29.2.2012

Josse kertoi, että on erikoistunut tässä perheessä kakkavaippoihin.

Kakkaa siellä, pissaa täällä, puklua tuolla ja pyykkiä ihan pirusti! Kahdestaan tämä kakkasirkus taittuu kun tanssi ja ihan mielenkiinnolla jään odottamaan kumman pylly ehtii eka punakoitumaan kun mä tänne yksin jään. Eräs päivä meitä vähän huvitti kun olin pesemässä Nooan pyllyä (silloin oli vielä se ripulishow ja kakkaa oli ihan oikeasti joka paikassa ja haju pinttynyt nenään puhumattakaan huonekaluista), niin Josse jonotti Tikun pyllypyykki vuoroa siinä vessan ovella, mieleen väkisin hiipi ajatus, että mites ne suurperheet? Kummallakin lapsella ollaan käytetty Pampersia alkukuukaudet, Nooalla ihan neloskokoon asti, kunnes huomattiin että Libero on parempi. Nyt kuitenkin ollaan fiksumpia ja otetaan Pipalle koeajoon myös Libero, tuntuu että Pampers haisee myrkylle ja lötsähtää heti yksistä pissoista ja kastelee vaatteet, oletteko huomanneet samaa? Libero on muutenkin hauska sen pistetilin ansioista, Nooalle on tilattu sieltä pisteillä jo vaikka sun mitä, mm. 92 cm yökkäri, kuvakirja, pyyhe jne. Muistan ennen kun Nooa synty, kun ihmiset siitä höyrys kun vaipat on niin hirveen kalliita, mutta ei ne kyllä mun mielestä ole, mun mielestä oikeestaan mikään ei oo kallista mitä välttämättä tarvitsee, toki joissain hankinnoissa pystyy pihistämään, mutta mä en näe siihen mitään syytä näillä ihan perustuloilla ja kestoilemaan en todellakaan ryhdy! Mitä mieltä te ootte ollu liberosta sekä pampersista ja ihan vaikka muistakin vaipoista? 

28.2.2012

Hei, onko innokkaita välikausihaalarin metsästäjiä?

Tää kahden kuukauden ajan käytetty rasavillin välkkäri lähtis 30 eugeniin nurkista kuleksimasta, kokohan 74 cm ja valitettavasti meille keväällä pieni :/ Pitää vettä ja blaablaa! :--)

27.2.2012

Nooan ystit messissä.

Nooan lempparityypit on Sissi-täti ja Samu-setä, niiden kanssa on mukava touhuta ja siksipä lähdettiinkin koko komppania nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta meidän ghettohuudeille. Aluksi tuotti hieman hankaluuksia tuo lumen määrä, kunnes muistin huippukivan leikkipuiston Sissin ja Samun ikäisille lapsille ja onneksi lähdettiinkin, siellä oli sentään kaupungin nyypät hoitaneet talvikunnossapidosta edes jollain tasoa. Nooa oli tyytyväinen kun sai katsella mitä isommat puuhaasivat ja lumikin taisi siinä samalla maistua, pikku-ässätkin viihtyivät niin, että jouduin vähän kiristyskikkoja käyttämään, että päästiin puistosta pois ja tepsihän se, joudutteko itse käyttämään omien lapsienne kohdalla kasvatuksen kulmakiviä (uhkailu, lahjonta, kiristys)? Tuntuu, että noiden isompien kanssa sitä joutuu käyttämään valitettavan usein, mutta pääasia että toimii :-D Pakko myöntää, että viihdyin itsekin ulkona paljon paremmin kun oli edes vähän "vanhempaa" seuraa, eikä Nooakaan kyllästynyt missään vaiheessa, yleensä käpy palaa jo 20 minuutin jälkeen kun ei mikään kiinnosta ja ulkona oleminen on mälsää. Kiva huomata Sissistä ja Samusta kuinka paljon niistä on toisilleen iloa kun ikäeroa ei ole kun 1 v 2 kk, eli suunnilleen sama kun meillä, voi että, positiivisuutta :--)

23.2.2012

Miltä musta tuntuu?

