Aivan ihana pentu!

Mä tässä yksi päivä hoksasin, että kuinka helppo ja kiltti vauva Nuppu oikein onkaan. Nuppu ei oikeastaan mitään muuta teekkään kun mössöile, juttele ja kujertele. Mun täti sanoi, että vaikka tolle leidille sanoisi "haista paska", niin toinen vaan hymyilee ja juttelee takaisin. Toki osaa Nuppu myös ärhännellä, ruoka on varsinkin semmonen asia millä ei leikitä, sitä on saatava nyt ja heti tai muuten laululinnusta muuttuu harakka. Välillä käy tuota pikkuista sääliksi, kun sillä ei ole oikein koskaan omaa rauhaa ja joutuu aina isoveljen tuhojen kohteeksi, koska saa lelusta päähänsä ja millon on tutti ryöstetty, mutta siltikin tyttö senkus vaan hymyilee. Usein poden huonoa omaatuntoa siitä, että Nuppu hengailee aika paljon varsinkin aamusta itekseen leikkimatolla, kun hoidan Nooan aamuhommia ja koitan itsekin ihmistäytyä, toisaalta olen ajatellut sen niin että ottaahan Nuppu varmasti ajan itselleen takaisin, ehkä sitten kun Nooa on vähän itsenäisempi leikeissään ja muissa touhuissa. Pikkuhiljaa olen alkanut huomaamaan myös sisarussuhteen tiivistymistä etenkin Nooan puolelta, tyyppi yrittää tarjota siskolleen leluja ja haluaa olla aina mukana syöttämässä, yleensä mun ei tarvitse tuttipulloa pidellä, koska Nooa hoitaa senkin, ideana tosin taitaa olla yllättäin jekuttaminen, nimittäin hetkeksi kun jätät vahtimatta niin jo on tuttipullo kerennyt Nooan suuhun. Mä olen kyllä tosi onnellinen siitä, että olen tehnyt lapset näin lähekkäin. Vaikka välillä se raastaakin, niin on tämä kyllä maailman palkitsevinta duunia!