Onnea Nupulle!

Juhlat olivat hienosti onnistuneet, vaikka muutaman stressifinnin järjestelyjen ohessa ehdinkin hankkia, enkä  edes itkenyt kasteen aikana vaikka lähellä olikin. Fiilis oli huomattavasti lämpimämpi ja tiiviimpi kun viime vuonna Nooan juhlissa, johon tietysti vaikutti juhlapaikka (äitini luona) ja se, että ihmiset tunsivat toisensa jo jotenkuten, eli vois siis sanoa, että nappiin meni! Pappi oli meille ennestään tuttu viime ristiäisistä, mutta kyllä hän varmasti kummaksuu meidän sukua ja on onnellinen ettei seuraavia kemuja ole tiedossa, on meinaan sen verran vilkasta porukkaa, niin ja kovia päästämään sammakoita suustansa, nim. häpeää viisi vuotiasta pikkusiskooan, joka möläytti, että on hauskaa kun pikkuveli Samu tulee aina kertomaan, kun telkkarista alkaa pikku-hintti (ilman ärrävikaa siis pikku-prinssi), papilla meinasi pudota kahvikuppi kädestä ja mun tietty oli kiva jäädä selittelemään Sissin ärräviasta johtuvaa sananmuutosta, koska tyttö hävisi kun pieru saharaan letkautuksensa jälkeen. Tein myös pienen virheen muutama viikko sitten, kun erehdyin kertomaan Sissille ja Samulle Nupun nimestä ja vasta perjantai iltana tajusin, etteivät lapset osaa olla kertomatta vieraille etukäteen, sillä nimi ei ollut pysynyt salassa edes kaupankassan tädeiltä, joten jouduin lahjomaan heidät karkkipusseilla etteivät vaan lipsauta, mutta arvatkaas kuinka kävikään? Sissi tietysti oli mölynnyt muutamille vieraille, mutta ompahan yksi karkkipussi vähemmän ostettavaa. Pipa sai ihania lahjoja, mm. hopeoidun helistimen (ehdoton lemppari), timangisormuksen riipuksessa, muutaman vaatteen ja massia niin pirusti! Josse heitti päivän päätteeksi maailman järkyttävimmän lauseen; "Oli niin hyvät bileet, että eiköhän järjestetä ensivuodeksi uudet". 

Hyvät bileet, mutta valitettavasti Josse joutuu luopumaan "unelmastaan"! Äidin pienet NuJu ja NoJu <3