Niin se Nuppukin vaan kasvaa, vaikka itse sitä tuskin huomaankaan. Mä en vaan osaa ajatella, että Nuppukin on kohta jo iso likka ja mulla ei ole enää ketään paapottavaa, ja tuolla lauseella tarkoitan lähinnä sitä että lapseni eivät ole enää läheskään niin riippuvaisia minusta kun ennen. Vauva-aika on kyllä ihanaa, harmi vaan ettei siitä osaa nauttia joka päivä ihan niin täysillä kun pitäisi. Muistan kun lupailin ja vannoin itselleni vähän ennen kun mimmi syntyi että nyt nautitaan pienestäkin hetkestä, mutta kas kummaa kuukaudet vierivät ja kohta ollaan taas siinä pisteessä kun stressaillaan 1wee bibiksiä jotka ovat ensivuonna kuitenkin tuplabileet Noovan kanssa.
Sen verran olen kuitenkin Nupun kanssa ottanut iisimmin, etten välitä siitä vaikkei tyttö vieläkään ryömi ja suussakaan ei ole mitään muuta kun pullottavat ikenet. Huihai, jossain vaiheessa kuitenkin saan juosta kahden riiviön perässä ja hampaatkin tulevat kun joutavat, mitä sitä suotta kiirehtimään? Antaa Nupun olla vielä vauva. Välillä olen ollut jopa niin kultakala ja unohtanut sen, että Nuppu saisi oikein hyvin jo sormiruokailla ja ulkona ollessa ei aina tarvitsisi töröttää vaunuissa. Jotenkin sitä vielä keskittyy ulkonakin enemmän Nooaan, tosin onhan siinä pikkuisen enemmän vahtimistakin. Toistamiseen sanon, että kyllä se Nuppukin ottaa oman aikansa ihan takuuvarmasti. Noniin, pakollinen vuodattaminen suoritettu, jatketaan harjoituksia! :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
ASIAA NÄÄS