Me erotaan Jossen kanssa. Teille tämä ehkä tulee yllätyksenä, mutta meille ei, tämä oli pelkästään ajankysymys ja nyt aika käsillä enemmän kuin koskaan. Monet itkut on itketty ja pahin on vasta edessä, todellisuus iskee vasta sitten kun Josse ihan oikeasti muuttaa pois meidän luota. Jos mä joskus Nuppua odottaessa mietin, että miten tulen pärjäämää, niin nyt mä sitä vasta todella mietinkin. Mua pelottaa, ei oo ikinä varmaan pelottanu näin paljoa ja muutenkin olo on aika epäonnistunut. Mä en ikinä halunnut kuulua eronneiden kastiin ja tässä sitä nyt ollaan kahden pienen lapsen kanssa rikkinäisessä perheessä ja opetellaan pian uutta arkea. Pyritään tekemään tämä ero mahdollisimman kivuttomasti ja kaikista tärkeintä on lapset, aina. Pikkuiset menevät kaiken edelle ja ne ei saa tulla kärsimään tästä millään tavalla, päinvastoin. Takki on tyhjä, mutta ei auta, nyt on keskityttävä siihen että saa itselleen henkisesti hyvän olon ja sen jälkeen kaikki varmasti on parempaa. Moni kakku päältä kaunis, valitettavasti sisältä mätä.
Voi paska! :( Hirveesti jaksamista ja tsemppiä sulle! Oot vahva nainen ja tuut varmasti pärjäämään teidän rakkaiden lasten kanssa!!
VastaaPoistapaljon jaksamisia sulle!! <3
VastaaPoistaKamalaa kun justiin muutitte uuteen suntoon ja pieni vauvva ja kaikkea...jaksamista.
VastaaPoista:( Jaksamista!
VastaaPoistavoimia!
VastaaPoista:( Miten kirjotatkin siitä. :( Varmasti pelottaa, voi apua, pelottas ketä tahansa :( Kurjaakurjaa. Voi jos jotain ois tehtävissä, ajattelen ite aina niin. Tsemppiä! Voimia ennen kaikkea arkeen. Kaikki varmasti aikanaan, haalit nyt vain ympärillesi ne, joista saat itse energiaa ja apua. Sit se arki onkin täynnä kahta lasta ja niiden hyvinvoinnista huolehtimista eikä kukaan ole jakamassa sitä vastuuta kodista. Rohkeita olette, Nuppukin on niin pieni vielä mutta vanhempien jaksaminen on myös lasten etu. Jos ei oo hyvä olla, niin ei oo hyvä olla.
VastaaPoistaVaikka en sinua tunne niin silti aloin itkeämään lukiessani tätä. Vaikutitte niin onnellisilta. Paljon jaksamisia! Etenkin sinulle. ♥
VastaaPoistaEnsin tulee mieleen miksi? Kun ainakin tämän blogin perusteella teillä menee hyvin. Petettiinkö sinua vai oliko liikaa riitoja? Kumpi teki päätöksen?
VastaaPoistavoimia! Just kirjottelit et haluisit mennä naimisiin ja nyt tää!:( koita jaksaa?
VastaaPoistaJaksamisia <3
VastaaPoistaAutomaattisesti meinaa kirjoittaa heti, että voi harmi, kun vasta toivoit häitä ja kun on vaikuttanut tänne lukijan puolelle onnelliselta. Mutta mikä harmi se nyt loppujen lopuksi edes on, kun lähtökohtaisesti kuitenkin erotaan siksi että asiat siitä paranisivat, koska väkisin yhdessä oleminen ei ainakaan tee kenestäkään onnellista.
VastaaPoistaÄlä myöskään sure suotta sitä, että kuulut "eronneiden kastiin", sillä kukapa tänä päivänä ei.. Kukapa sitä toivoisi, mutta luulen että ratkaisunne ei ole päivässä päätetty ja teette sen lastenkin etua ajatellen.
Aluksi on varmasti raskasta, uuden arjen opettelua, ja siihen toivotankin paljon jaksamisia!
mun sydän jätti lyönnin välistä kun luin ensimmäisen lauseen. oon hirveän pahoillani ja haluan antaa sulle maailman suurimman halauksen just nyt. :( kaikki järjestyy kyllä.
