Koko ohjelman voitte katsoa täältä!!.
Todella sykähdyttävä, järkyttävä, ja itkettävä 28 minuuttia. Ensimmäinen ajatukseni oli, että "Eikä, tää on niin väärin, ompa tää maailmaksi kutsuttu kurja paikka"? Seuraavaksi mietin, että jos kaikella on tarkoitus ja toinen asia johtaa toiseen, niin mikä tarkoitus on ylipäätään ihmisten sairauksilla ja varsinkaan pienten lasten. Tietääkseni yksikään sairaus ei ole hyvä juttu ja mistä ne ovat ylipäätään alunperin tulleet, miksimiksimiksi? Jäi hieman epäselväksi. Ahdistuneena kipitin parvekkeen kautta nukkumaan ja ulkona ajattelin, että haen Nooan viereemme, mutta ilokseni poikanen makasikin jo valmiina meidän sängyssä. Jotenkin sitä rupesi ajattelemaan, että mitä väliä vaikka Nooa nukkuukin meidän sängyssä, nukkukoot vaikka kolme vuotta jos tarve vaatii. Se on sen arvoista, mä annan mitä tahansa ettei omat lapset sairastu mihinkään vakavampaan, ihan niinkuin se nyt olisi siitä kiinni nukkuuko mukulat vieressä vai ei? Kuitenkin.
Voih, kumpa minä olisi Äiti Teresa ja voisin pelastaa kaikki maailman lapset. Valitettavasti se ei ole mahdollista, mutta auttamaan kyllä pystyn. Olen tässä miettinyt, että puran unicefin sopimuksen ja siirrän apurahat oman kansan lapsille, vaikka sitten esimerkiksi sinne kympille. Ainakin mä aion hankkia verenluovutuskortin ja miksen jopa elintenluovutus semmoisen. Mitä mä niillä enää teen kun mua ei ole? Jollekin muulle elimeni voi olla elintärkeä. Olkoon tämä sitten keino millä autan näitä pikkuisia raasuja!
Mites te lukijat?
Eikös tuo elintenluovutus ole vaihtunut tai vaihtumassa niin, että automaattisesti ihmisen elimet on kuoleman jälkeen käytettävissä, PAITSI JOS on kirjallinen lappu siitä, että niitä EI saa käyttää? :)
VastaaPoistaMinä kannan korteni kekoon olemalla tukiperheenä ja tukemalla meidän alueen perhekahvilatoimintaa. Lisäksi multa löytyy profiili Lapselle Kaveri.fi:stä, joka ikävä kyllä on aika täynnä yksinäisiä äitejä, isejä ja lapsia. :/
Ja se tärkein kaikista: reippaasti voi kysyä sielä hiekkalaatikollakin, jos toinen äiti näyttää väsyneeltä tai maansa myyneeltä. Se on sitten hänen valintansa avaako tunne-elämäänsä vai ei, mutta ainakin on itse yrittänyt. Ainakin jättää jäljen, että jotain kiinnosti edes sen verran, että viitsi kysyä. Ja kun se äidin hyvinvointi nyt vain on aika oleellista lapsen hyvinvoinnin kautta. Meillä on myös ovet aina auki, jos joku tarvitsee apua (tukiperheen vanhemmat tai lapsi esimerkiksi, tai vaikka joku ystävistä).
Ja tosta Nooan vieressä nukkumisesta; mitä sitte jos se nukkuu vieressä. Olkoon vaikka 5 vuotias, niin mitä sitten. Ne on kuitenkin vaan kerran pieniä, vaan pienen hetken ne tuhisee siinä vieressä ja potkii vanhempiensa kylkiin, kääntyvät ja kuorsaavat, mutta ovat niin sairaan suloisia. Teillä sen sijaan on Jossen kanssa aikaa kyllä monta kymmentä vuotta nukkua ilman Nooaa. Siis että Nooa ei ole aina pieni, eikä aina siinä. Nautitaan siitä kun se on sen aikaa kun on, ja tuetaan sitten kun ei enää ole. :)
No siis aina vaan parempi niin tietää et madot ei sit syö niitä elimiä :)
PoistaSä olet reipas, hienoa! Sun laisia ihmisiä pitäs olla enemmänkin :)
Ja joo, oon mä kuitenkin vähän erimieltä tosta nooan nukkumisesta, mut onneks se ei oo nythiippaillukaan viereen :)
Mä katsoin ton eilen ja itkin koko ajan. Vaikka aina on kurjaa kun lapsi on sairas, niin tuon pienen tytön tarina itketti eniten. Nukkumaan mennessä olin niin onnellinen, että oma tyttö siellä tuhisi sängyssä ja on terve.
VastaaPoistaSama juttu! :/
PoistaElinluovutukseen tarvii tosiaan nykyään sen kiellon, muuten elimet voidaan käyttää mikäli ovat käyttökelpoisia. Mitä tolla verenluovutuskortilla tarkotat edes?
VastaaPoistaJos haluaa syöpälapsia auttaa mistä ohjelma kertoin, on todella hyvä vaihtoehto mennä luovuttamaan luuydintä, minkä avulla voidaan esim leukemiaa sairastavia lapsia ja aikuisia auttaa.
Aloin vaan miettimään, että käyköhän mun mitkään jutut kellekkään? Tupakoin, niin eikse karsi aika paljon noita luovutusjuttuja? :/
PoistaItekin katoin ton sillon ku tuli telkasta ja oli kyllä pysäyttävä. Ihania pieniä ja niin kamala sairaus. :( Itketti kyllä moneen otteeseen surusta, mutta kyllä onnen kyyneleetkin tuli siinä kun jotenki se oli koskettavaa kun se Cheek vieraili sielä pojan luona ja ne hoitajatkin oli niin mukavia. Tuli semmonen tunne että ei täälä maailmassa kuitenkaan ihan kaikki niin pahoja oo. Ja ihana oli nähdä kotiin pääsyt ja hymyt niiden lasten kasvoilla (: Oli kyllä niin koskettava ohjelma, että suosittelin monia katsomaan !
VastaaPoistaTosta Cheekistä on kyllä tullu ihan erikuva median myötä, varsinkin vain elämää ;)
PoistaLuovutan verta mahdollisimman usein ja oon harkinnut luuydinluovutusta myös! Elinluovutuskortti löytyy lompakosta.
VastaaPoistaOon samaa mieltä; miksei antaa muille, jos on se mahdollisuus? Mieluummin mä annan verta ja elimiä (söpöö :D) kun rahaa.
verenluovutuskortti? ikinä kuulluukkaan
VastaaPoistaVerenluovuttajilla (kun on luovuttanut kaksi kertaa, saa tällaisen) on kortti, josta ilmenee heidän nimensä ja veriryhmänsä.
PoistaOma poikani ollut 10:llä potilaana. Onhan asioissa sielläkin vielä parannettavaa, mutta jos vertaa vaikka Pyykön aikoihin, niin kovasti ollaan eteenpäin menty. Sekä tiloissa, tutkimuksissa että hoidoissa. Meidän kohdalla 2,6 vuoden hoidon jälkeen asiat hyvin, kymmenen vuotta sitten todennäköisesti ei olisi ollut onnellista loppua.
VastaaPoistaMulla on lahjoitusten suhteen linjana, että pääasiassa kotimaan kohteisiin. Toki joskus tulee osallistuttua muiden maiden avustuskeräyksiin, mutta pääasiassa kotimaan.