Ootteko koskaan miettineet kuinka onnekkaita oikeasti olemmekaan? Eihän tietenkään kaikki mene aina nappiin ja pienimmistäkin asioista valitetaan? ... Tai ainakin mä valitan. En oo oikeesti täysin tyytyväinen edes yhtä kokonaista päivää, aina olevinaan puuttuu jotain tai joku asia rassaa. Nyt olen oppinut pari kertaa pysähtymään ja ihan ajatuksella miettimään, että onko asiat oikeasti niin "huonosti" kun itestään tuntuu?
Kuinka pieniä mun murheet on verrattuna joidenkin muitten murheisiin, siis eihän kaikilla oikeasti pyyhi kauhean kehuttavasti? C'moon, pitäs mennä vähän itteensä. Tässäpä muutama esimerkki:
- Hitto ku ei oo mitään vaatteita = suurinosa mun vaatteista on sellasia joita en enää käytä, joten nekin voisin ihan hyvin lähettää ihmisille joilla ei ole valinnanvaraa tai vaatteita juuri ollenkaan.
- Pitäis mennä suihkuun, mutta kun ei jaksais = Arvatkaa kuinka jotkut "vähäosaiset" olis pää kolmantena jalkana jo juoksemassa sinne pesulle, jos olisi vain kunnon mahdollisuus.
- En jaksa käydä ostamassa lisää astmalääkettä = On paljon sairauksia johon ei ole edes keksitty lääkkeitä.
- Suomi on ihan paska maa, tänne vaan otetaan maahanmuuttajia kun ei ole antaa edes Suomalaisille sitä mitä tartteisivat = Suomessa ei sentään ole sotia tai muitakaan kauheita maanjäristyksiä, tornadoja, tulvia yms.
- Vähän toi Jossekin on perseestä (välillä) = Jotkut tulevat olemaan aina yksin.
- Narkkarit, alkoholistit tai muut ketkä eivät edes halua lapsia niin silti niitä saavat = Kaikki eivät pysty edes saamaan omia lapsia.
Siinä oli sitten muutama esimerkki ja listahan varmaan jatkuisi aamuun asti jos vaan alkaisi kirjottamaan. Harmittaa kyllä kun on itse hyvinkin usein tosi tyytymätön eikä osaa arvostaa sitä mitä jo on. Jos totta puhutaan, niin mullahan on kaikki mitä tarvitsen. Mutta en sitä sano, että ei pitäis joissain asioissa vaatia lisää. Ainahan sitä tavoittelee täydellisyyttä, tosi juttuhan on ettei kukaan ole täydellinen.
HAPPINES IS NOT DESTINATION, IT IS A WAY OF LIFE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
ASIAA NÄÄS