"Tää on niin härkästä"

Nooa sitten päätti vähän kopauttaa systeriä. Tytöllä päässä jäätävä monttu, mutta meidän onneksemme ei ihan aivoissa asti vaikkei paljoa muutakaan. Käytiin Päivystyksessä, jossa todettiin pupillien olevan eri kokoiset ja lapsen olevan hieman levoton ja huonovointinen, ei kuitenkaan aivotärähdystä tai muita neurologisia häiriöitä. Hitsit että en ole koskaan säikähtänyt enempää kuin eilen Aluksi vain oksetti palkeenkieli kaikkine hiuksineen kunnes tajusin että homman nimi voi olla vähän huonompi. Tänään kävästiin uusinta kierros sairaalalla Nupun itkuisuuden, uneliaisuuden ja syvemmän montun takia. Onneksi päästiin jälleen kotia, mutta tarkkailu jatkuu vielä ensi yönkin.

Nooa osoittaa jäätävää uhmaa ja kostaa kaikki kiellot ja komennukset Nupulle läpäyttämällä tai tönimällä. Kyllähän tämä oli tiedossa, mutta että näin pahana. Eikä kyllä yhtään helpoita tieto siitä ettei tämä ole edes uhmanhuippu. Jatkuva Nupun kiusaaminen saa mulla karvat pystyyn ja äänen korkealle, vaikkei se mitään autakaan. Miten tuollaisen 2-vuotiaan saa tajuamaan, että lyöminen sattuu ja se on ehdottomasti kielletty? En kuitenkaan viitsisi rueta läimäyttelemään takaisin, vaikka välillä mieli tekisi pikkaisen napauttaa niin tietäisipä miltä se muista tuntuu. Seiniä ja lattiaa saa mun puolesta hakata vaikka maailmanloppuun saakka, mutta jättäisi muut rauhaan. Pelottaa vähän, että mitä tuo poikanen seuraavaksi keksii.. Onneksi Nuppu on kuitenkin kunnossa ja minäkin vähän vähemmän hysteerinen. Ei auta kun olla silmä tarkkana ja läksytettävä urakalla, eiköhän tuo kakara joskus opi.