29.6.2012

Toivepostauksia?

Tuntuu että mun jutut toistaa pahasti toisiaan, joten postausideat vois olla ihan paikallaan? Mulla ne on vähän hukassa, vaikka kirjoittamiseen on mahdoton polte. Pliis, keksikää edes vaikka väkisin :-D

Mummojen on enää turha väittää, että ompas kiltti poika!

Todistettavasti syyllinen, kaikkeen. Tällä kaverilla virtaa riittää ja mielenkiintoa tehdä samoja tuhoja sata kertaa, valehtelematta mä viikkasin tänään nuo kaapista revityt vaatteet ainakin kymmenen kertaa. Josse kertoi mulle Nooan uusimman jekun, se on niinkin mukava juttu kun nenän vääntö Nupulle, siis voi apua! Nooa on myös ottanut hommakseen opettaa kaveri-Luukakselle mitä typerimpiä temppuja, sillä on oikein monsteri-ilme ja selkeesti huomaa kun se pitää Luukasta opetuslapsenaan, mikähän jengijohtaja tosta pennusta kasvaakaan? Tulipahan vaan mieleen, että paljonkohan maksaa pelkkä menolippu nevadaan?

28.6.2012

Pimp My bedroom!

Ylimmässä kuvassa vanha kuosi, harmi ettei mulla syystä tai toisesta ollut enempää siitä kuvia, mutta täältä voit kurkata sen himavideon jos kiinnostaa nähdä enemmän millanen makkarimme oli ennen tätä päivää! Mä halusin mahdollisimman vaalean ja rauhallisen huoneen. Pikku hiljaa hivotaan täydellisyyttä, mutta toki pientä hiomisen varaa löytyy aina, tyytymättömiähän me naiset ollaan, oli kyseessä sitten sisustus tai ihan mikä muu asia tahansa. Lainakamaa huoneessa on aikalailla, samoin kierrätyskalusteita, kaikki meidän mutsilta! Suurin ylpeyteni aihe on tuo ihana Pentikin päiväpeitto, jonka olen itseasiassa ostanut äitille synttärilahjaksi muutama vuosi sitten ja harmi vaan, että sekin on vain hoidossa meillä, ellen sitten onnistu tuhoamaan sitä jotenkin ja joudu saa lunastamaan sitä mutsilta käypään hintaan :-DD Tuon ikean MALM-lipaston päälle haluaisin valokuvia meidän perheestä, mutta vielä se on aika mahdotonta koska taloudessamme elelee tuo pieni vintiöpoika, kaikki aikanaan. Selkeetä ja rauhallista, olisikohan unetkin uuden kuosin ansiosta?

Pakko maistettava!

Nyt kannattaa kuunnella ja uskoa maailman surkeinta kokkia, joka osasi sittenkin tehdä jotain herkkua! Mä en yleensä muutenkaan kauheasti välitä blogeissa esiintyvistä ruokaohjeista (ruokablogit erikseen), mutta näin sitä itsekin siihen sortuu jos joku oikein hyvä ohje on ja vielä hyväksi testattu.

Mustikkainen kauraunelma <3

Päällys:
Voita 60 g
1 dl sokeria
2 dl kaurahiutaleita
1/2 tl leivinjauhetta

Sörsseli:
4 dl rahkaa
2 dl vispikermaa
1 dl sokeria
2 tl vanilliinisokeria
3dl mustikoita/ muita marjoja tai hedelmiä

Ekaks kantsuu tehdä toi kaurataikina jonka jälkeen se vaan heitetään uuniin ja sit voi rueta vatkatailees rahkaa valmiiksi, sit senkun lisäät mustikat, venaat että kaurahommeli on jäähtynyt tai edes ensin kypsynyt (!!) ja rikot sen siihen rahkan päälle ja avot, valmista tuli ja on muuten ihan sairaan hyvän makuinen :--) 

27.6.2012

Kaasolle kaapua!

Musta juhlava mekko ja hintakin sais olla kohdillaan. Tässäpä siis muutama lemppari Nellyn sivulta, mutta valinnanvaikeus iski jälleen ja kaikkiahan ei voi tietysti saada, niin voisitteko vähän jelppiä? Häät ovat 15.9 ja keli voi olla jo vähän kolea taikka sitten ei, mutta noiden olkaimettomien mekkojen päälle tulee tietysti bolero tai vaihtoehtoisesti huivin kutlake. Tämän hetkiset lempparit noista kuudesta vaihtoehdoista on nro. 5 ja 6, mutta entäs teidän mielipide, se nimittäin tällä kertaa ratkaisee! Kommenttiboksiin numeroita tulemaan ja katotaan mikä mekoista saa eniten pojoja, sen minä sitten tilaan ellei mieli ehdi taas muuttua :--D vitsi, kai?