Kaiken tämän uuden ja epätietoisuuden keskellä fiilis on aika jees. Mä taisin ihan turhaa panikoida miten me pärjätään kahden lapsen kanssa, joilla ikäero on aika onneton, mutta turhaa stressasin, kaikki on mennyt tähän asti hyvin ellei jopa loistavasti. Nooa on onneksi aina ollut hyvä uninen, joka tietysti helpottaa mun öitä pikkuisen kanssa ja aamullakin jaksaa olla skarppina, liekkö johtuu hormoneista vai tästä transsista missä keikun? Sen verran kuitenkin ennakoitiin, että Josse nukkuu nykyään Nooan puolella ja mä luonnollisestikin vauvan ja tämä systeemi on koettu toimivaksi. Pieni pelko kuitenkin on oikeasta arjesta, joka alkaa viikon kuluttua kun Josse palaa töihin ja mä jään näitten kanssa kahdestaan, miten saan arjen pyörimään ja entäs kun näille tulee nälkä samaan aikaan? No, kyllä mä selviän näistäkin, onhan ne muutkin selvinneet ja varmasti helpottaa sitten kun Pipakin saa rytmit kohilleen, niin ja onhan näillä lapsilla tosiaan isäkin ja vielä sellainen kuka vilpittömästi haluaa olla kaikessa mukana ja pistää lapset muiden asioiden edelle, on mua onni potkaissut :-) Eilen kun astuin vaa'alle, tuli naamalleni aika iso hymy, ei oo meinaa enää kun 1 kg lähtöpainoon, piti ihan äitiltä tarkistaa onhan vaaka varmasti ehjä. Toukokuussa alkaisi salijäsenyys taas rullaamaan, mutta taidan aloittaa sen jo maalis-huhtikuussa, nyt musta löytyy uutta potkua ja intoa saleiluun, kun tuloksen näkyminenkin on ehkä mahdollista. Tästä on hyvä jatkaa!

Nooan ensimmäinen viikko pikkuliskon kotiuduttua.

Nooa, voi Nooa Nooa Nooa, äidin pikku-hulttio. Riittääkö kuvat kertomaan kaiken ja tarviiko mun edes selittää? Pipan asetuttua taloksi tuo isompi koijari on keksinyt erinäisiä töröntöitä saadakseen huomion vain ja ainoastaan itselleen, mutta kuitenkin huonoin menestyksin. Miten menet kiskomaan toisen irti telkkarin näytöstä kun tissisi roikkuu pienemmän suussa? No mites onnistut kaivamaan Nooan roskiksesta jos kannat aamupesuilta tullutta Pipaa? Entäs kun Josse on hoitamassa kaupungilla asioita ja kummatkin ipanat heräävät samaan aikaan päiväunilta ja ovat hillittömän nälkäisiä? - Kaikista näistä olemme kuitenkin selvinneet. Osaa Nooa myös rakkautta antaa, me ollaan harjoiteltu nätisti paijaamista pipon repimisen sijaan ja onnistuttukin muutamaan otteeseen, ei tässä siis ihan hukassa olla. Jossesta Nooa on mustasukkaisin kaikista eniten, eikä meinannut ensimmäisinä päivinä hyväksyä ollenkaan, että ei ole enää ainut kuka saa isin huomion, mutta onneksi ne päivät olivat viikko sitten ja nyt puhaltaa paremmat tuulet. Olen funtsinut, että Nooa osaisi varmasti olla mustasukkaisempi jos ikää olisi enemmän, tuosta kun Nooa hieman kasvaa niin ei varmaan edes muistakaan elämäänsä ilman siskoa ja muutaman vuoden päästä on enemmän kun tyytyväinen, kun on leikkikaveri ihan omasta takaa. Barbiet vs. autot? Se jää nähtäväksi.

