Väsyttää, väsyttää ja vielä kerran väsyttää. Tuntuu väistämättä joka aamu ylitsepääsemättömän vaikealta nousta ja saada päivä käyntiin. Yleensä aamun avaaminen tapahtuu kahvipannun siivittämänä, enkä siltikään ole vielä puolilta päivin elävien kirjoissa. Lapsien mentäessä päiväunille olen pirteimmilläni ja väsymyksestä ei ole tietoakaan, harvoin sitä pirteänä tulee mentyä pötköttelemään vaikka siihen olisi mahdollisuus, kysympähän vaan että missä kultainen keskitie? Joka aamu vannotan itselleni, että tänään mä menen aikaisin nukkumaan, heti lasten jälkeen, mutta kuinka ollakkaan, löydän itseni tietokoneelta vielä klo. 03.00. On se kumma kun aikuinen ihminen ei opi nukkumaan silloin kun nukuttaa, kohtahan tässä ollaan aivan kujalla kun unisaldo on miinuksella niin isoilla lukemilla ettei enää laskuissa pysy. Hauskinta kuitenkin on se ironiaa, että elämäntilanne tulee muuttumaan niin radikaalisti ja mun on pakko saada nukutuksi vaikka väkipakolla, pitäisiköhän mun palkata nuijanukuttaja, anyone?
Sama -.- ja hiton aamuset neuvolat, mä sanon.
VastaaPoistamä kans huomaan että joka "ilta" oon vasta kahen aikaan sängyssä.. jotenkin sitä on mukava viettää pari tuntia yksin hiljasuudessa päivän päätteeksi mut vois sitä silti tähdätä vaikka että 00.00 olis viimestään sängyssä :D ei tästä väsymyksestä voi kun itteensä syyttää :D
VastaaPoistaVoi sua! Tein enkat ja heräsin 17.30 :-DD en ikipäivänä oo nukkunu yövuoron jälkeen noin kauaa :/ Arkena oon koittanu käydä unille viimestään 00.00 niinku yllä^^ ..mutta tuntuuhan se väsyttävän jokatapauksessa..aina ja ikuisesti.
VastaaPoista