Aikaa siis 20.7 asti ja sit laitetaan tilaukseen, pitää vaan toivoa että nuo mekot pysyvät nellyn sivuilla siihen asti.

VOIMIA MULLE!

Voi tsiile mikä päivä, tai oikeastaan kaksi. Mun vatsassa on joku vika, Nooan silmässä on joku vika ja Nupulla on muuten vaan jotain vikaa, tiedä sitten missä. Mä oon ollut ihan toimintakyvytön tän mun vatsan kanssa, se vaan alotti eilen temppuilun ja paras asento on sikiöasento, yritäppä siinä sitten hoitaa huutavaa vauvaa ja pikkaisen ylivilkasta isoveljeä. Mä tosissaan toivoisin yhden lisäparin silmiä, että kerkeisin huomaamaan Nooan touhut. Kaveri kiipeilee pöydillä, repii Nupun tuttia, vetää vaatteet kaapista ja räkättää päälle, meillä päin jäähy on muuten aika kovasana! Nupun kanssa ollaan aivan uusissa ulottuvuuksissa, joko mimmi tekee hampaita tai sit on joku muu hätä, ainut paikka missä viihdytään on syli ja mieluiten liikkeessä tai sitten vatsan päällä köllötellessä, sepäs varsin mukavaa ajatellen tätä mun omaa kipeää kuontaloani. Josse on kiristellyt hampaita pitkin iltaa, mutta mä oon yrittäny tsempata  "no mutta tämähän on vain yksi ilta, joillakin tää on kokoaikaista, noniin hymyä huuleet". Kieltämättä alkaa itselläkin hymy hyytymään, joten toivotaan siis että huomenna olisi parempi päivä ja että mun umpilisäke ei räjähdä yön aikana, morot!

26.6.2012

Hiukset ois tietty ihan kivat

Tätäkö tää imetyksen lopettaminen nyt sit on? Raskaus on ensimmäisten kuukautisten myötä lopullisesti tipotiessään ja nyt on järkyttäviä ongelmia sen tilalla. Mä en edes muistanut kuinka kipeetä menkat tekeekään ja vielä vähemmän sitä, että hiukset tosiaan putoavat päästä ihan tosta noin vaan muutaman viikon sisällä. Kaipa se on alettava katsomaan peruukkia pidennysten tilalle, so sad. Kaveritkin ovat alkaneet huomauttelemaan siitä, kun mun hiuksia löytyy niiden lattioilta ja penskojen suusta, tänäänkin Nupun kaulamakkaroiden alla oli yksi, hyi hitto mua kuvottaa. Tosiaan tarkoitus oli, että tilaisin ebaysta hiukset syksyn tulevia häitä varten, mutta onko se nyt kovin kannattavaa kun tukka (puhumattakaan hiuksista, hahahaa) putoilee noin ronskisti, ja mihin ne pidennykset sit muka teipataan? Päänahkaanko? Onneksi mulla sentään on aika tuuhea takkuinen  hius, niin ei tässä ihan hätää olla kärsimässä, mutta onhan se vähän surullista katottavaa kun mustaa karvaa löytyy kirjaimellisesti joka paikasta. Mitä tehdä, auttakaa pliis?

Oodi Nooalle!

Muistatte ehkä, että me aloitettiin Nooan kanssa pottatreenit hyvissä ajoin, poikanen taisi olla silloin 9 kuukautta. Lähes joka kerta kun potalla pyörähdettiin, niin jotain ylläreitä laariin jätettiin, olin siis kovin ylpeä pojastani! Nyt olis pikkuisen pakko taas kehasta, nimittäin Nooa on oppinut ilmoittamaan kun kakka on tuloillaan ja sit juostaankin hirmu kyytiä potalle. Joskus "kakkaaaaa"-huuto tulee liian myöhään ja tavara onkin jo vaipassa, mutta hui hai, hienoa se on silti! 

