Eiköhän 49 kerta Titaniciä riittäne?

Taas se sama toistui kyseisen elokuvan aikana, nimittäin ahdistus. Mä oon tosi kova stressaaja ja ahdistun niin, että rinnassa puristaa jos näen/koen jotain epämiellyttävää ja varsinkin silloin jos se liittyy lapsiin. Tyrskin koko elokuvan läpi ja tietysti olin unohtanut nessut kotiin, mutta hihansuu ajoi saman asian, ja varsinkin elokuvan viimeinen tunti oli mulle raskas ja katsoin vähän väliä kelloa, että koskas tää nyt loppuis vai pitäskö sanoo Josselle et lähetään menee, mutta sitkeesti jaksoin loppuun asti. Lisäpotkua leffa sai 3d-tehosteista ja äänet oli ihan jäätävät, kylmät väreet tulee vielläkin.

Pikkutyttönä Titanic oli mun lemppari ja varsinkin Leo, on se ollut söppänä siloposki silloin nuorena poikana. Titanic on koitunut mulle monella huvittavalla tavalla "kohtalokkaaksi", ensimmäinen oli se kun oltiin menossa mummini kanssa katsomaan tätä leffateatteriin, niin ajoimme ojaan ja lähdettiin takaisin kotiin tyhjin taskuin, kun taas seuraava onnistunut kerta jäi mun mieleeni niin tiukasti, etten suostunut lähtemään muutamaan seuraavaan vuoteen laivalle ja tällöin olin jotain 7wee.... Ja mitä niihin 49 kertaan tulee, niin se on totisinta totta. Muistan kun odotin vhs:lle ilmestymistä kun kuuta nousevaa ja sain houkuteltua isäpuoleni kauppaan ja kinusin, että minulle leffa ostettaisiin ja siitä päivästä eteenpäin katsoin sen reilut 40 kertaa aina koulun ja läksyjen jälkeen ja nyt näin vanhemmalla iällä on sen nähnyt muutaman kerran ja silti mietin, että miksi 49 eikä 50? Ehkä luku joskus tulee täyttymään!