Mikä musta tulee isona?

Ilo-Irmeli töissä! Näköjään sitä voi viidessä päivässä tulla hyvinkin ennakkoluuloisesta ja epäilevästä mimmistä älyttömän määrätietoiseksi ja viisaammaksi tulevan ammattinsa suhteen. Vaikka en ole muista osa-alueista tietoinenkaan, niin silti mä uskon että vanhustyö on se mun kutsumustyö. Mä olin koko viikon into pinkeenä ja työpäivän jälkeen odotin jo seuraavaa päivää. Kaksi aamuvuoroa ja kolme iltaa, kyllä niissä vaan oppii kovasti uutta, varsinkin jos ei ole ennen tehnyt mitään tähän työhön viittaavaakaan. Muutama varjopuolikin tuli nähtyä, mutta hyvin niistäkin tilanteista yksin selvisin vaikka vähän jänskättikin, nim. asukkaan "vaimo", kuka pitäisi tappaa.

Työilmapiiristä sen verran, että mun mielestä se jo kertoo paljon että kyseisessä paikassa vaihtuvuus on olematonta ja työntekijät ovat pirteitä ja ystävällisiä. Tottakai niihin ikäviinkin tyyppeihin tulen törmäämään, mutta onneksi olen sellainen etten pahemmin välitä vaan keskityn olennaiseen. Näin olen pärjännyt muissakin akkavaltaisissa työpaikoissa, joten tämän asenteen aion pitää kunhan ei liiallisuuksiin mennä. Palautettakin tuli saatua ja sen verran itsevarma olen niiden jälkeen, että saan varmasti sen oppisopimuspaikan! Alkuviikkoa ja johtajan puhelua odotellessa..