Nooa hurahti veneisiin kertalaakista. Äitiä taisi jännittää veneeseen hyppääminen enemmän kun huimapää lastani. Alkukankeudesta selvittyä tyyppi oli ihan myyty. "Nene, Neneeeee" oli kahden tunnin iskulause ja ukin syli myöskin parhautta, Nooa halusi ruoriin valehtelematta 100 kertaa ja sai itsekin vähän ohjailla. Pelkäsin hulluna että ajaudutaan kiville tai, että Nooa innostuu liikaa ja hyppää keulan luukusta järveen, voi minua arkajalkaa. Matka oli juuri sopiva ellei jopa liian pitkä Nooalle, mielenkiinto meinaa lopahteli loppua kohden ja uni painoi silmiä, itsekullakin. Ensi kesänä me sitten huristellaan jo ukin isolla ja tehokkaalla veneellä, mutta silloin Noova ei saa ajaa! Iskä, lupaathan?
Mä en ookkaan koskaan nähnyt sun isiä :s enkä oikeestaan nää sitä nytkään :--D
VastaaPoistaOutoo, mut toisaalt ei! Harma kamu sitä on nähny :)
Poista