Pieleen se kuitenkin meni, kiitos eilisen erittäin fiksun ideani (värjäilin hiuksia ja pyyhin värit naamastani taikasienellä, voi vidu). Iho on kaulasta,naamasta ja selästä auki, voitte vaan kuvitella miltä tuntuu suolainen hiki rikkinäisellä iholla, eikä ollut muuten kaukana etten lähtenyt kalppimaan sieltä tunnilta, mutta määrätietoisen luonteeni ansioista taistelin loppuun asti iho vietävästi kirvellen. Harmittaa, että tällä viikolla reenit on menneet sivusuun älyttömän väsymyksen ja saamattomuuden takia, kehtuuttaa. Onneksi kuitenkin viimeviikon jumpat meni reippaasti ja kaloreita on palanut. Tämä treenaamattomuus on kuitenkin pieni murhe sattuneiden surujen rinnalla.
Mielessäni pyörii väistämättä nuoren perheen suru-uutinen jonka tänään valitettavasti jouduin kuulemaan. Olen miettinyt koko päivän minulle tuntemattomia ihmisiä, joiden suru on varmasti mahdottoman suuri, itselläni ei riitä sanat kertomaan kuinka pahoillani olen Lauran ja Lauran perheen puolesta, etenkin hänen poikansa Henrin, liian aikaisin lähti tyttö nuori :( Lepää rauhassa!
Mitä Lauralle on tapahtunut..
VastaaPoistaToi Lauran kuolema oli kyllä niin koskettava asia, vaikka itsekkään en Lauraa tuntenut muuta kun blogin ja facebookin välityksellä niin kuitenkin juteltiin paljon ja tuntu kuin olis tuntenu paremminkin :(
VastaaPoistaJa varsinkin ajatus siitä että pieni Henri jäi ilman äitiä, pakostikkin tuli mieleen että mitä jos itelle sattuis jotain ja oma lapsi jäis ilman äitiä. Kyllä onkin tullut sen jälkeen halittua ja pussailtua omaa pikkusta koko ajan ! <3
voi kauheeta. :'(
VastaaPoistaSamaa mietin minäkin kokoajan.
VastaaPoistaIhan liian äkkiä ja nuorena lähti, Laura on nyt taivaalla loistava tähti. Henrin paras suojelusenkeli, voi kumpa voisin antaa Lauralle henkeni.
Lauran perheelle menetys on varmasti kamala ja kun Lauran äiti lähti vuotta aikaisemmin.
Koitetaan nauttia siitä hetkestä missä eletään, eikä vaatia jatkuvasti parempaa ja enemmän.