Mä olen jostain kuullut, että kuivaksi ei ihan tosta noin vaan opetellakaan, vaan pojilla varsinkin jonkun hommelin pitää kehittyä ennen kun on valmis kalsaritouhuihin. Yksi versio kuivaksi pääsemiseen on sellainen, että ennen päiväunia laittaa kuivan vaipan ja jos se on vielä unienkin jälkeen kuiva, niin voi rueta pikkuhiljaa treenaamaan päiväkuivaksi, tiedä sitten onko tuossa mitään perää?! Joskus iltaisin Nooa saa kekkuloida kotona eemelikalsut jalassa ja kertaakaan ei olla niitä kasteltu, mä välillä nimittäin kurkin pöksyihin ja jos vähääkään näyttää siltä, että settiä saattaa tulla niin ollaan menty potalle odottelemaan!  Olisipa mukavaa, että saataisiin vaipat veks ja kalsut tilalle kokoaikasesti jo tämän vuoden puolella, peukut sille ja oodi Nooalle!

25.6.2012

Aivan ihana pentu!

Mä tässä yksi päivä hoksasin, että kuinka helppo ja kiltti vauva Nuppu oikein onkaan. Nuppu ei oikeastaan mitään muuta teekkään kun mössöile, juttele ja kujertele. Mun täti sanoi, että vaikka tolle leidille sanoisi "haista paska", niin toinen vaan hymyilee ja juttelee takaisin. Toki osaa Nuppu myös ärhännellä, ruoka on varsinkin semmonen asia millä ei leikitä, sitä on saatava nyt ja heti tai muuten laululinnusta muuttuu harakka. Välillä käy tuota pikkuista sääliksi, kun sillä ei ole oikein koskaan omaa rauhaa ja joutuu aina isoveljen tuhojen kohteeksi, koska saa lelusta päähänsä ja millon on tutti ryöstetty, mutta siltikin tyttö senkus vaan hymyilee. Usein poden huonoa omaatuntoa siitä, että Nuppu hengailee aika paljon varsinkin aamusta itekseen leikkimatolla, kun hoidan Nooan aamuhommia ja koitan itsekin ihmistäytyä, toisaalta olen ajatellut sen niin että ottaahan Nuppu varmasti ajan itselleen takaisin, ehkä sitten kun Nooa on vähän itsenäisempi leikeissään ja muissa touhuissa. Pikkuhiljaa olen alkanut huomaamaan myös sisarussuhteen tiivistymistä etenkin Nooan puolelta, tyyppi yrittää tarjota siskolleen leluja ja haluaa olla aina mukana syöttämässä, yleensä mun ei tarvitse tuttipulloa pidellä, koska Nooa hoitaa senkin, ideana tosin taitaa olla yllättäin jekuttaminen, nimittäin hetkeksi kun jätät vahtimatta niin jo on tuttipullo kerennyt Nooan suuhun. Mä olen kyllä tosi onnellinen siitä, että olen tehnyt lapset näin lähekkäin. Vaikka välillä se raastaakin, niin on tämä kyllä maailman palkitsevinta duunia!

23.6.2012

...Ja matka jatkuu

Juhannus menikin kivasti rauhallisissa merkeissä ja hyvällä boogiella! Tiimi toimi ja säätiö kiittää, tervetuloa normaali arki! 

Kuinkas teidän jussi?

Ehkä sittenkin kiva juhannus?

Aamulla halosta päähän, seuraavana juoksujalkaa pelastamaan älykäs puhelimeni luuttuampäristä ja kaiken kukkuraksi siivoamaan pökäleet ja pisut matolta!- Kyllä, ja mikä hauskinta, niin tämä kaikki tapahtui kahden tunnin sisään. Kaikkien noiden episodien jälkeen uskalsin epäillä loppupäivän onnistumista, vaikkakin turhaan, sillä tämä päivä oli parasta sitten lähimuistini. 

Täksi päiväksi meillä ei ollut mitään suunnitelmia, mutta sitten keksittiinkin itse kutsua itsemme tätini luokse kylään ja kohta oltiinkin jo tien päällä. Päivä oli varsin villi niinkun kuvitella saattaa viiden lapsukaisen seurassa olevan, meno oli suorastaan mahdotonta! Olemme syöneet kun porsaat ja nautittu arskasta oikein kutkulleen, liekkö Nooa saanut auringonpistoksen kun ei meinannut illalla asettua, ei sitten mitenkään. Tyyppi simahti vasta ilta kymmenen jälkeen ja sama sointu oli tylleröiselläkin, isommalla vatsa täynnä makkaraa, kun taas toisella maitoa. Huomenna reissaaminen jatkuu möksälle hyttysten herkuksi, mmmm... Sounds good!

