Nuorin Juntunen

11.9.2012 (15.8.2012)

7950 g (7790 g)

65,8 cm (63,2 cm)

43 cm ( 41,8 cm)

" Pyörii lattialla, peruuttaa, sekä nousee konttausasentoon. Kasvu rauhoittunut. Iloinen tyttö! Yöt nukkuu heräämättä."

Että se siitä kasvukontrollista. Mä kyllä alusta asti tiesin, että tytön kasvussa ei ole mitään vikaa, mutta toki ymmärrän myös sen että kasvua pitää seurata jos näyttää siltä ettei pituutta tule painoon nähden tarpeeksi. Nooa oli pienenä samanlainen pullukka ja nykyään hyvinkin sopusuhtainen poika. Mun vauvat vaan sattuu olemaan pieniä pygmejä.

Meillä oli tänään taas eri neuvolatäti, joka oli varsin herttainen. Hän kyseli miten meillä menee ja riemuitsi mulle moneen otteeseen siitä, että mulla on näin helpot lapset. Kysyi myös, että ymmärränkö kuinka onnekas olen? Tietysti ymmärrän, vastasin. Kotona aloin miettiä asiaa tarkemmin ja tajusin, että mähän olen oikeasti todella onnekas. Synnytykset ja raskaudet ovat menneet oppikirjan mukaan, lapset ovat pysyneet terveinä, saan nukkua kokonaiset yöt ja viettää sitä kuuluisaa omaa aikaa lähes aina kun vaan tahdon, niin ja se tärkein: mulle on ylipäätään siunaantunut kaksi lasta. Eipä ole tullut mietittyä tuota asiaa koskaan sen tarkemmin, mutta eipä mulle ole oikein mitään mihin edes verrata. Vertauskuvana voisin heittää, että valitetaanhan siitäkin kun sähköt on poikki tai lämmintä vettä ei tule ja jotkut tokaisevat että " mietippä ennen vanhaa, silloin ei ollut sähköjä ollenkaan, saatika lämmintä vettä". No miksi pitäisi miettiä kun nyt eletään nykyaikaa ja tänä päivänä nää hommat toimii näin. Ymmärsittekö pointtini?

ps. Yksi yö valitin kun Nuppu heräili vähän väliä. POO!