Pikku-Tikun ensimmäinen viikko

Pipa, voi Pipa Pipa Pipa, äidin pikku-lemmikki. Tää pikku-leidi on yhtä helppo tapaus kun mitä veljensäkin oli tuollaisena pikkuvauvana, vain ainut pieni ero on se, että Pipa on tyttö ja osaa ilmaista itseään pikkuisen napakammin. Tyttäreni itku on kyllä sen verran säälittävää, että sitä jaksaakin kuunnella ja mini sai heti itselleen uuden lempinimen; Sara-nana, ihan oikeasti kun tuo mimmi itkee, se kuullostaa oven saranalta. Pipa on aika laiska syömään, vaikka tuntuu että tyttö kasvaa tuijottaessa, yöllä herätään kerran tai kaksi (hyvällä tuurilla) ja osittain tästä syystä pakkasessamme on nyt jo yli litra maitoa, en muistanutkaan kuinka kipeää tekeekään, kun tisseissä on pakkaantunutta maitoa deseittäin, ei siis pelkoa ettenkö tästä eteenpäin muistaisi. Pipa kun pieni Unelma Säleikkö on, on hän myös onnistunut hienosti kieputtamaan sormen isänsä pikkurillin ympärille (vai Josse Pipan, mä en oikeen näistä sanonnoista tiedä) ja oikeastaan tekemättä mitään, kunhan vaan on oma kaunis itsensä. Ollaan käyty tyyppaamassa koko perheen voimin uusia tuplia ja kyllä ne on muuten hyvät, vaikka merkki aluksi vähän epäilyttikin, Nooa nakottaa tyytyväisenä luuvitonen vaunujen ulkopuolella ja pikkuliskosta ei näy kun nenänpää jos oikein kurkkii, eli vaunujen suhteen ei mitään valittamisen varaa. Jaahas, että sellaista Tikku-tytön ensimmäiseen viikkoon, nyt on pakko mentävä pusutteleen!