22.2.2012

Pikku-Tikun ensimmäinen viikko

Pipa, voi Pipa Pipa Pipa, äidin pikku-lemmikki. Tää pikku-leidi on yhtä helppo tapaus kun mitä veljensäkin oli tuollaisena pikkuvauvana, vain ainut pieni ero on se, että Pipa on tyttö ja osaa ilmaista itseään pikkuisen napakammin. Tyttäreni itku on kyllä sen verran säälittävää, että sitä jaksaakin kuunnella ja mini sai heti itselleen uuden lempinimen; Sara-nana, ihan oikeasti kun tuo mimmi itkee, se kuullostaa oven saranalta. Pipa on aika laiska syömään, vaikka tuntuu että tyttö kasvaa tuijottaessa, yöllä herätään kerran tai kaksi (hyvällä tuurilla) ja osittain tästä syystä pakkasessamme on nyt jo yli litra maitoa, en muistanutkaan kuinka kipeää tekeekään, kun tisseissä on pakkaantunutta maitoa deseittäin, ei siis pelkoa ettenkö tästä eteenpäin muistaisi. Pipa kun pieni Unelma Säleikkö on, on hän myös onnistunut hienosti kieputtamaan sormen isänsä pikkurillin ympärille (vai Josse Pipan, mä en oikeen näistä sanonnoista tiedä) ja oikeastaan tekemättä mitään, kunhan vaan on oma kaunis itsensä. Ollaan käyty tyyppaamassa koko perheen voimin uusia tuplia ja kyllä ne on muuten hyvät, vaikka merkki aluksi vähän epäilyttikin, Nooa nakottaa tyytyväisenä luuvitonen vaunujen ulkopuolella ja pikkuliskosta ei näy kun nenänpää jos oikein kurkkii, eli vaunujen suhteen ei mitään valittamisen varaa. Jaahas, että sellaista Tikku-tytön ensimmäiseen viikkoon, nyt on pakko mentävä pusutteleen!

19.2.2012

Nyt synnytetään!

..Luvassa oksennusta, verta, hikeä sekä kipu/onnenkyyneleitä.

Sunnuntai alkuillasta oloni oli voimaton ja vatsaa kipristeli, sen verran osasin kyllä erottaa ettei kipristely meinannut supistuksia, ei sinne päinkään, vatsassa velloi. Siirryin suihkuun lievittämään epämääräistä kipua, kunnes jossain vaiheessa huusin Jossea, että tuo mulle sankon, ja toihan se, mutta muutaman sekunnin myöhässä, olin kerennyt laatottaa kylppärin uuteen uskoon. Melkein heti oksentamisen startattua aloin tuntemaan supistuksia n. 5 minuutin välein ja fiilis oli se, että kohta muuten lähetään. Päätin kuitenkin kärvistellä kotona, jospa ne supparit olisivat lakanneet, viikkojahan oli "vasta" 38+4, mutta tulin kuitenkin toisiin aatoksiin muutaman tunnin koomailun jälkeen ja päätin soitella synnärille niiden mielipidettä asiaan ja sain aika tyrmäävän vastaanoton luurin toisesta päästä "Ei me tänne oksennustaudissa olevia oteta synnyttämään!", anteeks mitä? Heitin kätilölle takasin, että "sehän nähdään" ja hälytin äitini meille Nooan vahdiksi. Vaikka rohkea olenkin, niin emmä sentään kotia halunnu synnyttää.

