Josse aloitti eilen taas työt ja mulle jäi arjen pyöritys omille harteille. Kieltämättä aika häspäkkää, mutta omalla tavalla miljoonasti mukavampaa kun Josse ei ole päivisin kotona, rutiinit ja päivän työt on paljon selkeämmät ja jostain kumman syystä kerkeän itsekin nukkua päiväunet lapsosten kanssa, kivaa! Ollaan heräilty hyvissä ajoin (helvetti soikoon, 5.30), opeteltu syömään soseita ja ulkoiltu paljon, ihan turhaa siis panikoin pärjäänkö näin pitkän tauon jälkeen yksin mukuloiden kanssa. Nooakin taitaa taas rakastaa äitiä enemmän, kun ei iskä ole paikalla, tuntuupa hyvältä. On tämä "raskas" alkuviikko verottanutkin ärsyttävällä tavalla, aloitin kevyet kauneusuneni tuossa ilta viiden pintaa ja päätin uneni kahdeksan maissa, huomen aamuna hyvin nukkuneena voin taas kysyä itseltäni, että miksi ja kannattiko? Olen yrittänyt buukata meidän päiviin vaikka minkä näköistä touhua, ettei vaan kerkeä hyydyttämään ja jos totta puhutaan, niin yritän yliväsyttää Nooan, että se nukuisi aamuisin edes kahdeksaan, mutta taitaa jäädä toiveajattelun puolelle. Ompas kyllä mukavaa kun on kesä ja kärpäset, nyt pitää nauttia tästä viimeisestä ennen oikean arjen alkamista kun minäkin otan ison askeleen työ/opiskelu elämään :-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
minne oot hakenu kouluun/töihin :)
VastaaPoistaHaen ammattikorkeeseen ja jos/KUN en pääse edes pääsykokeisiin, niin suunnittelin lähihoitajaksi lukemista oppisopimuksella ja jos sekään ei tärppää nii kait se on pakko mennä tarjoilemaan, saatana. :D
PoistaKannatan tuota ammattikorkeeta tai tarjoilua, mutta älä ihmeessä ikinä ala lähihoitajaks :--DD se jos mikä vie mielenterveyden!
PoistaMielummin kipeiden ihmisten palvelu kun juoppojen.
Poistahoitoon ne juopot loppupeleissä tulee, mielenterveys/päihdepotilaat senku lisääntyy koko ajan :-D
PoistaMuakin vähän jänskättää, kuukauden päästä jään lapsien kanssa yksin kun miekkonen suunnistaa inttiin. Ollut työtön tähän asti ja ollut suurena apuna. Saapi nähdä miten meikä pärjää! :D Mutta muistan kyllä sillon ku vielä opiskeli (sillon tosin oli yksi lapsi), että paljon enemmän sai aikaseks kun Jonne ei ollut päivisin kotona :D
VastaaPoistaHui, sullahan on itseasias vielä isompi haaste edessä, mutta varmasti pärjäät, sitä oppii enemmän varmasti arvostamaan toisen läsnäoloa :)
Poista