Ennakkoluulot pois!

Selailin tuossa viimeyön pitkinä tunteina vanhoja blogitekstejäni, enkä edes kauhean vanhoja, mutta eniten kiinnitin huomiota tähän tekstiin ja niihin kysymyksiin jotka mieltäni silloin askarrutti ja nyt ajattelin niihin vastailla! 

Olenko valmis kahden lapsen äidiksi?

Ihan hyvä se on tietty tossa vaiheessa mietiskellä noinkin fiksua kysymystä kun raskausviikkoja oli kertynyt jo 24. Olen valmiimpi kun koskaan ja tämä elämäntilanne on loistava, ikäeroa on juuri sopivasti ja Nooakin on vielä niin pieni ettei osaa olla kauhean mustasukkainen. Tästä on hyvä jatkaa!

Miten pystyn rakastamaan lapsiani yhtä paljon? 

No ihan helposti, niinkuin KRISSE oli tämän postauksen kommenttilaariin kirjoitellut, että jostain sitä rakkautta tulee vaan lisää ja se on ihan totta Omat pikku sydänkäpyseni <3 Ja rakkautta on jäänyt vielä Jossellekin.

Entäs kun Nooa on kumminkin se "ensimmäinen"?

Nooa on ensimmäinen ja jollain tapaa se kuitenkin näkyy. Kaikki on jo ennestään tuttua ja ei osaa samalla tavalla jännittää ja odottaa kun oppimiset on jo kerran koettu ja nähty, mutta tottakai odotan että Pipakin kasvaa ja kehittyy. Viimeviikolla huomasin uuden asian itsestäni kun olin ollut kaupungilla monta tuntia ilman lapsia, en nimittäin osannut ikävöidä kumpaakaan ja vertasin heti sitä siihen kun Nooa oli pieni, esim. päivää ennen ristiäisiä kun olin 6 tuntia Jyväskylässä, niin jo 3 tunnin kohdalla sydäntä rupesi puristamaan ja halusin äkkiä kotiin halimaan Nooa, mutta ei nytten, en ikävöi kumpaakaan jos olen muutaman tunnin jossain.

Miten käy meidän parisuhteen? 

Suhteemme on vahvistunut entisestään ja enää ei olla (lue: minä ole) niin pikkutarkkoja siisteydestä (olin neuroottinen) ja muista kodinaskareista, vaikka tarkkoja ollaankin olenkin. Pikku-kinasteluja on edelleen ja kuuluukin olla, mutta turhat riidat ollaan jätetty kokonaan, ellei lasketa viimesunnuntaita kun Josse ei antanut mun kattoo Jersey Shorea, kun itse katsoi idolsia ja vielä nauhalta, mutta pienillä krokotiilinkyyneleillä siitäkin päästiin ja sain katsoa ohjelmani rauhassa. Rakkaus on siis säilynyt lapsista huolimatta.

Riittävätkö rahat?

Tähän mennessä riittäneet ihan hyvin. Kaksi viikkoa sitten vedettiin matto jalkojen alta ja Josse toi töistä tullessaan lomautuslapun joka alkaa 26.3. eli ensi maanantaina, Josse ei onneksi kuitenkaan ole mikään surkuttelija vaan tarttui heti puhelimen varteen ja järkkäsi itselleen uusia töitä, eivätkä minunkaan tuet ole onneksi mitkään onnettomat. Asioilla on tapana järjestyä!

Saanko koskaan opiskeltua itselleni toista ammattia?

Suunnitelmissa on rueta kesällä etsimään mahdollisia oppisopimuspaikkoja lähihoitajaksi, työtarjonta on kova sillä alalla, ainakin parempi kun ravintolatyöntekijällä ja työnkuvakin on huomattavasti mielenkiintoisempi kun baarimikolla.  Varasuunnitelmana on kuitenkin kaiken varalle se, että etsin sitten vaikka väliaikaisesti oman alan työtä ennen kun kouluhommat osuvat nappiin. 

Kauankohan jaksan olla kotona kahden lapsen kanssa?

Kyllä tämä vielä mukavalta tuntuu, mutta vuodenlopussa varmasti alkaa jo puu suussa maistumaan, elikkä tarkoitus on ensivuoden alusta lähteä etenemään ja lapset menevät luonnollisesti hoitoon.

Olikohan tämä kumminkin liian aikaista?

Ei laisinkaan, näin on hyvä!