Meillä on oma makuuhuone. Pyhitetty reviiri vain meille kahdelle, jos Nooan yövierailuja ei lasketa. Minä, vannoutunut elokuvien vihaaja suostuin eilen katsomaan kahden tunnin pätkän sängystä käsin, siinähän se ehto olikin. Kylläpä on vaan mukavaa puhua illalla puhelimessa omassa huoneessa ja mennä koluamaan vaatekaappia vaikka keskellä yötä ilman että joku häiriintyisi siitä, Jossea ei lasketa. Nuppu siirtyi Nooan kanssa samaan lokeroon lauantaina ja onneksi siirtyikin, vaikka me Jossen kanssa sitä aluksia vähän epäröitiinkin. On se vaan taas yksi sivu käännetty, viimeksi 1 v ja 9 kk sitten meidän huoneessa ei ole ollut mitään pinnasänkyjä tai leluläjiä. Ilo se on pienikin ilo!
Oon kade! Meijjän 1-vuotias tissiposki nukkuu meijän sängyssä ja herää sen sata kertaa eikä rauhotu ku tissille. Unikoulu alkaa viikon päästä. Jaiks. :)
VastaaPoistaToivottavasti rauhoittuu pian :)
Poista