Unelmia ja toimistohommia.

Että sellasta. Tällä viikolla tunsin palan kurkussani kun kelalta tuli kirje, jossa kerrottiin että äitiysloma vetelee viimeisiään ja jotain olisi päätettävä. Muutaman yön pähkäilin ja mietin, että mikä olisi viisain vaihtoehto ja monen "kuningasidean" jälkeen päädyin alkuperäiseen suunnitelmaani. Minusta taitaa tulla lähihoitaja! Soittelin mikkelin hoitokoteja läpi ja Annakodista tärppäsi, ainakin näin alustavasti. Mä toivon niin sydämeni pohjasta, että tuonne mestaan pääsisin! Johtaja ei tyrmännyt minua ollenkaan, päinvastoin oli kiinnostunut ja käski laittaa sähköpostiin vapaamuotoisen hakemuksen ja arvatkaa vaan menikö hetkeäkään kun naputtelin tuhatta ja sataa mahdollisimman hyvää ja realistista hakemusta ja mun mielestä toi hakemus on vaan niin mua! Kaappauksessa ei näy läheskään kaikki mitä sinne kirjoitin, jätin kaappaamatta aiemmat koulutukseni, työt ym. mistä en halua teidän tietävän! Pääpointti ja painavin syy mielestäni näkyy kuitenkin tuossa teksin osassa. Olen aika luottavaisin mielin, mikä on hyvinkin tyypillistä mulle ja petyn suuresti jos asiat eivät menekkään niinkun strömsössä, pitäkää kuitenkin isoja peukkuja!

Melkein nyt jo kaduttaa että laitoin pienen palasen hakemuksesta teidän nähtäville, mutta hups nyt painankin julkaise nappulaa!... Perästä kuuluu!