Lähdettiin Jossen kanssa yhdentoista maissa päivystyksen kautta synnärille (ainut kulkureitti siihen aikaan), hoitsu joutu työntämään mut sängyllä kakkoskerrokseen oikeaan osoitteeseen, koska mun jalat ei pitäneet yhtään, olin kun vieteriukko yrjösankon kanssa. Mukava nuori kätilö otti meidät vastaan ja mä tervehdin häntä mukavasti oksentamalla pitkin mestoja, mut pistettiin käyrille ja kätilö ilmoitti jo tässä vaiheessa, että yön yli jäädään, oli synnytys käynnissä tai ei, olin oksentanut niin kovasti, että halusivat laittaa mut nesteytykseen. Kohdunsuun tilanne ei tässä vaiheessa ollut kummoinen; kanavaa jäljellä muutama sentti, eikä paikat olleet auki kun hikiset 2 cm. Tosiaan synnytys ei ollut käynnistynyt, vaikka supistuksia oli tähän mennessä tullut jo 4 tuntia jatkuvalla syötöllä.
 Vietettiin Jossen kanssa yö (helvetin pitkä yö) toiminpide huoneessa, jossa mua vähän väliä käytiin kurkkimassa ja lisäilemässä nestettä, sillä oksentelu oli jatkunut jo 6 tuntia. Kahden tunnin päästä (03.00) kätilö tuli antamaan mulle supistuksen estolääkettä + pahoinvointi lääkkeen suoraan kannikkaan, sillä supistukset johtuivat pelkästään rajusta oksentelusta, eivätkä avanneet paikkoja yhtään. Funtsittiin kätilön kanssa, että päästään aamusta kotiin jos purjoilu on loppunut, näillä näkymin synnytys ei ollut käynnistymässäkään kun alakerrassa ei mitään tapahtunut. Sain nukuttua muutaman tunnin kunnes heräsin jäätäviin polttoihin (05.30) ja supistuskäyrät huitelivat pilvissä, tässä vaiheessa kätilö kertoi meille, että ilman Pipaa ei kotiin lähdetä.

Supistukset kovenivat kovenemistaan ja mä olin ihan ihmeissäni kivuista, sillä Nooan synnytyksessä "supistukset" olivat lasten leikkiä tähän verrattuna. 09.00 vaihtui kätilö joka passitti mut heti alkutekijöiksi suihkuun, koska muuta kivunlievitystä ei herunut. Kirosin suihkussa jumppapallon päällä/alla, että kuinka kusista tää touhu on, eikä oo ihmisille tarkoitettu, vain eläimet pystyy synnyttämään ilman lääkkeitä. Kinusin kätilöltä, että eikö oksitosiinia voitaisiin laittaa vauhdittaan sitä touhua, mutta kätilö sanoi jyrkän ei:n ja kertoi tilanteen edenneen hienosti. Suihkun jälkeen siirryttiin synnytyshuoneeseen kärvistelemään tulevaa, eikä mennyt kun hujaus ja kello oli jo 10.30 jolloin olin auennut 6 senttiin ja paikalle saatiin anestesialääkäri antamaan mulle spinaalipuudutus, joka meni kyllä vähän reisille mun kovan lihasjännityksen takia ja neuloja jouduttiin tökkimään 6 kertaa ennen kun onnistui, mutta voi että sitten kun se onnistui, niin se kanssa onnistui, mä en tuntenu navasta alaspäin just yhtään mitään. 
Josse alkoi olla jo melko malttamaton supistuskäyrien vierellä (11.30) ja kertoi mulle, ettei jaksa enää odottaa ja voisko Pipa syntyä jo. Voi helvetti, meikäpoika oksentanut ensin 8 tuntia ja kärsinyt turhista suppareista + että jouduin kärsimään oikeista supistuksista ilman kivunlievitystä ihan liian pitkän aikaa mun makuun ja Josse ei jaksa odottaa, arvatkaa itkinkö ja nauroinko samaan aikaan tuolle Jossen "pyynnölle"? Jos totta puhutaan, niin olin itsekin aika malttamaton ja kyselin koko ajan kätilöltä kuinka kauan spinaalin vaikutus kestää ja enhän vaan joudu kärsimään paineen tunteesta, no jouduinko? N. klo 11.10 mulle annettiin oksitosiinia, koska en auennut 9 sentistä enää mihinkään ja Pipa oli viellä aika korkealla, hetki tuosta niin alkoi muuten jytisemään, mun perse oli ihan tulessa ja tunsin kun pieni tyttäremme puski päätään alemmaksi. Ponnistin ensin kylkiasennossa jalka pystyssä, mutta en saanut itseeni mitään tuntumaa, eikä rööristä tullut mitään muuta kun pissaa ja lapsivettä. Vaihdettiin puoli-istuvaan asentoon, niin johan alkoi tapahtumaan. Muistan kun ponnistin ja ponnistin ja mietin samalla, että kumpa tää olisi yhtä nopeasti hoidettu kun isoveikkakin, on muuten aika härskiä kun tietää suunnilleen mitä seuraavaksi tapahtuu. Jossain vaiheessa kätilö käski lopettaa ponnistamisen, koska Pipalla oli kämmen naaman päällä ja samalla kuului kova pamaus, joka tapauksessa ponnistin vielä muutaman kerran ja klo 12.20 syntyi meidän pieni tyttölapsemme 9 pisteellä ja hieman sinisenä. Ja tähän väliin pakko sanoa, että on muuten paskapuhetta, että kivut loppuvat siihen hetkeen kun lapsi on maailmassa. Hetken päästä synnytettiin iso istukka (650g) ja tarkistettiin mahdolliset ompeleiden paikat, mutta niitä ei onneksi ollut, olin siis selvinnyt taas kun koira veräjästä. Hieno vauva oli syntynyt <3