20.6.2012

Mä annan sut pois, mä päästän sun pois.

Me erotaan Jossen kanssa. Teille tämä ehkä tulee yllätyksenä, mutta meille ei, tämä oli pelkästään ajankysymys ja nyt aika käsillä enemmän kuin koskaan. Monet itkut on itketty ja pahin on vasta edessä, todellisuus iskee vasta sitten kun Josse ihan oikeasti muuttaa pois meidän luota. Jos mä joskus Nuppua odottaessa mietin, että miten tulen pärjäämää, niin nyt mä sitä vasta todella mietinkin. Mua pelottaa, ei oo ikinä varmaan pelottanu näin paljoa ja muutenkin olo on aika epäonnistunut. Mä en ikinä halunnut kuulua eronneiden kastiin ja tässä sitä nyt ollaan kahden pienen lapsen kanssa rikkinäisessä perheessä ja opetellaan pian uutta arkea. Pyritään tekemään tämä ero mahdollisimman kivuttomasti ja kaikista tärkeintä on lapset, aina. Pikkuiset menevät kaiken edelle ja ne ei saa tulla kärsimään tästä millään tavalla, päinvastoin. Takki on tyhjä, mutta ei auta, nyt on keskityttävä siihen että saa itselleen henkisesti hyvän olon ja sen jälkeen kaikki varmasti on parempaa. Moni kakku päältä kaunis, valitettavasti sisältä mätä.

19.6.2012

Nukutaan, paha maailma pois kokonaan.

Väsyttää, väsyttää ja vielä kerran väsyttää. Tuntuu väistämättä joka aamu ylitsepääsemättömän vaikealta nousta ja saada päivä käyntiin. Yleensä aamun avaaminen tapahtuu kahvipannun siivittämänä, enkä siltikään ole vielä puolilta päivin elävien kirjoissa. Lapsien mentäessä päiväunille olen pirteimmilläni ja väsymyksestä ei ole tietoakaan, harvoin sitä pirteänä tulee mentyä pötköttelemään vaikka siihen olisi mahdollisuus, kysympähän vaan että missä kultainen keskitie? Joka aamu vannotan itselleni, että tänään mä menen aikaisin nukkumaan, heti lasten jälkeen, mutta kuinka ollakkaan, löydän itseni tietokoneelta vielä klo. 03.00. On se kumma kun aikuinen ihminen ei opi nukkumaan silloin kun nukuttaa, kohtahan tässä ollaan aivan kujalla kun unisaldo on miinuksella niin isoilla lukemilla ettei enää laskuissa pysy. Hauskinta kuitenkin on se ironiaa, että elämäntilanne tulee muuttumaan niin radikaalisti ja mun on pakko saada nukutuksi vaikka väkipakolla, pitäisiköhän mun palkata nuijanukuttaja, anyone?

Mikkeli soikoon!

Ja jos ei Mikkeli niinkään, niin ainakin meidän koti! Mukava lauantai mukavassa seurassa. Käytiin lasten kanssa aamupäivästä muksujen tapahtumassa satamassa ja jatkettiin siitä Jossen kanssa kahdestaan Xon-puistoon keinumaan jättikeinulla ja leikkimään sumopainia. Illalla kamut kokoontui meille, istuttiin iltaa ja laulettiin sydämen kyllyydestä, laulua tosin jatkui pitkälle yöhön. Alkaa pikku hiljaa tuntumaan siltä, että mun juhlimiset on juhlittu, vanha ei vaan jaksa!