VastaaPoistavoi että :( paljon jaksuja teille kaikille <3
VastaaPoistaJaksamista teille <3 Ero on aina vaikea asia, mutta kun yksi ovi sulkeutuu toinen avautuu.
VastaaPoista:-/
VastaaPoista<3 soittele, kun jaksat ja on aikaa.. koittakaa pärjäillä! -hp-
VastaaPoista:/ Mää aina ajattelin että te olisitte mennyt naimisiin, ja muuttanut maalle johonki punaseen taloon ja hankkinut koiran... Koita pärjäillä! ♥
VastaaPoistaNo oho! :( Vasta viikko sitten mietiskelit omien häidesi suunnittelua (tai niin vihjasit postauksessa) ja vielä eilen julkaisit kuvia jossa olette sylikkäin, joten yllätyksenä tämä uutinen tuli todella. Toivottavasti olette harkinneet asian todella tarkkaan, ihan jo lasten takia. Monet asiat kun voi ja kannattaa ajan kanssa selvittää. Pettäminen on tietysti asia erikseen..joitain asioita ei vain voi antaa anteeksi.
VastaaPoistaVoimia.
Niinpä. Jos lasten parasta ajattelee niin sehän on se, että vanhemmat olis yhdessä. Mikään muu ei lapselle oo kauheempaa ku se et vanhemmat eroo. Ellei kyseessä oo alkoholistivanhempi tai sellanen joka on turvallisuusriski lapsille. Totuus on, että kuka tahansa "vanha pari" pystyy olemaan yhdessä, kun sitä yrittää ja kunnioittaa toisiaan. Jos kumpikin on jo päättänyt että erotaan eikä edes yritä korjata tilannetta, niin sittenhän "ero on väistämätön". Tämmöset tulee vaikuttamaan lapsiin kyllä ihan hirveästi.
PoistaVoimia! Muista, että kyllä se aurinko risukasaankin paistaa. Sit kun sen aika on <3
VastaaPoistaVOIMIA ja haleja. Hölmö ajatus, mutta tuli sellainen olo että voispa jotenkin vaan auttaa. Päivä kerrallaan.
VastaaPoista:´( En tunnea sinua ollenkaan, mutta tämän lukeminen tuntui todella pysäyttävältä. Ettekö vasta haaveilleet häistä ja lapsetkin on todella pieniä. Olette varmasti miettineet asiaa tarkkaan ja teillä on varmasti ollut todella rankkaa (niinkuin missä tahansa pikkulapsiperheessä, mutta teillä pienillä on niin pieni ikäero). Muutto ja kaikki. Eikö voisi ottaa vaan aikalisän?;( Olen pahoillani ja toivon, että tilanne vielä korjaantuu.
VastaaPoistapaljon voimia!! ): surullisia nää aina... ):
VastaaPoistaExtra paljon voimia. <3
VastaaPoistaTiedän miltä tuntuu.. Meillä kävi vaan vähän eri tavalla. Mies vaan lähti. Jäätiin pojan kanssa kaksin, joka oli isku vasten kasvoja. Monet kerrat itkin ja mietin miten mä nyt teen sen ja sen perusarkiasian. Poika, kun oli vasta täyttämässä puolivuotta.
Jotenkin siihen on jo tottunut, mutta sitä en sano etteikö oisi edelleenki raskasta puhumattakaan jos oisi kaksi pientä lasta.
Jaksamisia. <3
Hui, melkein itku tuli itelläkin kun tuota tekstiä luin ;O Paljonpaljon voimia! Itse yksin asustellessa pienen lapsen kanssa uskon että ei varmasti tule olemaan helppoa kahden pienen kanssa, mutta muista ottaa kaikki apu vastaan mitä tarjotaan. <3
VastaaPoistaTsemppiä jatkoon täältäkin. Ehkä aika tekee tehtävänsä ja kaiken voi saada ennalleen ( kuulostaa typerältä mutta ihmeitä sattuu ) .