18.2.2012

Nooan bileet.

Ompahan Nooan 1wee bileet silitelty ja tulevat synttärit mitä luultavamminkin vietetään tuplina, kerta näille sisaruksille ei enempää ikäeroa tullutkaan, silti ehdottomasti halusin, että Nooa saa viettää edes yhdet synyt ainoana sankarina. Juhlat meni nappiin, penska sai hirrrrveesti kauheesti meteliä pitäviä leluja (kiitti kamut, tää muistetaan teidän lasten juhlissa) ja muuta saivat sitten oksennus/paskataudin reippaalta synttärisankarilta (taudin saaneet, tulettehan ensivuonnakin?). Stressasin vähän asuntomme kokoa, nimittäin porukkaa oli sen reilu 20 tyyppiä ja neliöitä hikiset 56, mutta hyvin mahduttiin, oltiin kun sillit purkissa ja löysät housussa, varsinkin Nooa muisti vieraita prööt-äänillä. Vois melkeen sanoo, että paskat bileet, mut silti niin kivat :-)

16.2.2012

Synnyttäkää ite oksennustaudissa ja korvatulehduksessa!

Arvatkaa mun onnellisuusmäärää? Joku miljoona potenssiin ääretön. Pikkulisko Pipa syntyi Maanantaina 13.2.2012 klo 12.20 rajun oksennustaudin saattelemana, vielä en asiaa halua käsitellä niin tarkasti, että siitä jotain kirjottaisin, mutta synnytys meni reippaasti! Episodi kesti kaikenkaikkiaan 6h 45 min, josta ponnistusvaihe vei kaikki 5 minuuttia, TAAS. Meitsi on luotu synnyttään, valitettavasti luonnonlahjani jää tästä eteenpäin käyttämättä, oli meno sen verran hurjaa ja nää kaksi kakkulaa on tärkeimmät ja varsin hyvin riittävät meille <3 Pipa painoi 3190 g ja pituuttakin löytyi melkein tauluviivottimen verran eli 49 cm, pipokin taisi olla 34 cm, eli aika hyvän kokoinen paketti meikäläisen puserrettavaksi. Pikkuinen löyti tiensä maailmaan käsi otsikolla, ihan kun supernainen, jonka seurauksena solisluu pääsi pikkuisen murenemaan, mutta siitäkin tosimimmit selviää n. 3 viikossa :-) Ajatukset ovat sen verran itkun ja onnensekaiset ettei järkevää tekstiä synny, mutta lupaan, että tämän viikon aikana tulen enemmän kertomaan synnytyksestä ja pienestä hyttisestä <3

7.2.2012

Tornikylän godzilla

"Ompas tylsää, mitähän koiruuksia sitä keksis näin tasasen tappavan alkuillan kunniaks?"
"Mutta mitä tulehtuneet silmäni näkevätkään? Hmmmmm, Brionpalikat."
"Minä tulin ja tuhosin, muahahahhhaaaa. Te pienet rääpäleet, riittää melkein kuin puhkuu ja puhisee."
"Hahhhaaa, olen hirmuinen hirviö ja tuhoan kaiken mikä tielleni sattuu."
"Kyllähän tuhoamistyössä nälkä tulee, voi peeveli kun tää on puisen makuista."
..Äiti-Godzilla tuli surulliseksi, kun vauva hirviö tuhosi tattikylän torneineen.
"Ybyää, tornit on rikki, kaikki on mennyttä, emonen vei lelutkin kaappiin. HALUAN HAJOTTAAAAAA KAAAAAIKEN."