15.6.2012

Canon EOS 400D

Opeteltavaa ja tutkittavaa riittää, mutta kyllä tämän päivän otokset vetävät verrat entiselle onnettomalle kameralle, lyhyesti kuvailisin vanhaa kapistusta pattereilla toimivaksi paskaksi. Järkkäriä ei ollut edes tarkoitus vielä ostaa, mutta kaverilta tuli sen verran hyvä tarjous, josta ei voinut kieltäytyä, hulluhan olisin ollut jos sen olisin erehtynyt tekemään. Niinkun sanoin, niin treenattavaa tosiaan riittää, mutta mikäs sen mukavampi harjoittelun kohde, kun lasten kuvaaminen? Tosin Nooalla taitaa olla jo mitta täynnä ja pakenee välittömästi paikalta kun edes kosken kameraan, mutta ei hätää, onneksi Nuppu on vielä avuton yksilö eikä pääse livahtamaan vaan joutuu tyytyväisenä tai ei tyytyväisenä tuijottamaan tuota isoa mustaa möhkälettä tunnista ja päivästä toiseen. Himokuvaajaa minusta tuskin tulee, mutta kyllä mä mielelläni katselen arkistoistani hyvälaatuisia ja tarkkoja kuvia, kun taas tähän asti olen katsonut pelkkää pikselimössöä, joista onnistuneita kuvia on ehkä sen tuhat viidestä tuhannesta. Hyvä ostos ja hetkeäkään en ole katunut.

Silloin saa vertailla, kun on omista penskoista kyse.

Nooa Joel Oskari 31012011 ja Nuppu Kristiina 13022012. Nooa painoi syntyessään 3520 g ja pituutta oli 50 cm, päänympärys 34.5 cm. Pikkusiskon syntymämitat olivat 3190g, 49 cm ja pipo 34 cm. Nooaa luulin ennen punnitusta alle kolmi kiloiseksi ja Nupusta epäilin n. 2,5 kg :--D Oli ne niin pikkaisia, muttei kuitenkaan ihan niin pieniä!

Tässä kollaasissa kummatkin muksut ovat n. kuukauden ikäisiä ja kokoeroakin oli jonkin verran. Nooan mitat 5270 g, 54 cm ja pipo 37,6 cm, kun taas Nuppu 4700 g, 53,5 cm ja pipo 37 cm. Näissä neuvolakäynneissä ollut sen verran heittoa, että nuo Nooan mitat on otettu kun tyyppi on ollut n. 1,5 kk ja Nupun kohdalla käynti on ollut tyären ollessa myös 1,5 kk. 

Kaksikuiset vaukkelit. Nooan neuvolakäynti 2,5 kk ja mitat olivat seuraavat; 5270 g, 54 cm ja päänympärys 37,6 cm. Nupun neukku tasan kaksikuisena; 5160 g, 55,7 ja 37,5. Nooa oli tähän aikaan osaimetyksellä ja nuppu täys.

Huimat 3 kk, 1/4 osa yksivuotisuudesta. Nooa 5950 g, 58,5 cm pitkä ja pipo 39,5 cm (Nooa ollut 3,5 kk). Nupukka 3 kk vanhana 5565 g, 57 cm, 38,5. Nuppu kylläkin näyttää pulskemmalta kuvassa, mutta näistäkään päivistä en ole satavarma, koska kameran päivämäärä-asetukset oli pielessä.

4 kk ja tässä ollaan nyt Nupun kohdalla ajantasalla (onnea nuppu 4 kuukautta <3). Noova 4,5 kk. 7145 g, 62 cm, 41 cm. Nupun neukku n. viikko vaille 4kk 6110 g, 60,2 cm, 39,4 cm. Aika tasaisesti menee mun mielestä näitten mitat, kun ottaa huomioon neuvolaheilahdukset ym.

Mä menin aivan sekaisin noitten neuvolakorttien kanssa, joko mä olen liian väsynyt, huono matematiikassa (totuus) taikka sitten neuvolatäti on rustaillut omia lukuja. Hassua nähdä mikä kokoero näillä mun vauvoilla on ollut, enkä mä oikeasti jaksanut rueta tarkoilla päivillä viilaamaan. Mä muistan kun Nooa oli oikeasti aika jätti, yleinen vitsihän oli "Nooaaa on sellainen jytky", ei sen puoleen etteikö nuppu olisi kookas :-D Nää on nää mun vauvelit ollu tämmösiä mössöjä, mutta sehän kuuluu asiaan. Nooa oli rintaruokinnalla 4,5 kk ja Nuppu pikkasen reilu 3 kk ja nyt kieltämättä harmittaa, että se jäi niinkin lyhyeen. Mun mielestä imettäminen oli ihanaa eikä laisinkaan stressaavaa, kunnes tuli muutto ja mä helisin, so sad. Imetyksestä huolimatta ihania pullavia <3