VastaaPoistasä oot tosi vahva nainen, sä tuut aivan varmasti pärjäämään aivan loistavasti! en oikein viiti kommentoida teidän eroamista koska se on aina kahden ihmisen välinen asia. mutta te ite tiedätte varmasti mikä on oikea ratkaisu. tosi paljoon voimia sulle, sä oot voittaja! <3
VastaaPoistaHirmuisesti voimia arjen pyörittämiseen!
VastaaPoistaMIKS?? onks sua petetty? vai mitä? aloin itkee kun luvin ette saa erota oikeesti!!!
VastaaPoistaTiedän mitä koet läpi... meillä on miehen kanssa juuri vuoden täyttäny lapsi, ja tämä mies ilmoitti eilen pakkaavansa tavarat ja lähtevänsä pois. Ei kuulemma pää kestä tätä perhe-elämää.
VastaaPoistaVoimia tosi paljon teille! Sä oot vahva ja varmasti pärjäät lasten kanssa, ja eihän sitä tiedä jos sun miäs vähän miettii asioita kun ootte ihan oikeesti eronnu, ja sillon voikin oivaltaa että yhdessä oiskin se parempi olla...
Paljon jaksamista! Erosin esikoisen isästä pojan ollessa vuoden, ja alkushokin (itkujen ja hajoilujen) jälkeen kaikki muuttui niin paljon paremmaksi. Nyt pojalla on kaksi ihanaa kotia ja hyvin toimeen tulevat (paremmin :D) vanhemmat joiden ei tarvitse riidellä turhista.
VastaaPoistaAurinkoista kesää kaikesta huolimatta! <3
Voi ei :( jaksamisia!
VastaaPoistaYllätyin, kun pienemmän ristiäisten aikoihin olisit halunnut naimisiin.. Mutta voimia teille!
VastaaPoistaTäälläkin yksi yh. Erosin lapseni isästä tytön ollessa 5 kk ikäinen. Paljon paremmin on elämä sujunut sen jälkeen.. Voimia!
VastaaPoistaMiksi te erositte? Onko teillä mennyt jo pitkään huonosti, vai miten? Onko päätös lopullinen?
VastaaPoistaMiksi et vastaa näihinnkysymyksiin?
VastaaPoistaKiitos ihanista kommenteista, osa teistä sai jopa mut miettimään uudestaan. Mä en olisi tällästä lähteny tänne kirjottamaan jos en olisi ollut niin varma ja tilanne oli ollut tosi surkea jo monen monta kuukautta. Viikonloppuna mä kuitenkin ehdotin että pistetään kymppipanokset kumpikin ja katsotaan kesän loppuun onko tilanne yhtään muuttunut ja jos ei niin sit tiet erkanee mut jos mennään niinkun nyt tämän viikon sisällä ja homma pelaa niin sit jatketaan. Mä kovasti toivon itteni,Jossen ja lapsien puolesta, että tää homma toimis. Mites sitä sanotaan, ensimmäinen kriisi 3 vuoden kohdalla, seuraava 7 ja sit 11. Jos seuraava olis vasta tosiaan sit 4 vuoden päästä :-)
VastaaPoistaHyvä te! Peukut täältä! Hymyillen luin tuon sun vastauksen ja toivon todella, että kaikki kääntyy parhain päin ja voitte jatkaa yhteistä perhe-elämää onnellisempina. Koittelemukset kuitenkin yleensä vain vahvistavat parisuhdetta, jos ja KUN niistä selviää yhdessä.
PoistaIhanaa kesää koko teidän perheelle! :)
Arvasin!
Poistaon jotenki jännä että sanot et tilanne on ollu huono jo monta kuukautta ja silti menitte vasta kihloihin? oliks tilanne sillon jo huono ja menitte silti vai alkoko alamäki vasta siitä?
VastaaPoistaHanna älä anna periksi. Monet pienten lasten vanhemmat eroaa ihan liian helposti. Tiedän kokemuksesta että arki koettelee ja välillä on rankkaa mutta sitä kestää vain hetken ja sitten helpottaa... Pitäkää toisistanne huolta!
VastaaPoista