Kun se tietty kuume iskee..

...Niin sille on vaan tällä kertaa mahdettava jotakin ja pidettävä pää kylmänä sekä vauvat poissa mielestä. Tiedätte jo varmasti mistä puhun? Alkaa v:llä ja loppuu e:hen, no se vauvakuume. Oi ja voi. Mä niin ikävöin viime vuotta, en sillä etteikö tämä vuosi olisi yhtään sen parempi, mutta viime vuonna mulla oli pikkuinen tyttönen vatsanahkani alla odottelemassa helmikuuta jolloin saisi tulla kanssamme tänne. Tämä sama tunne tuli mulla muutama hetki sitten aiemminkin, mutta selvisin siitä suht hyvin Nooan harjoittelevan uhmatuhman avulla. Kun tuhman pojan tilalle on tullut kiva poika ja nähtyäni monet vauvamasut polte on mahdoton. Sydäntäni puristaa tälläkin hetkellä. 

Kaikki ihmisethän ovat jossain hyviä, ja pitkän pitkän tuumailun jälkeen tajusin missä mä olen hyvä ja vastaus siihen on synnyttäminen ja äitinä oleminen. Tämä on varmasti parhain duuni missä mä olen koskaan ollut ja tulen olemaan. Rahallisesti palkka on olematon, mutta palkitsevaa tämä työ on kun mikä ja tätä onneksi jatkuu maailman loppuun asti. Miksi mä en siis voisi olla ammatiltani synnyttäjä ja raskaana oleva hyvä mutsi kerta toisensa jälkeen? Miksi mulla ei vaan voisi olla tarpeeksi rahaa ja muita resursseja monen lapsen tekemiseen? Katkeroidunko siitä ettei Josse haluakaan enempää lapsia vai huomaankohan jossain vaiheessa, että kappas, sinne se vauvakuume menikin jo?