Kun vatsassani kasvoi uusi elämä

Heti aluks voin kertoo että haluutte varmaan lopettaa tän tekstin lukemisen kesken, koska musta tuntuu että tästä tulee romaani.

Se tunne kun tietää että joku ei ole kropassa normaalisti, se tunne mulle tuli n. vuos sitte! Mä olin niin varma muistaakseni rv. 5 että mä oon raskaana, mulla ei ollu mitään oireita muuta kun se fiilis. Lampsin prismaan salapäiten ostaa parit kappaleet tikkutestejä ja malttamattomana heti juoksin vessaan juotuani joku 100 l vettä että varmasti pissa riittää. testin tehtyäni mä vaan tuijotin ja tuijotin tikkua, kääntelin ja vääntelin, sit olin näkevinäni pienen haamuviivan ja soitin heti äitille että huijaako tää testi mua, tulikohan musta nyt haamusokee? Mutsi tokas että eipä sitä viivaa tuu yhtään jos ei ole raskaushormonia virtsassa. Venailin muutaman yön yli että pääsin tekee uuden testin ja taas ne kaks haaleeta viivaa lävähti tikkuun, silloin olin jo niin varma että Josselle uskalsin kertoa. Kertominen ei sujunut ihan perusteellisesti kotona keittiönpöydän ääressä vaan kaupan makkarahyllyllä. Mä vaan nauroin ja yritin selittää Josselle mikä on homman nimi, Jossella oli sellai tyyli et se aina läpällä sillon tällön kysy että oonko mä raskaana ja sillon siel hyllyillä se kysy taas samaan tyyliin, haha voitte vaan kuvitella ilmeen kun vastaus ei sillä kertaa ollutkaan ei vaan kyllä, olis kyl pitäny saada kuva siitä hetkestä. Josse meni niin sekasin että osti varmaan 10 eri makkarapakettia ja lähti himaan kelailee.

Seuraavan kerran me puhuttiin tästä mahdollisesta raskaudesta vasta parin päivän päästä. Mä olin niin häpihäpi ja Josse vähän vähemmän alkujärkytyksestä johtuen. Kävin ostaa viel yhden "kunnon" testin apteekista ja siihen tikkuun tuli niin selvät punaset viivat ettei erehtyä oikeen enää pystyny, MEILLE TULEE VAUVA <3 Asiasta ei alkuun tiennyt kun me,porukat ja muutama kaveri.

Ensimmäinen neuvolakäynti oli ehkä yks kutkuttavimmista hommista mut sit mä ehkä vähän petyin ku ei se ollu ku paperia paperien perään ja perustietojen täyttämistä.060710: 9+6 ja kaikki reilassa paitsi paino, se oli jotenkin hassusti noussu n. 5 kg.
Seuraavaks jännitettiin ultraa. Mä olin niin hysteerinen kun odoteltiin meidän aikaa naistenpolille että meinasin lähtee vetää sieltä ja sanoin Josselle että menee yksin :-----D Meidän ultraaja oli niin ihana nainen ja mä oon vieläkin tosi onnellinen ja kiitollinen siitä, että hän sattu meille synnytykseenkin kätilöksi! Pikkutönttö 12+0 nt 1,0mm 10,1 cm.

Mä aloin olee aika tikkuinen ja huonovointinen rv 10 eteenpäin ja sitä jatku rv 17 asti, voi Josse parka joutu kuuntelee mun nalkutusta aamusta iltaan loppuaikana olinkin tosi paljon parempi tuulinen,hahaha ja juosta oksennussankko kainalossa mun vierellä :D Kesällä olin duunissa yhessä hotellissa tarjoilijana ja mitä luulette että mikä mun olo oli n.20 neliöisessä keittiössä jossa pyöri 3 kokkia ja 6 tarjoilijaa? EI HYVÄ, viimekesä oli muutenkin aika tuskaisen kuuma luojan kiitos vatsa ei ollut kasvanu viel paljoo. Mä jouduin olee saikulla jonkin verran jo alkuraskaudessa sen oksentelunpoksentelun takia ja hyi vitsi mä inhosin jauhelihaa. JA KUKA VÄITTÄÄ ETTÄ ON PELKÄSTÄÄN AAMU PAHOINVOINTIA?

rv 17??

Neuvola käynneillä kaikki oli aina ok, joskus pissassa oli valkuaista yhdellä plussalla mut se oli aina joku moga. Paino mulla heitteli muutamalla kilolla alas päin aluksi ja nousi sitten tasaiseen tahtiin, painoa tuli melko vähän, loppuenlopuksi vaivaiset 10 kg. Rakenneultrassa meille kerrottiin että poikavauva on terve ja kasvaa normaalisti :) Saatiin sukupuolesta myös todistusaineistoa josta ei voinut kyl erehtyy kumpi värkki oli :-------D
Harmi että kuvaa en saa laitettua koska toi webbi on niin surkee ja ei ne oikeen onnistu muutenkaan ja kelloki on  jo puol 2, firman piikkiin!

rv 23??

