Pojat on poikii, pa-pa paukuttaa pallei.

Tässä nää mun pojat! Huipputyyppejä kummatkin, isompi saa välillä mut hyppimään tasajalkaa ja puremaan hampaita yhteen mut silti se on se mun henkilö! Pienempi taas hoitaa hymyilyn aiheet n. 100 x päivässä! Viikolla me hyvin vähän keretään viettää mitään spessuaikaa yhdessä koska Jossella on ne tyhmät työt mut mitäs me sit tehtäis jos niitä töitä ei olis? Viikonloput on ihan kivoja, ainakin lauantai aamupäivät. Meil on tullu tavaks lähtee vaunujen renkaat sauhuten Graanille höntsimään ja valitettavan usein tullaan sieltä pois kassit täynnä aaaeeehhooo hyvä läppä,hhoohoohh. Illat Josse onkin.. töissä. Kohta se helpottaa kun toiselle duunille voi sanoo heipat ja alkaa elää tätä arkee niinkun normaalit ihmiset tekee, eikä näin että väännetään aamusta iltaan apinanraivolla! 

Meidän pikku töntsikkä on oppinu hurjasti kaikkee uutta! Nooa tarttuu nykyään kaikkeen mistä vaan otteen saa, äidin hiukset kärsivät yleensä eniten.. Jos me ruetaan pojan kanssa juttelemaan niin mä en loppuenlopuks saa ees suunvuoroo koska kaveri vaan mölisee, siis melkeen vois sanoo et puhuu päälle (tosi törkeetä?), keneen lie tullu? Nooahan myös kääntyy selältä masulleen ja ei mee kauaa et kääntyy toistepäin, navan varassa keikutaan! Musta on oikeestaan kivempaa et Nooa on kasvanu vauvavauva-ajoilta vähän isommaks ja touhuilee jo jotain muuta kun pyörittelee silmiä päässään!