas siitä mitä oot kirjotellu :(

      No äläpä, ois ollu aika kauheeta ja varsinki ku olin nähny edellis yönä sellasta jännää unta. Nyt ku viel etiäisiä alkaa tulla nii jep jep :D

      Poista
  5. Mun mielestä aika selvä paniikkikohtaus, normaali juttu, josta on pakko puhua että siihen voidaan varautua :) Mulla on ollut kerran aikoinaan samanlainen, joka tosin tuli aivan puskista eikä tilanne ollut mitenkään normaalista poikkeava tms.

    Hienoa vain, että kerroit näin julkisesti niin ehkä joku asiaa kotonaan miettinytkin uskaltautuu lääkärin puheille. Paniikkihäiriö on kuitenkin aika simppeli juttu ja helposti hoidettavissa vaikkapa lääkkeillä, jos se niin vaatii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin mielestä kun moni on sanonu, että tää on sitä.

      Jep! Ajattelin, että ehkä mun lukijoista joku osais kertoo kokemuksia tms. mutta aika paljonhan näitä onkin :)

      Poista
  6. Paniikkikohtaukselta kuulostaa. Kokemusta löytyy monen vuoden takaa, joka kylläkin kerkesi äityä aikas pahaksi. Mä en siitä puhunut enkä kertonut kellekään, joka oli tosi paha virhe. Nyt kolmen vuoden jälkeen syön lääkettä siihen ja elämä hymyilee taas paljon enemmän.

    Tosi hienoa että kerroit tästä julkisesti, se on iso juttu mutta toisaalta taas helposti hoidettavissa kun hakee ajoissa apua. En usko, että tuo sun elämään tulee kamalasti vaikuttamaan, kun otit asian hoitaaksesi jo näin ajoissa! Tsemppiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten pahaksi, kerro! Haluan kuulla niin osaan varautua pahimpaan/ välttyä pahimmalta.

      Ja onneks on helposti hoidettavissa, mut tuntuu kyllä ihan hullulta että tollanen pamahti "puskista". Eiks se oo stressiperästä? Onhan tässä ollu aikamoiset viimeiset 2 vuotta.

      Kiitos, samoin sulle :)

      Poista
  7. tutulta kuullostaa! Mä sain kohtauksia aika tiheeseen tahtiin teini-iässä..viimeks sain kohtauksen 4vuotta sitten BAARISSA ja sen jälkeen ei oo tullut. Toivottavasti ei tuliskaan :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi, mitä tapahtu? Joo ja toivottavasti ei, kellekään! :/

      Poista
  8. mulle tuli noita kohtauksia tosi usein joku vuosi sitten ... mua vitutti mennä lääkäriin niistä kun ketään ei osannut sanoa yhtään mitään ja mun oli tosi hankala edes kuvailla sitä tunnetta ja niitä oireita :( ei ole todellakaan kivaa että sulle näin kävi mutta oli ihana huomata että en ole yksin :)

    sulla tuo tunne oli varmasti kamala kun lapsetkin kyydissä :( HYRR.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ne ei voinu tajuta?? Outoo sakkii!

      Joo oli kyl jännäkakka housussa :(

      Poista
  9. ihan selkee panari! Itellä ollu 8 vuotta, nykyää ei onneks enää kohtauksia niiin usein. tärkeintä tossa alkuvaiheessa on se et yrittää keskittyä kaikkeen muuhun, ja tehä itelleen selväks, et ne olot ja kohtaukset on omasta päästä kiinni, ja ne saa hillittyä ite, kun vaan tahtoo! Mä en sillon 17v sitä tajunnut, ja nyt oonkin syönyt rauhottavia sen 5vuotta joka pv, enkä suosittele. Hirvee koukku niihin tulee vaan :/ Mut tsemit sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, voiks tästä parantua koskaan? Sullakin kestäny 8 vuotta :/ Joo mä psyykkasin koko ajan itteeni, että kaikki on kunnossa, aja vaan eteenpäin, soita apua, PYSÄHDY! Ja oon kuullu että koukuttaa. Mielellään itte olisin ilman!

      Sinne myös :)

      Poista
    2. sen oppii hallitsemaan :)ja välil parempia kausia, välil huonompii. Jos jatkuu oireilu niin mä suosittelen kognitiivista psykoterapiaa, PALJON parempi vaihtoehto ku lääkitys! :)tietty jos lääkitys pakko ottaa, ni ehkä ennemmin sit mielialalääkkeet, ei aiheuta niin vakavia vierotusoireita kun bentsot sit kun ne lopettaa.( monet sanoo bentsovierotusta pahemmaks kun esim opiaatti-vieroitus).. Tosin niissäkin on huonot puolensa :// Toivon et lääkäri ei ois aikoinaan mulle bentsoi määränny, vaan laittanu just terapiaan, mut minkäs enää teet :/ Mut kyllä myö selvitään! :)

      Poista
  10. Nii, ja siitä vielä että mulle ainakin nykyään ne kohtaukset tulee vaikka kotona leffaa katsoessa, omassa sängyssä, tai sit (harvemmin) julkisella paikalla.eli ei mitään tiettyä tilannetta. mut se riippuu tietysti ihmisestä... Ja oireena just aikalailla nuo mitä kirjoitikin. eli tuntuu ettei saa henkeä, koko kroppa puutuu ja pistelee, päässä heittää yms plus tietty päässä alkaa ajatukset heittää kuperkeikkaa+kuolemanpelkoa.

