Keijolla on vahva tunne.

Luonto tyhjentää suolen, vai miten se nyt meni? Ellei fiilis olis näin vahva, en olisi sanonut Josselle eilen ääneen, että kohta synnytetään, ja varmasti kahden viikon sisällä. Olo on suorastaan kun onkimadolla ja huonommaksi menee. Tuntemuksia on koko ajan uusia ja peräsuoli on tehnyt tehtävänsä. Täysin samat oireet kun viikko ennen Nooan syntymää. Tietenkin kun huomenna olisi mun ja Jossen viimenen vapaa viikonloppu, niin räkä vuotaa kun esterin perse ja supistukset ovat säännöllisen epäsäännöllisiä, HUOM! ne ovat kipeitä, pistävät ihan matalaksi.  Toinen uusi juttu myös tämänkin lapsen kohdalla on kalvojen paukkuminen, vähintään 5 kertaa päivässä, paukahtelee niin että kuurokin voi sen kuulla. Välillä pauke on ollut niin kova, että on pitänyt nousta ihan ylös jos vahingossa sattuukin lorahtamaan, mutta tietysti toinen teoria paukkumiselle on Pipan nivelet, mutta aikamoinen jumppakana pitää olla, että noin ryskäävät ja siksi melkein hylkään kakkosvaihtoehdon. Toki voin olla väärässä ja lähemmäs laskettua aikaa päästään, kun mitä itse epäilen, mutta jos ihan totta puhutaan niin 3 viikkoa on takaraja, enempää en aio kärvistellä. Voi luoja, muistuttakaa minua, että ei seksiä ennen avioliittoa, tai ei ainakaan ennen jälkitarkastusta, nyt meinaan pelataan varman päälle!