Mä oon ollut aina toiminnan nainen ja ylisuorittaja. Aina pitää olla tekemistä ja paljon ohjelmaa puhumattakaan haasteista sekä unelmista. Tälläkin hetkellä on meneillään muskari, huomisesta eteenpäin vauvauinti, Ritan häät, oppisopimus kuviot ja paljon muuta. Nyt on kieltämättä pakko myöntää, että olen tainnut ylikuormittaa itseni ja ei ole kaukana etten pimahda. Mistään en silti haluaisi tinkiä. Toisekseen musta on tullut mahdoton stressiperse, kaikki huollettaa. Lohdutan itseäni kuitenkin sillä ajatuksella, että tämä kaikki johtuu varmasti vaan tästä pimeästä ja märästä syksystä, äitiysloman melkein loppumisesta ja liiallisesta touhottamisesta. Koskahan mä voisin vaan relata? Ehkä 18 vuoden päästä jos silloinkaan, tuskin mä tästä mihinkään rauhotun. Oonkohan miten pahasti hukassa kun kerron teillekin näin typeriä ja masentavia asioita? Hanna hei c'moon, hymyä huuleen ja cheer up!
Hei ei hätää! Mulla oli keväällä ma-ke koulua, to-pe työharjottelua ja la-su töitä! Kyllä sen rauhottaa, kun uskaltaa ja tajuaa! :-)
VastaaPoistaVoin samaistuu sun tekstiin, siltäosin että oon kans ylisuorittaja. Tai ainakin omasta mielestäni uskon niin. Haluaisitko kertoa enemmän tuosta oppisopimus koulutuksesta? olen ajatellut myös kyseistä vaihtoehtoa mutta en ole vielä päättänyt että mikä se mun "juttu" on :D
VastaaPoista