Kerran muskarissa

... Ja myös viimeinen kerta kyseisessä paikassa.

Nooa ei ole koskaan tämän puolen vuoden aikana ollut mikään mallilapsi muskarissa, mutta nyt ollaan aivan uusissa sfääreissä. Se kaikki 10 minuuttia mitä paikalla oltiin, niin tyyppi istui jäähyllä ja sai pistettyä tuolillakin ranttaliksi, kaatoi nimittäin soitinlaatikon lattialle. Siinähän naama punaisena ja nenäsieraimet sauhuten siivoilet kurittoman lapsen sotkuja ja yrität persesilmällä samalla katsella mitä muut leikkivät ettei ihan kärryiltä putoaisi, olihan nuo sentään pikkujoulujen kenraaliharjoitukset.

Loppuen lopuksi mun hermo ja häpeä oli niin piipussa, että nappasin kiljuvan kakaran kainaloon ja painuin ovesta pihalle. Melkein ihan itketti. Mulla ei koskaan aikasemmin ole ollut niin kurjaa ja epäonnistunutta oloa kuin sillä hetkellä. Kaikki ne täydelliset äidit sielä vaan rivissä mulkoili, että katsokaas nyt kun parikymppinen äiti ei saa lastaan kuriin. Ikävä tuottaa mummille pettymys, mutta hän ei tule näkemään niitä pikkujouluja, ellei sitten halua muiden lapsia mennä sinne katselemaan, me ei nimittäin niihin kemuihin osallistuta. Jep, olen ehkä luovuttaja ja vien Nooalta ilon esiintyä, mutta kyllä musta tuntuu että poikani esitykset on vähäksi aikaa esitetty. Enkä muuten varmasti ilmottaudu kevätlukukaudelle!