Nooa, vanha kunnon laiskiainen.

Uudessa sängyssä ollaan nukuttu jo 3 viikkoa ja lähes aina päiväunille mennessä löydän Nooan lattialta, tismalleen samasta kohdasta. Mullehan se on aivan sama minne Nooa haluaa nukahtaa, pääasia että nukkuu ja sänkyyn tosta lattialta päädytään kuitenkin, en raaski jättää toista kylmälle muovimatolle. Nooasta on muutenkin löytynyt uusia hellyyspiirteitä, nimittäin silloin kun kiukututtaa tai väsyttää, tyyppi iskee tyynyn lattialle tai etsii jonkun muun pehmeän, kuten pehmolelun jonka päälle voi käydä köllimään, ehtona tietenkin se, että joku hipsuttaa selkää tai silittelee päätä. Tuleekohan Ukko-Nooasta puppelipoika tällä halimisen ja pusuttelun määrällä? Tuli mitä tuli, rakkautta pitää olla <3

6.2.2012

Pipa on syntynyt!

... Viitsi viiitsi, huijasin vähän, haittaakse? - Kyllä mua ainakin. Peli on menetetty ja Pipa on päättänyt jäädä mahaan ikiajoiksi, luulen että kohdussani asustava neiti-ihminen onkin vampyyrivauva, sillä rutinaa ja pauketta kuuluu melkein kokoajan, eikös se Twilightissakin? Totuushan on, että pienen on hyvä kasvaa ja tulee sit kun on valmis, mutta mä olisin jo nyt tai oikeestaan oon ollut jo pidemmän aikaa. Toissayönä heräsin jäätäviin supistuksiin, reidet huusivat hoosiannaa, samoin kun alaselkä, mutta kuinkas ollakkaan 15 minuuttia, niin se oli sit siinä ja jatkoin uniani. Tää mimmi taitaa olla sellanen mietiskelijä, välillä joutuu oikein pomppimaan, että saisi liikkeitä tuntumaan ja toisinaan mahassa meuhkataan monia monia minuutteja. On tää elämä vaikeeta, tähän väliin voisi heittää muutamat voimasanat. nim. rv 37+5 ja lopen kyllästynyt odottamiseen. 

2.2.2012

Noova on jo yksivuotias vauva!

Voi veljet ja veljen pojat, mihin taas meni  yksi vuosi ja mitä yhdessä vuodessa on kerennytkään tapahtumaan? No ainakin pikku-Mortista kasvoi iso jytky ja jytkylle on syntymässä pikkusisko. Tuntuu ihan hullulta, että vuosi sitten tähän aikaan suunniteltiin sairaalasta poislähtöä ja mä valutin onnenkyyneleitä monta viikkoa, seuraavaksi sitä saakin itkeä kivunkyyneleitä synnytyssalissa, taas.. Vaikea kuvitella millaista elämä olisikaan, jos tuota pikkuheppua ei olisi, kait me Jossen kanssa tehtäis töitä ja nähtäis kavereita, oisko siinä mitään sisältöä? Mä oon ainakin onnellinen tässä ja nyt.

Niinkun jokainen äiti, myös minä tunnen olevani lapselleni paras mahdollinen emo-ihminen. Olen tyytyväinen myös siihen, että Josse on osallistunut alusta asti kaikkeen tähän minimaaliseen kasvatuksen alkuun ja osaa tehdä asiat omalla tyylillään, ilman että soittelisi mun perään heti kun ensimmäinen hätä Nooalle iskee, välillä mua oikein patistellaan pysymään erossa äijienhommista. "Elämä ei ole hassumpaa, kun saa Töntön kanssa asustaa".