Massu alkoi kasvaa aikamoisella vauhdilla ja mä olin siitä tosi onnellinen, kannoin vatsaani ylpeänä ja ihmiset kauhistelivat ja ihmettelivät miten se oli niin suuri noin vähillä viikoilla ja olinko varma että siellä olisi vain yksi? Arvatkaa kuinka hulluks noi ihmiset mut teki? Voi ei ne potkut <3 niitä mä ikävöin viimeks eilen. Olihan se aika metkaa kun ensimmäiset liikkeet tuntuivat ja sit se vasta hurjaa olikin kun ne alkoivat näkyä myös ulospäin! Illalla me aina Jossen kanssa rauhotuttiin sängylle ihmettelemään masua ja herättelee poikaa! Nyt muistukin mieleen että mulle tuli pakkomielle siitä että aina ennen kun itse kävin nukkuu, herättelin vauvan jotta tuntisin liikkeet ja näin mun mielenrauha oli turvattu, hetkeks...

rv 33??

Ongelmiltakaan ei säästytty. Voi luoja että mä olin kyllästyny loppuajasta, siis oikeesti joltain 32 viikolta eteenpäin. Maha oli niin valtava ja olo tuskainen. Magnesiumia vedin purkkikaupalla suonenvetoihin ja levottomiin jalkoihin, ultrassa ja lääkärissä rampattiin vähän väliä todella kipeän häpyluun takia. Sairaslomalle jäinkin muistaakseni rv 34 vai 35 ja siitä suoraan mamuskalomalle. Olo oli totaalisesti kun ilmapallolla. Mä olin tosi raivona Josselle ja oikeestaan aika monelle muullekkin. Olin siis järkyttävä hormonihirviö, mulla meni välitkin muutamaan kaveriin koska en jaksanu mitään, en siis oikeasti mitään. Yöt meni miten meni, uni tuli vasta 2-4 aikaan ja nukuinkin sitten siihen asti että Josse tuli koulusta/töistä kotiin. Mä olin ihan kauhee nyt kun jälkeen päin ajattelee. Lääkärit oli perseestä, Josse oli perseestä, kaverit oli perseestä, äitiä oli ikävä, isiä oli ikävä ja kavereita oli ikävä :D Joten iso kiitos niille ketkä mua jaksoivat sen koko raskausajan, Josse puss <3

rv 35??

Viikkoja en oikeesti muista tarkkaan mikä on vähän harmi mutta kuitenkin n. rv 37 mulla irtos limatulppa ja aloin kovasti oottelee koska edetään johonkin suuntaan mut mitään ei tapahtunut ja silloin mä vasta maseennuinkin. Neuvolatäti hoki tuosta eteenpäin että ens kerralla ei nähdä enää ja taas ei muka nähty ja taas ja taas ja taas. menetin uskoni myös hänen sanaansa. rv 38 asti olin jo 3 sormelle auki ja lupailivat että ei mee montaa päivää, EIPÄ? Päivät tuntu ikuisuudelta! Mun elämä oli oikeesti aika ykstoikkosta, mä vaan datailin ja kadehdin muutamia kavereita ketkä oli jo synnyttäny muutamia viikkoja aikasemmin, hitto että söi naista. Eniten mä inhosin lausetta "kyllä se sieltä tulee, ei oo kukaan sinne asumaan jääny", siinä vaiheessa mun teki mieli linkasta päin näköä. Joo ja toinen oli se että puoli tuntemattomat tuli silittelemään mahaa ja kertomaan kuinka kaunis ja suuri se oli, vastauksen voitte melkein päätellä "saat mahan mut palauta sisältö helmikuun alussa" ja ainiin se kaikista ärsyttävin "koska synnytät?" onko typerämpää kysymystä keksitty? Oli mulla rakkauksiakin <3 Pesuaineet, huuhteluaineet (erityisesti omon nestemäinen valkopyykkiaine), kuivashuoneen tuoksu, pikku salmiakit, 16 and pregnant ja tietty Josse! Loppu häämötti ja lähtö oli lähellä ja tulihan se sitten vihdoin ja viimein 31.1.2011 mutta siitä lisää toivepostauksessa.

josse teki olonsa mukavaksi lattialle oman leffan parissa kun mä tuijotin illasta toiseen mtv:tä.

rv 39

rv 39

päivää ennen synnytystä, rv 39+4

Hei armahtakaa, kello on miljoona ja mun pitäis olla jo oikeesti nukkumassa tai siis olis pitäny olla jo monta tuntii sitten joten teksti myös sen mukaista. Jos jäi epäselvyyksiä tai jotain muuta mitä haluutte tietää niin eikun reippaasti kysäskää! :) Synnytyksestä sit lisää jossain vaiheessa :)