    VastaaPoista
  11. Just sain lääkityksen samantyyppisiin jutskiin. Enkä koe hullu olevani, ihan tästä kehtaa puhua ja pitääki. Ei muuta ku apua hakemaan ettei käy ku mulle, kun kotoa lähteminen tuli liian vaikeeksi. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä tässä pelottaakin etten auton rattiin kohta enää uskalla, eilen ku ajoin taas tota vitostietä nii aloin ajattelemaan, mut tajusin onneks lopettaa hyvän sään aikaan!

      Mä koen olevani vähän pöpi. Ehkä se sit johtuu vaan siitä, että tää on ihan uus ja pelottava juttu mulle.

      Poista
  12. Huh huh, hanna... Onneks kaikki meni hyvin ja toivon mukaa selviää mistä tuommonen johtuu!

    VastaaPoista
  13. Tuttu juttu.. Mä sain noita jatkuvasti ja useesti päivässä, töissä, autolla ajaessa, kaupassa, salilla, ennen töihin menoa yms.. Ja oireina oli yleesä tuskanhiki, sydämentykytyksiä, pyörtymisen tunne, oksettava olo, kuolemanpelko.. Sit kävin lääkärissä ja sain lääkityksen niihin :) lääkkeet tosin aiheutti ihan hirveet sivuoireet ekaks viikoks ja jouduin olee töistä pois, mut nyt on kaikki hyvin eikä kohtauksia oo ollu :) onneks meillä kaikki töissä tietää nyt siitä niin ei oo tarvinu salailla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetkinen. Sä ootkin tainnu kertoo mulle tästä?

      MINTTU MEIDÄN PITÄIS NÄHDÄ MUUTENKIN KUN OHIMENNEN <3

      Poista
    2. Voi olla että oon kertonutkin, kuiteki monta vuotta jo sairastanut, välissä onneks oli muutama oireeton vuosi.. Ja todellaki pitäis nähdä ihan kunnolla! Viime kerrasta on jo ikuisuus :(

      Poista
  14. Huh, onneks ei sattunut mitään! Ja yhdyn edellisiin että paniikkikohtaukselta kuulostaa, mutta kannattaa silti käydä lääkärissä tutkituttamassa ettei oo mitään! Oon myös kärsinyt paniikkikohtauksista ja oireet on juurikin samanlaisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu olevan aika yleistä! Ajattelin et mä en saa yhtään kommenttia ja et kaikki pitää mua skitsona :D

      Poista
  15. Onneksi ei käyny mitenkään! Oli enkeleitä matkassa...:)

    VastaaPoista
  16. pelottavia tollaset! mulle on tullu kerran paniikkikohtaus ja ihan hullu sellanen... vuosiavuosia sitten pieni hiprakka alla ja auto täynnä jengiä.. luulin kuolevani. Ylinopeus ja ahtaus varmaan laukas sen tilanteen.. piti muutama tovi hengitellä tien penkalla..kauheet tärinät päällä ja just semmonen MIELETÖN paniikki... huhhah hei.. toivottavasti ei tuu enää kummallekkaan!! :(

    VastaaPoista
  17. Paniikkikohtaukselta kuulostaa :/ Mullakin on noita ollut joskus yläasteikäisenä, ei onneks enää, mutta ootan sitä päivää kun iskee taas. :(

    VastaaPoista
  18. hui kauheeta! koita pärjätä , on toi sitten paniikkikohtauksen vai minkä syytä nii kannattaa hoitaa diagnoosi pian! onneksi ei tapahtunut mitään kauheempaa ton kohtauksen takia, niinku esim että olisitte ajaneet kolarin:S sain alkutekstistä pääteltyä että olisitte tosiaan ajaneet ojaan tai jotain vastaavaa, mutta onneksi ei todellakaan sattunut kauheempaa!:) pärjäile! nooa ja nuppu on kyllä kaikin puolin nii ihania lapsia että eikai niiden kanssa kovin huonosti voi mennäkkään:):) -elina

    VastaaPoista
  19. Mikset ottanu noita EKG-läpysköjä pois kotona? Onks ne hienoja jotenkin? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotonahan mä otinkin ne pois?? Ihan älyttömän hienoja, oon toivonu niit jopa joulupukilta ;)

      Poista

ASIAA NÄÄS