Nooan ensimmäinen viikko pikkuliskon kotiuduttua.

Nooa, voi Nooa Nooa Nooa, äidin pikku-hulttio. Riittääkö kuvat kertomaan kaiken ja tarviiko mun edes selittää? Pipan asetuttua taloksi tuo isompi koijari on keksinyt erinäisiä töröntöitä saadakseen huomion vain ja ainoastaan itselleen, mutta kuitenkin huonoin menestyksin. Miten menet kiskomaan toisen irti telkkarin näytöstä kun tissisi roikkuu pienemmän suussa? No mites onnistut kaivamaan Nooan roskiksesta jos kannat aamupesuilta tullutta Pipaa? Entäs kun Josse on hoitamassa kaupungilla asioita ja kummatkin ipanat heräävät samaan aikaan päiväunilta ja ovat hillittömän nälkäisiä? - Kaikista näistä olemme kuitenkin selvinneet. Osaa Nooa myös rakkautta antaa, me ollaan harjoiteltu nätisti paijaamista pipon repimisen sijaan ja onnistuttukin muutamaan otteeseen, ei tässä siis ihan hukassa olla. Jossesta Nooa on mustasukkaisin kaikista eniten, eikä meinannut ensimmäisinä päivinä hyväksyä ollenkaan, että ei ole enää ainut kuka saa isin huomion, mutta onneksi ne päivät olivat viikko sitten ja nyt puhaltaa paremmat tuulet. Olen funtsinut, että Nooa osaisi varmasti olla mustasukkaisempi jos ikää olisi enemmän, tuosta kun Nooa hieman kasvaa niin ei varmaan edes muistakaan elämäänsä ilman siskoa ja muutaman vuoden päästä on enemmän kun tyytyväinen, kun on leikkikaveri ihan omasta takaa. Barbiet vs. autot? Se jää nähtäväksi.