Jotenkin mä muistelisin, että Nooa oli kuin herranterttu kasikuiseen asti, kunnes luonnetta alkoi tulla kehiin. Näin on nimittäin tämän leidinkin kanssa, sanotaanko että kahdessa viikossa Nuppu on tehnyt suuren muutoksen. Liekkö kyllästynyt nöyristelyyn ja jäämään altavastaajaksi monessa asiassa? Mä en tällä hetkellä tiedä mitään niin raivostuttavaa kun herätä aamulla jäätävään murinaan ja rääkymiseen, joka ei ota loppuakseen ennen kun olen noussut sängystä ja kiikuttamassa Nuppua aamupesulle. Tosin enpä mä tiedä mitään niin ihanaakaan, kun sen että Nuppu itkee lohduttomasti ja päästyään mun syliin itku loppuu kun seinään ja tyyppi painaa pään vasten mun rintaa ja ropistelee korviani.
Vietettiin loppuilta leidien kesken ja rakkautta meiltä ei puuttunut. Mulla oli tarkoituksena pestä lattiat ja tehdä muita kotihommia, mutta mitään ei ole tähänkään mennessä tapahtunut ja hyvä ettei Nupun naaman jälki näy mun rinnassa. Siis aivan käsittämättömän ihana ilta sen pikkupimun kanssa, mä en edes muista koska olisin viimeksi viettänyt nuorimmaisen kanssa kahdenkeskeistä aikaa ja nauttinut jostain näin isosti. Rakkautta vain!
meillä kans leo on aivan ihana, kun se itkee ja huutaa kunnes ottaa syliin ja toinen painaa pään rintaa vasten ja on tyytyväinen, tai se kun se kävellen peruuttaa istumaan syliin, tai kiipeää sängylle ja pistää pään mun mahan päälle ja on tyytyväinen siinä :)
VastaaPoistavoi nuita pieniä <3
teenageandherlittlefamily@blogspot.fi
Tuli aika nostalginen fiilis, kun teijän nupulla on tuo muumi-puku samanlainen kun ittelläni oli pienenä:D voi vitsi!
VastaaPoista